Kurkistus uuteen kotiin!

Huh! Vihdoin ollaan takaisin nimittäin remontti, muutto ja tavaroiden paikoilleen järjestely on ohi! FINITO! Ollaan vihdoinkin asetuttu aloillemme uuteen ihan ensimmäiseen omaan kotiimme ja kyllä on sisustussuunnittelija-Lotta taas ollut ihan elementissään.

Remontoimme asunnostamme siis kaikki pinnat, sekä keittiön. Apua saatiin molempien isiltä ja sukulaisilta, eikä tässä pisteessä varmasti oltaisikaan ilman tuota kaikkea korvaamatonta apua. ISO KIITOS siis kaikille mukana olleille, niin hengessä kuin fyysisestikin!<3 Tässä tulee muutama kurkistus uuteen kotiimme selityksien kera!

Olohuone sai remontissa uuden laminaattilattian. Asunnossa oli ennestään maailman ohuin ja huonossa kunnossa oleva parketti, joten oli selvää että laitamme kaikkialle saman laminaatin, sillä muissa huoneissa oli muovimatot. Pintaremonttia kummoisempaa ei tarvinnut olohuoneessa tehdä. Tiivistin lattiaraot, maalasin katon ja seinät ja takapihan päätyseinä sai oranssin tehostevärin. 

Eteinen oli työmääränsä vuoksi yksi isoimpia projekteja. Siinä nimittäin oli alkuperäinen eteisen kaapisto (siis suoraan 70-luvulta), joka vei tolkuttoman määrän tilaa ja varjosti koko eteisaulan. Päätimme heti, että se kaapisto saa lähteä ja halutaan eteisestä avarampi, koska tilaa siinä on. Kun kaapiston purki pois, paljastui kuitenkin, ettei sen kohdalta oltu tehty lainkaan kattoa, seinää taikka lattiaa. Lattiassa on eteisessä alkuperäinen laatta ja se oltiin päätetty säilyttää. Ratkaistiin ongelma laittamalla kaapin jättämälle reiälle ihan erikokoista ja väristä laattaa, jolla saatiin mukavasti rajattua myös pukeutumistila seinustalle. Tätä ei valitettavasti tästä kuvasta näe.

Hilman huone oli toinen ensimmäisenä valmistuneista huoneista. Sielläkään ei muuta tarvinnut tehdä, kuin tiivistää, maalata, laittaa laminaatti, listoittaa ja tapetoida. Ja fiksata pari pistorasiaa. Juu, ei todella tarvinnut "muuta tehdä, kuin.." Kylläpä aika kultaa muistot TODELLA nopeasti! :D 

Ajateltiin tehdä jossain kohdassa sellainen postaus, jossa laitamme ennen- ja jälkeen-kuvia vierekkäin kodistamme. Saimme kiinteistövälittäjältä nimittäin asunnon myyntikuvat, joten on tosi kiva nähdä itsekin miten paljon se on oikeasti muuttunut! 

Tämän postauksen tärkein viesti oli kuitenkin, että olemme taas täällä! Ja blogimme on herännyt jälleen syyskaamoksestaan. Hurjasti on asiaa ja Hilma on oppinut jo taas vaikka ja mitä.. Kuten kävelemään! Mutta näistä kaikista lisää tulossa! Hyvää viikonloppua! :)

Syksyisiä uutisia! (Eli miksi blogissa on hiljaista..)

Nyt on blogissamme ollut ihan laittoman pitkään hiljaista, mutta siihen on hyvä syy! Me ollaan nimittäin ostettu ensiasunto! Päivät menee ensin töissä, sitten illat rempatessa. Lokakuun loppuun mennessä valmista pitäisi saada, jotta päästään muuttamaan ennenkuin vuokra-asunnosta pitää luopua. 

Palataan viimeistään kuukauden päästä vähän runsaammin postauksin! Tässä vähän kuvia meidän syksystä :)

Kun Hilma lähti juhliin...

Oltiin viime perjantaina Lotan serkun häissä ja kuten arvata saattaa, eihän ne ihan putkeen meidän osalta menneet :D Mentiin hyvissä ajoin päivällä Lotan siskon luokse laittautumaan ja kun kaikki alkoi olla kunnossa, puin Hilmalle juhlavaatteet päälle. Sukkahousut ja vaaleanpunaisen puuvillaisen mekon. Kun sain viimeisen napin kiinni, alkoi totaaliraivarit. En ole koskaan kuullut Hilman huutavan sillä tavalla ja niin kovaa. Lopulta saatiin neiti rauhoittumaan niin, että riisuttiin hänet vaippasilleen ja heijattiin sylissä pimeässä vessassa vesihanan ollessa täysillä. Että meidän neiti ei sitten mitään mekkoa häihin laita!

Puettiin sitten Hilmalle mukana olleet vaihtovaatteet ja vauhdilla matkaan, ettei myöhästytä kirkosta. Kirkko-osuus meni oikein mallikkaasti pieneltä prinsessalta nukkuessa. Kun lopulta päästiin juhlapaikalle ja oli onnittelumaljan vuoro, karu totuus valkeni neidin haalarin uumenista. Ei edes mitään niskapaskat, vaan oikein niska-kaulapaskat. Ja kaikki kolme vaatekertaa aivan yltäpäältä pissassa ja kakassa. Siinä kohtaa meille mammoille iski pienoinen paniikki, koska vaihtovaatteitahan meillä ei enää ollut. (Alkeellinen virhe!) Onneksi, Lotan serkku oli ostanut Hilmalle uuden yöpuvun ja tuonut sen juhliin mukanaan. Meidän Hilma siis juhli tyytyväisenä pyjamat päällä!

Ilta sujui muuten mallikkaasti, kunnes huomattiin toinen seikka mitä ei osattu etukäteen huomioida. Kuulosuojaimet! Toisinaan hurraukset ja taputukset tulivat niin kovaa, että Hilma säpsähteli ja ymmärrettiin heti, että ennen bändiä meidän on lähdettävä. Hätäratkaisuna laitettiin pipon alle paksut lapaset korvien päälle ja pikkuneiti oli entistäkin tyylikkäämpi :D

Häät oli kuitenkin aivan ihanat! Ihana hääpari ja hyvin hyvin opettavainen reissu meille äideille! Hilmakin viihtyi, kun sai kuivat ja puhtaat vaatteet ja pääsi kiertämään ihastuttamassa sylistä toiseen :) 

Loppuun vielä note to self mitä huimoida jatkossa juhliin lähtiessä:

- TESTAA vaatteet etukäteen
- pakkaa VÄHINTÄÄN neljät vaihtovaatteet mukaan
- juhlissa on ääntä, joten huolehdi vauvalle kuulosuojaimet
- jos olet pakannut mukaan kotoa lähtiessä keitettyä vettä termospulloon, älä unohda termospulloa matkan varrella oleville pit stopeille

Pukluja ja pierujumppaa!

Muun muassa niistä on meidän päivät tehty! Hilma tosin ei pulauttele ainakaan vielä ihan hirveän paljoa ja pahimmat vatsanväänteetkin hoituvat pienellä "jalat koukkuun ja suoraksi" -jumpalla. Mutta silti toissapäivänä töistä kotiin tullessani, haistoin sen. Vauvakodin. Avasin oven, ja nenään tuulahti vauvantuoksuinen arki pukluineen, pieruineen ja maitokakkavaippoineen. Mutta pois en antaisi enkä mitään vaihtaisi!<3

Meidän pieni karhutyttö kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Päivä päivältä hän väläyttelee yhä useampia hymyjä ja vaipanvaihdon yhteydessä seinässä olevalle smiley-naamalle ölistään välillä pitkiäkin pätkiä.  

Pakkasten salliessa Lotta käy ahkerasti vaunulenkeillä neidin ja Mökön kanssa. 

Ensimmäinen 7 päivän töihinpaluurupeama on nyt takana ja edessä 4 päivää vapaata, ah!<3 Tiedossa on kaikkea mahtavuutta, kuten ystävien paluu Suomeen, koko viikon odotettu perjantai-irtsaripäivä ja laatuaikaa perheen kanssa. Kun palasin töihin, sovittiin myös Lotan kanssa, että herkuttelu jää nyt vain viikonloppuun. Päästiin maanantaihin ja Lotta lähetti mulle kuvan töihin:

Se, että hänellä oli ylipäänsä aikaa tällaiseen kahvitteluhetkeen oli kuulemma niin harvinaista herkkua, että suklaakonvehti oli välttämätön :D Ja ymmärtäähän tuon :) Tätä lukuunottamatta meidän herkuton viikko on onnistunut kyllä hyvin! Mut onneksi huomenna on perjantai :p

Lomat lusittu ja takaisin töihin!

Siis MIHIN tämä aika oikeen katoaa?? Se oli ihan vasta hetki sitten, kun heräsin keskellä yötä Lotan karjaisuun ja hirveessä adrenaliiniryöpyssä lähin ajamaan kohti TYKS:ä. Ja ihan ihan pari päivää sitten huokaisin, miten lähes 4 viikon isyysloma olisi juuri alkamassa. Joulu oli edessä, uusivuosi vaihtumassa ja tuntui, että työt jatkuu vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ja huomenna menen jo takaisin töihin. Mitä! Toisaalta paluu arkeen ja omiin rutiineihin tuntuu jo ihan kutkuttelevalta ajatukselta, mutta on tästä kotona olosta kyllä nauttinutkin. Mun täydellinen pieni perhe on niin mahtava<3 

Hilma on jo huimasti kasvanut! Pituutta tällä pian 5-viikon ikäisellä tytöllä on jo 52cm ja painokin on siellä 3,5kg paikkeilla. Hereillä ollaan päivä päivältä pidempään ja väläyttipä tuo tyttö jo ensimmäiset hymynsäkin! Tosin vain Lotalle, joten siihen on luottaminen.. :D Yöt alkavat sujua jo suhteellisen samalla kaavalla. Hilma tankkaa noin kuudesta eteenpäin ja nukahtaa 23-24 välillä. Ensimmäisen kerran herätään syömään kahden maissa ja toisen kerran 4-5 maissa. Siitä usein vielä nukutaan 8-9 asti. Mutta viime yönä pikku Hilmis teki uuden ennätyksen! Melkein 4,5h yhtämittaista unta! :)

Tänään vietettiin viimeistä yhteistä mammalomapäivää ostoskeskussa shoppailen ja kahvilassa käyden. Hilma nukkui tyytyväisenä vaunuissa, joka oli merkittävää edistystä meidän edelliseen, parin viikon takaiseen ostosreissuun. Tuolloin neidillä oli muutenkin tiheän imemisen kausi ja käytännössä istuttiin koko aika hoitohuoneessa syöttämässä Hilmaa. Kun hän vihdoin nukahti, pakattiin hänet äkkiä autoon ja ajettiin takaisin kotiin. Tällä kertaa kuitenkin suoritus oli esimerkillinen :)

Hilma 1 viikkoa!

Nyt kun pikkutonttu ja mamma nukkuvat tyytyväisinä päikkäreitä, on minulla hyvä aika vähän näpytellä ja päivittää teille meidän kuulumisia. Ensinnäkin, suuret kiitokset kaikille onnentoivotuksista!<3 Olemme tajuttoman onnellisia ja kiitollisia ihanasta perheestämme<3 

Kotiuduttiin sairaalasta heti maanantaina iltapäivällä, kun lääkäri oli aamulla todennut Hilman olevan täysin terve ja voivan hyvin. Syöminenkin meillä on lähtenyt kivasti sujumaan alusta asti, joten painokontrolli keskiviikolle oli ehto nopealle kotiutumisellemme.  Meillä kävikin äitiysneuvolan täti keskiviikkona heti kotikäynnillä ja Hilman painonnousu oli hienosti lähtenyt käyntiin. Lastenneuvolastakin tullaan kotikäynnille maanantaina, joten sitten tiedetään ollaanko hyvällä mallilla kohti syntymäpainoa. Kahdessa viikossa painon pitäisi kivuta takaisin syntymäpainoon ja meillä se viimeksi oli 2830g. 

Yöt sujuvat meillä vielä aika vaihdellen. Toisinaan syödään läpi yö eikä suostuta lainkaan nukkumaan omassa pesässä ja toisinaan taas alkuillasta nukutaan 3-4h ja sitten 1-1,5h pätkissä. Mutta varmimmin neiti nukkuu aamulla 8-11 välillä sekä iltapäivällä/illalla 15-21 jossain kohdassa useamman tunnin. Silloin Lottakin vetelee sikeitä ja keräilee voimia. Mulla alkoi nyt vihdoin isyysloma (virallisesti alkaa maanantaina) ja on ihanaa päästä nyt vihdoin nauttimaan oikein kunnolla tästä vauvantuoksuisesta arjesta!<3 

Pojat ovat ottaneet vastaan uunituoreen pikkusiskon todella upeasti. Eniten ensi kohtaamista jännättiin Toivon osalta, koska hän saattaa helposti sähistä, mikäli pelästyy. Mökö oli ollut lauantaiaamusta asti äidilläni eli mummilla hoidossa ja sovittiinkin suosiolla, että haetaan hänet vasta tiistaina kotiin. Toivo sai siis koko maanantai-illan rauhassa haistella ja tutkiskella uutta tyyppiä ilman Mökön hössötystä ja villitsemistä. 

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa Hilman kanssa vähän ihmisten ilmoilla! Meillä ei ole kuin kolme koon 50 bodya ja muutamat housut, joten pari lisää piti lähteä kaupasta ostamaan. Myös loput joululahjat ja ruokakauppa hoituivat samalla reissulla ja pikkutonttu nukkuikin hienosti koko parin tunnin ostoskeskuskierroksen ajan vaunuissa. Huomenna käydään mökillä hakemassa metsästä joulukuusi ja illaksi suunnataan Lotan tädin perinteisille jouluglögeille. Hilmalla on siellä vastassa lisää sukulaisia malttamattomana odottamassa hänen tapaamistaan. 

Ja ainiin niistä neidin jaloista! Hilmallahan alettiin epäillä vasemman jalan kampuraa rakenneultrassa, kun nilkka näytti olevan hieman vino. Heti Hilman synnyttyä kätilö kuitenkin meille totesi: "Nää on kyllä niin normaalit ja terveet jalat, ettei paremmaksi pääse!" Kohdussa oli oletettavasti ollut vain niin ahdasta, että jalka oli siksi kääntyneenä sisäänpäin. Liikkuvuus on jaloissa kuitenkin normaali eikä kummastakaan löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa :) <3

Hän on täällä!!!

NYT SE TAPAHTUI!!<3 Nimittäin meidän pieni Hilmatonttu otti varaslähdön jouluun ja päätti tulla meille jo nyt! Heppu eli Hilma, syntyi la 12.12. kello 11:56. Painoa tällä meidän pienellä täydet 10 pistettä saaneella tytöllä oli 3005g ja pituutta 48cm. 

Perjantai-lauantai välisenä yönä Lotta herätti mut ensin 12 aikaan yöllä. Tähän väliin puolustuksekseni mainittakoot, että olin ollut juuri 6 päivää putkeen töissä, joista viimeiset 2 olin tehnyt 10,5h ja reilun 11h päivät. Noh, Lotta tosiaan herätti mut sillon 12 maissa ja kertoi supistusten nyt olevan kivuliaampia kuin tähän asti. Kysyin pärjääkö hän niiden kanssa, jos ne eivät vielä ole säännöllisiä, että jos nukuttaisiin vielä hetki. Lotta käski mun nukkua (mutta kuulemma oikeasti tarkoitti "ole hereillä mun kanssa" :DDD) ja vähän ennen kahta säikähdin hereille Lotan juostessa vessaan huutaen "Nyt täältä valuu jotain!". 

Lähdettiin sairaalaan vähän ennen kolmea yöllä ja sinne päästyämme Lotalla oli jo hyvin säännölliset ja kovat supistukset ja 3cm kohdunsuu auennut. Päästiin heti synnytysosastolle, jossa Lotta taisteli upeasti viiteen asti ilman sen suurempia kivunlievityksiä. Ilokaasu ei sopinut hänelle ollenkaan, vaan se lensi kaaressa lattialle yhden supistuksen aikana. Akupunktioneulat laitettiin selkään, ne auttoivat hetkeksi. Paras apu lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä oli lämpötyynyistä. Niitä painoin Lotan alaselkää vasten, mihin supistukset pahiten kipua tuottivat. Lotta myös pyöritteli itseään jumppapallon päällä supistuksen läpi ja se auttoi selvästi. Viiden jälkeen hänelle laitettiin puudutus kohdunsuulle, joka vei supistuksiltä terävimmän piikin puoleksi tunniksi. Lotta ei pystynyt olemaan lainkaan makuu- tai kylkiasennossa, joten epiduraalin ottaminen mietitytti Lottaa kauan. Lopulta hän kuitenkin kuuden jälkeen päätti, että kokeillaan. Sen laitto onneksi onnistui niin, että Lotta sai istua sängyn laidalla ja pian olo helpottuikin merkittävästi! Kuuteen mennessä avautumisvaihe oli edennyt niin vauhdikkaasti, että Lotta oli jo yli 6cm auki! Siihen kohtaan pieni hengähdystauko ja voimien keräily tuli enemmän kuin tarpeeseen. 

Epiduraalin voimin mentiin lähes kivuitta aina 11 asti, kun odoteltiin, että kohdunkaula häviää ja saadaan alkaa ponnistaa. Tuon neljä tuntia Lotta makaili sängyllä, juteltiin ja naureskeltiin ja Lotta oli taas oma iloinen itsensä ilman kipuja<3 11 jälkeen saatiin kätilöltä ohjeet, että Lotta saa alkaa omaan tahtiinsa työntelemään Heppua eteenpäin joka supistuksella. Puolen tunnin ajan Lotta työnsi tasaisesti 3-4 kertaa supistuksen aikana ja keskittyi niin upeasti omaan tehtäväänsä, että kätilön kanssa naureskeltiin, ettei Lotta näytä edes siltä kuin töitä tekisi. Ponnistusvaihe eteni kuitenkin hienosti ja 45 minuutissa meidän pieni Hilma oli syntynyt! Hän parkaisi heti ja sai kättelyssä täydet 10!<3 Imetyskin lähti meillä kivuttomasti sujumaan ja pari tuntia oltiin synnärillä vauva paidan alla ihokontaktissa. 

Lotta oli aivan käsittämättömän urhea ja reipas ja mieletön!<3 Yhdeksässä tunnissa hän puski pihalle maailman täydellisimmän pienen tyttölapsen, meidän Hepun, pienen tonttutyttö Hilman ja meistä tuli perhe<3

Miniheppu!

Eilen käytiin TYKS:ssä kontrollissa sekä synnytystapa-arviossa. Heppu on läpi raskauden ollut vähän pienempi vauva ja mennyt käyrien alarajoilla, siksi loppuraskauteen on meille laitettu muutama ultra, että nähdään hänen kasvu. Toisaalta, tottakai toinen on pieni, kun ei tuo mammaihminenkään sen suurempi ole <3

Ensin istuskeltiin kymmenisen minuuttia huoneessa, jossa Lotan mahasta mitattiin supistuksia, liikkeitä sekä sykettä. Heppu nukkui tyytyväisenä tuon ajan, mutta pari aika kovaa supistusta käyrälle kyllä tallentui. Ultrassa nähtiin, kuinka hän vilkutteli ja köllötteli tyytyväisenä pää alhaalla, vaikkei vielä ollut kiinnittynyt. Kohdunsuu oli hieman auennut ja lyhentynyt, joten kyllä siellä jotain pientä liikettä kohti synnytystä jo on :)

Tänään on raskausviikkoja 37+2 ja täysiaikaisuuden virstaanpylväs on nyt saavutettu! Heppu on jo täysin valmis paketti, mutta kerää vielä hieman rasvaa nahan alle viimeiset hetkensä masussa. Istukka on hoitanut tehtävänsä ja tästä eteenpäin se alkaa surkastua. Heppu on näillä viikoilla vesimelonin kokoinen ja eilisen arvion mukaan painoa hänellä on noin 2,5kg. Se on hieman vähemmän kuin keskiarvo, mutta oikein sopusuhtainen Lottaan sekä muihin mittoihinsa nähden. Meidän pikkuheppu<3

Lotta voi edelleenkin todella hyvin. Tänään juuri puhuttiin, miten Lotalle ei vieläkään ole tullut kyllästymisen tunnetta raskaana olemiseen. Lähinnä ajatukset on malttamattomat, että näkisipä toisen jo tässä päivän valossa ja omassa sylissä, mutta itse raskaana oleminen voisi vaikka jatkuakin. Supistuksiin on tullut viikon aikana menkkamaista kipua, mutta muuten kaikki tyypilliset loppuraskauden oireet, kuten turvotus on pysyneet meiltä, ainakin toistaiseksi, kaukana. 

Syödä tuo kyllä voisi! Ja ihan koko ajan! Ja mikä draama siitä syntyykään, kun ruokavälit venähtävät parillakin minuutilla liian pitkiksi. Sitten on kiukku irti samantien. Lotta on meistä aina ollut se, jolla todella pitkä pinna ja hyvät hermot. Joka nälissään jaksaa kuunella munkin kiukutteluja ja ottaa vastaan niitä purkauksia, joita nälkä mussa herättää. Mutta nyt tämä asetelma on käänytynyt kyllä täysin päälaelleen. Havahdun yhä uudestaan ja uudestaan lepyttelemään vaimoani kaupan käytävillä ehdottaen välipalan hakemista ja tsemppaamassa jaksamaan.

Ollaan suoritettu tällä viikolla viimeisetkin hankinnat Hepulle ja nyt meiltä puuttuu enää vauva. Kestovaippoja Lotta aikoo ainakin alkuun yrittää ja ollaan niitä haalittu hyvä aloitussetti. Mukana on myös mua varten all-in-one vaippoja, jotka puetaan ihan käytännössäkin kuten kertsivaippa. Kuten tästä on rivien välistä luettavissa, mä en ole liian innostunut näistä kestovaipoista, mutta lupaan antaa niille mahdollisuuden. Pesusta ja huoltamisesta Lotta on luvannut itse huolehtia ja kyllä me pidetään myös noita kertsiversioita arjessa mukana niin paljon, kuin on tarve. Sais vaan sen pienen minihepun jo kätösiin ja pääsisi opettelemaan vaipanvaihtoa<3 :D

Vuoden ekat pikkujoulut... tai niin me luultiin!

Viime viikonloppuna oltiin lähdössä Lotan vanhempien luokse viettämään perhepikkujouluja. Meillä oli jouluaiheiset paidat, secret santa -lahjat ja itsetehty piimäjuusto. 

Mutta voi kuinka väärässä oltiinkaan, kun Lotan vanhemmille päästiin! Sieltähän hyppäsi vastaan ystäviä ja erittäin vaaleanpunaisesti koristeltu tarjoilupöytä mansikkaviireineen päivineen! 

Ensin syötiin ja herkuteltiin ja sitten oli vuorossa pari tulevan vanhemman tehtävää. Ensin meidän piti pukea nukke niin, että pukijalla oli silmät sidottuina ja toinen sai antaa vain suullisia ohjeita ja neuvoja. Lotan puettavaksi tuli vaippa, body, sukat, housut ja huivi. Mulle jäi sitten haalari, pipo, hanskat ja KANTOLIINA. Kyllä! Kantoliina silmät sidottuina ei muuten ole mikään ihan helpoin tehtävä, varsinkaan kun en ole ikinä sellaista käsitellyt. Lotta onneksi on harjoitellut eri kantotyylejä jo tovin, joten ohjeistaminen ei tuottanut ongelmaa. Aika hyvin meidän tiimi toimi, koska nukke saatiin puettua ja jopa oikein asennettua kantoliinaan!

Toisena tehtävänä päästiin tunnistamaan kakkaa! Eli sulatettuja suklaapatukoita! Mutta ennen näitä vaipassa oli Villin lännen pata -piltti. Huh huh. Jos ei ole pakko, en kyllä noita eineksen makuisia purkkimössöjä meidän Hepulle syötä. Itse tehdään soseista lähtien! :)

Lahjaksi saatiin vaikka mitä ihanaa! Kuten Niken "mä en kestä!" -lenkkarit, Muumien ensimmäinen valokuva-albumi, pehmolelu, helistin, leikkialusta, kirja sekä starting kit vauvan ihonhoitotuotteita. Vieraat olivat myös koonneet kirjaan ylös veikkauksiaan Hepun nimestä, syntymäajasta, pituudesta sekä painosta.

Vielä kesällä naureskelin ja kiusasin Lotan serkkua, joka itki omissa babyshowereissaan lähes jokaisen kortin ja lahjan kohdalla. Tällä kertaa hän pääsi kuittailemaan minulle, että luepas nyt ääneen siitä yksi kortti. Isoon ääneen sanoin, ettei tämä nyt missään tunnu, että voin hyvin lukeakin! Pääsin ekasta säkeestä ja pidin tauon. Luin toisen säkeen ja pidin tauon.. Jokin tässä runossa kolahti ja iski niin täysin jonnekin syvälle, että yhtäkkiä kaikki muuttui täysin todentuntuiseksi; meille tulee vauva, pienenpieni ihminen, meidän pieni Heppu. 

Tähän loppuun teille vielä tämä runo, joka sai noin puolet babyshowereihin osallistuneista pyyhkimään silmäkulmiaan:

"Oman lapsen, pienen linnun,
kanonen alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän. 
Voisko olla kauniimpaa, 
kuin alku uuden elämän."

Heppu seikkailee!

Heppu on jo 34 viikon iässään ollut mukana yhdessä jos toisessa tilanteessa ja tapahtumassa ja Lotta onkin hauskasti koonnut kuviksi Hepun viime aikaisia seikkailuja. 

Muutama viikko sitten käytiin sienestämässä ja saatiinkin pakkaseen hyvä satsi ryöpättyjä suppilovahveroita!

Lotta mammajoogaa muutamia kertoja viikossa ja Mökö on ottanut traditiokseen osallistua etenkin loppurentoutukseen hyvinkin letkeissä tunnelmissa.

On ollut jännä myös huomata, miten eläimet on reagoineet Lotan raskauteen. Mökö on selvästi lenkillä hidastanut tempoa, mutta myös murahdellut mielestään epäilyttäville koirille. Ja se jos joku on iso suoritus meidän pehmis mammarilta! Eniten hämmästystä ja ihmetystä on kuitenkin herättänyt meidän pupu Papu. Hänelle on nimittäin tullut viime viikkoina tarve päästä halailemaan masua. Hän saattaa tunninkin maata kiinni tai osittain masun päällä ja antaa välillä pusuja. Voin kertoa, että ihan uskomattoman valloittavaa touhua!<3

Viime viikolla yllätettiin Lotan toinen serkku babyshowereiden merkeissä! Vietiin tulevalle pikkuserkulle söpö karhu yökkäri, jonka pyllyssä luki "I don't care I'm a bear". Ihan ehdoton kutsujen hitti oli suklaapatukoiden tunnistus leikki. Sulatettuina. Vaipoissa. Tähän eräs mukana ollut 3v. tyttö lausahti järkyttyneenä "äiti, toi syö kakkaa". :D 

Viime viikolla Lotta sai valmiiksi Hepun lipaston kunnostusprojektin! Lotalla ja tämän siskolla on ollut lapsuudessaan pieni lipasto, jonka Lotta hioi ja maalasi uudelleen Hepulle. Tämä maali oli vesipohjaista, joten ei hätää, no babies were harmed :) Yhtä mammaa tosin saattoi aika-ajoin projektissa sattua, kun voimiaan keräilevä ja rajojaan testaileva pieni Heppu monotteli kylkiluihin oikein olan takaa! 

Heppustiina!

Aamulla herättiin aikaisin ja suunnattiin TYKS:n äitiyspolille lastenkirurgin ajalle Hepun kampurajalan tiimoilta. Ensin lääkäri ultrasi ja katsoi, että kaikki on muuten malillaan ja samalla tietysti pyydettiin, että mikäli hän vain näkee sukupuolen, kertoisiko myös meille. "Kyllä hän tytöltä näyttää.. Tuossa on häpyluu." Eli meidän pieni Heppu on siis Heppustiina!<3 Tytöstä on viitteitä pitkin matkaa ollut ja alusta asti meillä on ollut vain hyvin vahva tunne siitä, että hän on tyttö. Meidän pieni neiti<3 

Ultrassa vasen nilkka oli edelleen hieman vino ja lastenkirurgi tulikin meille esittäytymään ja kertomaan enemmän kampurasta, sen hoidosta, vaikutuksista ja kaikesta mitä halusimme tietää. Kirurgi oli todella mukava ja on myös kiva kuulla, että 4-henkinen tiimi, jonka kanssa tulemme sitten tiiviimmin olemaan yhteydessä pysyy koko ajan samana. Joissain sairaaloissa kun esimerkiksi hoitajat ja fysioterapeutit voivat vaihdella, on meillä aina nuo samat. Näillä näkymin siis Hepun hoidossa edetään niin, että kun Heppu on 2 viikkoa vanha, laitetaan hänelle ensimmäinen kipsi. Jalkaa kipsataan tarpeen mukaan viikon välein 6-8 kertaa. Sen jälkeen otetaan käyttöön tankokengät, joita 3 kuukauden ajan pidetään 23h/vrk ja siitä eteenpäin aina, kun lapsi nukkuu siihen asti, kun lapsi on 4-5 -vuotias. Onnistumisprosentti heillä on kuulemma tämän hoidon tiimoilta ollut vuodesta 2010 alkaen 100. Eli todella hyvissä käsissä ollaan :)

Tänään on siis rv 30+1 ja ollaan 31. viikolla raskaana. ENÄÄ 10 VIIKKOA JÄLJELLÄ!! Herranjestas, miten nopsaa aika meneekään! Lotallahan on ihan hirveä stressi päällä siitä, miten ei ehditä ja vielä puuttuu se ja se ja se ja se ja pitää tehdä suursiivous ja ostaa harsoliinoja eikä meillä vielä ole edes imetystoppeja. Onneksi meillä on jo kuitenkin turvakaukalo eli päästään Hepun kanssa kuitenkin kotiin :D 

Heppu on näillä viikoilla talvikurpitsan kokoinen ja tämänpäiväisen ultran mukaan painoa hänellä on 1400g. Meidän pikkutyttö<3 Tukka kasvaa ja aivot kehittyvät huimasti tällä viikolla. Ennen ultraa otettiin Hepusta sydänkäyrää 10 minuutin ajan. Joka kerta, kun Lotta tunsi liikkeen, piti hänen painaa pointteria kädessään. Heppu ilmaisi kyllä hyvin selvästi mielipiteensä koko touhusta ja potki ja kääntyili niin, että mäkin näin huoneen toiseen nurkkaan. Koneen ruutuun piirtyi juuri sellaista sydänkuvaa, kuten pitääkin ja syke paineli 140 paikkeilla.

Oltiin lääkärin jälkeen niin innoissamme siitä, että Heppu on tyttö, että päätettiin suunnata kauppakeskukseen tytönvaateostoksille! Tähän asti ollaan pitäydytty hyvin unisex väreissä ja malleissa, joten aika oli ostaa jotain vaalenpunaista! Mutta first things first, ensin piti nauttia kahvilassa Café Mochat!

Neljän vaatekaupan ja yhden lastenkirppiksen jälkeen voidaan todeta, että homma karkasi ehkä vähän lapasesta. Mutta onpahan neidillä nyt jotakin päälle pantavaa heti synnyttyään! :)

Syksy- ja mahafiilistelyä!

Käytiin perjantaina Kuusiston linnanraunioilla ottamassa vähän syysmasukuvia ja fiilistelemässä!<3 

Tällä viikolla ollaan siis 29. viikolla raskaana ja tänään on rv 28+6. Heppu on reilun kilon painoinen noin 33cm kokonaismitallaan. Hän osaa jo entistä paremmin avata ja sulkea silmiään, niellä ja imeä sekä hengittää keuhkoillaan. Tällä viikolla ohitettiin myös raskauden 200. päivä, huisia! Hepun päivärytmin alkaa erottaa yhä selvemmin ja hän reagoi mahan ulkopuolisiin asioihin, kuten musiikkiin, puheeseen ja kosketukseen. 

Perjantaina intouduttiin ostamaan Hepulle vaunut! Ollaan katseltu netistä erilaisia vaunuja ja vaihtoehtoja ja päätettiin mennä liikkeeseen kokeilemaan ja hypistelemään tarjontaa. Etukäteen oltiin mietitty Brion Smile yhdistelmävaunuja ja tutkittu netistä niiden arvioita ja ihmisten käyttökokemuksia. Meille tärkeitä ominaisuuksia vaunuissa on monikäyttöisyys sekä helppous, turvallisuutta ja käytännönläheisyyttä unohtamatta. Esimerkiksi käydään usein Mökön kanssa jossain pidemmällä retkellä kävelemässä, joten haluttiin sellaiset vaunut, joiden runkoon turvakaukalon voi vain napauttaa kiinni, jolloin yhdet ja samat vaunut toimivat myös ns matkarattaina. Kävi ilmi, että nämä Brion Smilet ovat juuri tällaiset! Ne tuntuivat todella näppäriltä ja tukevilta, kääntyvät etupyörät saa myös loskakelejä ajatellen lukittua ja mikä tärkeintä, nämä vaunut menevät Hepulle koko vaunuajan, sillä kopan saa vaihdettua sitten myöhemmin rattaaksi. 

Mukaan lastentarvikeliikkeestä lähti myös Babylonian tricot slen kantoliina, jonka käyttöä Lotta jo harjoitteli viltin avulla. Meillä ei oo yhtään pehmolelua tai nukkea?? Voin kertoa, että tyynyillä ja vilteillä on vähän hankala harjotella kantoliinan tai mun kohdalla, kantorepun käyttöä! :D Meillä on myös tutuilta saatu Stokken kantoreppu, jonka kanssa mä sitten voin kannella Heppua.

Piipahdettiin lauantaina Turun messukeskuksessa Ruoka&Viini- sekä Kirjamessuilla. Mukaan tarttui Eväskirja, jota ajateltiin tänään testailla, kun lähdetään Mökön kanssa vähän pidemmälle kävelylle. Toinen kirja on Hepulle. Mauri Kunnaksen Koiramäen tarinat, joka sisältää viisi eri klassikkotarinaa, muun muassa Koiramäen talossa ja Koiramäen talvi -tarinat. Messutarjouksena tämän opuksen sai vain 10 eurolla! 

Meillä on molemmilla luettu lapsena ahkerasti Koiramäen tarinoita ja mahtavaa, että tämä klassikko elää vahvana myös tänäkin päivänä. Ajattelinkin aloittaa jo tänään näiden tarinoiden lukemisen Hepulle. Mitä kirjoja teillä luetaan tai olette itse lukeneet lapsena? :)