Vuosikatsaus 2015!

Mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikki! :) Vuosi 2015 on takana ja on tullut jälleen vuosikatsauksen aika. Sanomattakin on selvää, että viime vuosi oli meille hyvin mieleenpainuva ja uskomaton, mutta valitettavasti mukaan mahtui myös surua ja ikävää. Tässä meidän kuluneen vuoden highlightit!

Tammikuussa matkustettiin Lahteen Suomiloven päätöskonserttiin ja tavattiin ensimmäisen kerran luovuttaja kasvotusten. Helmikuussa juhlittiin ystävänpäivää kolmen ruokalajin illallisen merkeissä ja suunniteltiin innoissamme tulevia häitä.

Maaliskuussa juhlittiin jälleen mun synttäreitä ja vietimme italialaisen illan ystäväpariskuntamme kanssa syöden ja juoden hyvin. Tehtiin ekaa kertaa gluteenitonta tuorepastaa ja se oli hitti, niin hyvää! Maaliskuussa aloitettiin myös ovulaation kyttäily ja tehtiin ensimmäinen inseminaatio. 

Huhtikuussa Lotan oudoille tuntemuksille löytyi mitä valloittavin ja ihanin selitys. Meidän pieni Heppu oli saanut alkunsa ja kuultiin varhaisultrassa poikkeuksellisen aikaisin (rv 6+1) hänen sydänäänensä<3 

Huhtikuun loppu ja koko toukokuu sujuivat Lotan osalta pahoinvoiden. Toukokuun puolivälissä onnistuttiin kuitenkin tekemään reissu Helsinkiin, jossa otin pitkästä aikaa uuden tatuoinnin. Hääkutsut saatiin valmiiksi ja lähetettyä ja odotimme malttamattomina kesäkuun alun niskaturvotusultraa ja raskausuutisen paljastamista.

Kesäkuussa Hepun tulo oli viimein niin varmaa, että uskalsimme siitä ääneen puhua. Hääaskarteluja valmistettiin tasaiseen tahtiin ja vietimme molemmat ikimuistoiset polttarit heinäkuussa. 

Elokuun koittaessa oli viimein se päivä, jota oltiin koko vuosi (ja vieläkin pidempään) odotettu. Meistä tuli vaimoja<3 Meidän hääpäivä oli täydellinen ja siitä suurin kiitos kuuluu meidän läheisille, ystäville ja perheille.

Syyskuussa vietettiin Lotan synttäreitä mökillä rentoutuen ja Lotta kasvatteli nyt jo selvästi näkyvää kumpuaan. Lokakuussa pyörähdettiin babymoonilla Tallinnassa.

Marraskuussa babyshowerit olikin naamioitu perhepikkujouluiksi ja päästiin arvuuttelemaan Hepun kokoa, maistelemaan vauvanruokia sekä harjoittelemaan vauvan pukemista, silmät sidottuina. Joulukuun 12. päivä meidän Heppu Hilma, päätty potkaista itsensä maailmaan. Pieni joulutonttutyttö syntyi terveenä ja hyvinvoivana ja vietimme ensimmäistä yhteistä perhejouluamme<3

Kuten alussakin mainitsin, koko tähän mahtavaan vuoteen sisältyi myös aivan loppumetreillä sydäntäsärkevä tapahtuma. Meidän rakas ykkösvauvamme Papu, nukkui pois 29.12. sylissäni eläinlääkärin vastaanotolla. Parina viimeisenä päivänään Papu selvästi väsähti. Ruoka ei oikein maistunut ja Papu oli epätavallisen paljon omissa oloissaan. Lääkärissä löydös oli lohduton. Agressiivinen kasvain vatsassa, jonka hoito tai poistaminen olisi mahdotonta. Paras ratkaisu Papun kannalta oli antaa hänen mennä<3 

Papu jätti sydämiimme ikuisen jäljen ja tätä persoonaa tulemme kaipaamaan syvästi. 

Ihanaa arkea!

Lotta päätti, että tällä viikolla tehdään postaus, johon hän näpsii kuvia meidän arjesta. Tämä viikko, kun nimittäin oli hyvinkin tyypillinen ihan tavallinen arkiviikko meidän elämästämme. Tässä siis pientä sneak peakiä teille hyvät lukijat, mitä kaikkea se muun muassa piti sisällään! :)

Lotta on hullaantunut jääkahviin. Kun meiltä vielä alkuviikosta löytyi pakkasesta vaniljajäätelöä, pyöräytti hän itselleen joka aamu puolikkaasta kahvikupista jääkahvin. 

Veljesrakkautta oli myös ilmassa yksi aamu, kun Papu ja Toivo köllöttelivät sängyn päällä kylki kyljessä<3

Pihan vaahtera on muuttunut päivä päivältä kauniimman väriseksi ja upeimmillaan se näytti tältä:

Nyt tuon vaahteran lähes kaikki lehdet ovat jo tippuneet maahan ja keittiön ikkunasta on hauska seurata, miten poikkeuksetta jokainen ohikulkija potkii tai heittelee tai riekkuu hetken valtavassa lehtikasassa.

Meillä oli tällä viikolla myös juhlat! Tai näin Lotta mulle ilmoitti torstaina. Oli nimittäin meidän 2-kuukautis hääpäivä! :D Sen kunniaksi tehtiin juustokakku ja sovittiin, että seuraavan kerran juhlitaan ehkä vasta puoli vuotis hääpäivänä.. :D

Lotta joogasi yksi päivä Yoogaian mammajoogan tahtiin ja loppurentoutuksen aikana mun oli pakko mennä ottamaan yksi salakuva, koska tämä näky oli vaan niin hellyyttävä. 

Mammanpoikakin osallistuu.

Perjantaina pidettiin shoppailupäivä ja käytiin Hulluilla Päivillä. Mähän vihaan kaikennäköisiä ihmismassoja, jotka tuuppii ja tönii eikä mihinkään pääse itse liikkumaan vaan joutuu vaan vaappumaan jalalta toiselle siinä samassa köntissä. Ahdistun ihan suunnattomasti esimerkiksi ruokakaupassa lauantai aamupäivällä tai laivan maihinnousussa. Hulluille Päiville mun täytyy silti aina jostain ihmeen syystä päästä. 

Shoppailun lomassa käytiin syömässä lounaaksi pizzat ja tulihan sitä taas ostettua vaikka ja vallan mitä. Mulle mukaan tarttui pari neuletta, Lotalle paita, shampoota, hoitoainetta ja ruokia herkusta (kuten paksoi, mmmm!).

Perjantai-illalla käytiin mun vanhempien luona tortilloilla ja otettiin mukaan mun yksi vanha nukke harjoituskäyttöön. Mähän en siis ole koskaan vaihtanut vauvan vaippaa, saatika pukenut pientä lasta, joten pakkohan sitä on harjoitella, ennenkuin Heppu on täällä ja tosi kyseessä! 

Loppuun vielä tiivistäisin viime aikojen kantavan teeman meidän arjessa tähän kuvaan:

Mahtavaa sunnuntaita kaikille! Toivottavasti myös teillä oli mukava viikko :)

Mökkimeininkejä!

Huh, ihanaa kun raskausuutinen on nyt julkinen eikä tarvitse enää salailla ja varoa mitä päästelee suustaan kenenkin seurassa :D Suuri kiitos kaikille onnittelijoille ja raskaudessa myötäeläjille!<3 

Tultiin mökille juhannuspäivän illalla, koska ei päästy mun töiden takia aiemmin lähtemään. Saatiin onneksi Lotankin työt sovitettua niin, että tiistai-iltana vasta ajellaan takaisin kotiin. Meillä tuntui olevan aika epäonninen juhannuspäivä, sillä kun päästiin saareen oli mökkitiellemme johtavalla tiellä oleva portti laitettu lukkoon. Koko sinä aikana, kun Lotta muistaa, ei tuo portti ole ollut lukossa, mutta nyt! Aikamme sitä ihmeteltiin ja Lotta lähti kävelemään mökille katsomaan, josko sieltä löytyisi avainta. No ei ollut ei ja ei muuta kuin tavarat kantoon ja menoksi! Matka on pituudeltaan noin 300m, mutta maastoltaan se on yksi iso ylämäki ja toinen iso alamäki. Voitte siis kuvitella, että siinä tovi vierähti, kun kaatosateessa tuota pätkää eestaas kuljettiin :D

Huono tuuri tuntui senkun jatkuvan, kun sytytettiin puuhellaan tuli ja se lykkäsikin kaikki savut sisälle! Siinä pääsi ehkä pieni itku ja huuto/paniikki/kauhu, mutta onneksi saatiin tilanne kuitenkin lopulta kuriin ja ilman suurempia vahinkoja säästyttiin. Kun vielä pienen kiroamisen jälkeen saatiin verkotkin vesille (menivät solmuun tuon tuosta eikä alapaulat auenneet millään), kääntyi mökkireissu loistokkaaseen suuntaan! :) 

Pojat on ulkoilleet ahkerasti ja Mökö on tietysti ollut mukana aina verkkoja kokemassa. Saldo tähän asti: 5 kuhaa, 3 siikaa ja 1 ahven! Kuhat tuntuvat olevan Mökön lemppareita, koska joka kerta kun sellainen jötikkä verkoista nousee, pomppaa Mökö veneen perälle sitä tarkemmin ihmettelemään.

Toivolla on muuten tänään 5-vuotis syntymäpäivä!<3 Eilen hän oli ihan superrohkea ja kävi näin lähellä tutkimassa Päijännettä.

Me rakastetaan tätä paikkaa kyllä niin paljon! Ja ensi kesänä saadaan tänne vielä lisävahvistuskin nauttimaan tästä kaikesta<3 

Muurinpohjaletut ja kalastus on aina must have mökillä!

Tänään alkoi siis 15. raskausviikko eli ollaan 14+0 raskaana! Heppu on persikan kokoinen ja osaa jo rypistää otsaansa, irvistää ja siristää. Hän liikkuu jo hyvin ahkeraan tahtiin ja reflekseistä tulee kovempia ja säännöllisempiä. Pahoinvointi on Lotalla väistynyt jo taka-alalle ja tällä hetkellä olo pysyy parhaimpana, kun syö pieniä annoksia kahden tunnin välein. Viimeisin mieliteko Lotalla on maito! Lähes joka aterialla hänen täytyy saada ruuan kanssa lasi maitoa, jota hän ei ole siis juonut ainakaan viimeiseen 3 vuoteen.. :D 

Kesäfileitä!

Vaikka mistään varsinaisista kesähelteistä ei ollakaan vielä päästy nauttimaan, ei se näiden kesämimmien tahtia ole haitannut! :D Kesäkausi on korkattu lähes joka muodossaan - uimista lukuunottamatta. Viikonloppuna mökillä Lotta kyllä pari kertaa heitti ehdotuksia järveen pulahtamisesta, mutta tajusi samassa, että +13° vesi ei ihan hirveästi vielä houkuttele. Ehkä juhannuksena on pakko! ;)

Ruissalon kesäasukkaat ovat saapuneet ja käytiin heti ihastelemassa suloisia pieniä karitsoja. Siellä ne kipitti lujaa äitiensä perässä ja parit innostuivat leikkimään keskenään. Ihan todella suloisia kavereita<3

Meidän omenapuukin on jo ihan kesäfileissä (eli fiiliksissä, kuten Lotta mua ojensi, kun luulin että sillä oli vaan kirjotusvirhe.. Oon vissiin aika out :D) ja täydessä kukassaan. Ainakin nuppujen ja kukkien määrän perusteella, taitaa tulla taas aika runsas omenainen syksy! :)

Viime viikolla käytiin extempore treffeillä jokirannassa, kun nähtiin lehdestä mainos Kansallisbaletin kesäkiertueen ilmaisnäytöksestä. Noin tunnin mittaiseen show'hun oli koottu numeroita kansallisbaletin ohjelmistosta ja ehkä parhaimpana ja söpöimpänä loppunumerona nähtiin kohtaus Muumipeikosta ja Pyrstötähdestä ja meille nuo niin rakkaat ja tärkeät muumit tanssahtelivat lavalla tuoden mieleen roppakaupalla ihania muistoja. Kotimatkalla otettiin jätsikiskasta vielä jäätelöpallot mukaan!

Viime viikonloppuna tuli viimein se päivä, jota ollaan taas reilu puoli vuotta odotettu! Mökkikaudenaloitus! Päästiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä käymään mökillä Päijänteen rannalla ja koko meidän perhe nautti täysin rinnoin:

Mökö mökkipossu on aina mukana laskemassa ja kokemassa verkot ja vartioi vierellä, kun saalista perataan ja laitetaan fileiksi. Tälläkään kertaa vakkariverkkopaikka ei pettänyt - eikä uskollinen mökkipossukaan - ja saaliiksi saatiin siikaa, hauki ja ahventa.

Toivo on mökillä aina oikein mestariseikkailija ja viihtyy ulkona valjaissa tutkien ja kuljeskellen jopa tunnin kerrallaan. 

Papusta parasta mökillä on mustikanvarvut. Ja niitähän riittää! Mumsmums.

Kotonakin on päästy kesävireeseen ja kesäiltojen tunnelmaan omalla pihapatiolla, johon ilta-aurinko paistaa. Tänään herkuteltiin siinä suklaamansikoilla ja pelattiin Alphapetiä, jonka HISTORIALLISESTI minä voitin! Olin aivan liekeissä! Voitin melkein yli 100 pisteellä Lotan, huh huh :)

Kylmää kanapastaa, eka viikko melkein takana!

Koska Lotta on blogimme kuvavastaava ja asuu jo Turussa, tulee tästä postauksesta "asia"painotteinen. Lotalla alkoi siis maanantaina uusi työ Turussa ja hän on viihtynyt siellä todella hyvin! Porukka on kuulemma tosi mukava ja työ itsessään on kuin onkin juuri sitä, mitä hän etukäteen ajatteli ja odotti. Onneksi näin, koska muutoin tämä erillään olo tuntuisi vielä ikävemmältä myös hänelle. 

Etukäteen ajattelin, että pärjään vallan mainioisti täällä yksinäni poikien kanssa. Mikäs hätä mulla täällä olisi. Pienesti ehkä jopa iloitsin, että saan syödä juuri sitä mitä itse haluan, raahata jääkaappiin löyhkääviä homejuustoja ilman, että kukaan tulee napisemaan siitä miten koko kämppä haisee pahalle. Nyt täytyy myöntää, että olihan se ihan mukavaa sen kaksi päivää, mutta ei enää niinkään.

Meidän suhteessa (poislukien aika, jonka Lotta asui Ruotsissa) mä olen ollut aina se joka tekee viikonloppureissuja tai pidempiä ympäri vuoden ja Lotta jää poikien kanssa kotiin. Usein olen käynyt Turussa yksinäni muutaman päivän, Imatralla mummini luona ja tänä kesänä olin Mökön kanssa jopa mökillä viisi päivää niin, että Lotta oli Toivon ja Papun kanssa kotona. Kun itse lähtee, ei sitä osaa edes ajatella miltä tuntuu jäädä. Toisaalta Lotta on niin tottunut siihen, että hänelle tuskin edes tekee tiukkaa olla musta erossa pari yötä, mutta mä en kyllä pidä tästä yhtään.

Koska mulla ei ole tällä viikolla ollut yhtäkään työvuoroa taaskaan, olen vain kyhnöttänyt kotosalla ja valmistellut muuttoa. Eilen, kun työvuoroni peruttiin tuli mitta täyteen ja päätin, että nyt tarviin jotain sosiaalista kontaktia ja päätin laittaa viestiä parille meidän tutulle, että mikäli heillä ei ole suunnitelmia, tulisivat testaamaan sushiburritoja, joita ajattelin valmistaa. No tietysti kaikilla oli jo menoa, koska suurimmalla osasta ihmisiä on sosiaalinen elämä ja yhdet eivät olleet edes Suomessa. Tästä lannistuneena koin hetkellisen low pointin istuen pöydän ääressä itkien ja eteeni tuijottaen. Lämmitin edellispäiväistä kanapastaa mikrossa ja söin vasta, kun se oli jo ehtinyt kylmetä.

Toisaalta tuo pieni heikko hetki auttoi ymmärtämään sen, että aivan varmasti ollaan tehty oikea päätös Turkuun muuttamisesta. Turussa mulla ei olisi ollut minkäänlaista ongelmaa saada seuraa maistelemaan sushiburritoja ja mieleen olisi tullut heti ainakin viisi ihmistä kelle soittaa. Oon kyllä niin onnellinen, että vaikka ollaan asuttu poissa Turusta viisi vuotta, ne ihanat ystävät, jotka mulla siellä oli, on siellä edelleen. Ja kohta voin käydä niiden kanssa iltalenkillä, kahvilla, kutsua syömään.. Musta tulee kohta taas sosiaalinen!! :)))

Ja Turusta puheenollen, huomenna sinne lähdetään Mökön kanssa!<3 Viikonloppu on yhtä juhlaa, kun lauantaina ensin nostetaan malja Lotan serkun ja tämän miehen kihlojen kunniaksi ja sunnuntaina toisen serkun kolmekymppisten kunniaksi. Enää siis yksi päivä ja yksi yö ja ensimmäinen viikko onkin selätetty! :)

PS. Tylsyyksissäni katselin eilen YouTube videoita ja opin muun muassa, että kanien riemunloikat ovat nimeltään binky ja ne tekevät niitä ilmaistessaan äärimmäistä onnellisuuden tunnetta. Ja kalisuttaessaan hampaitaan, pupu ilmaisee äärimmäistä tyytyväisyyttä. Ollaan usein mietitty, että onkohan Papu varmasti onnellinen, koska kissan ja koiran rinnalla, pupu ei ilmaise ihan samalla tasolla itseään. Kävi ilmi, että hän on äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen pikku kaveri, koska tekee näitä kahta asiaa usein. Voi pieni rakas Papupupu<3

Keitä, mistä, mitä ja miksi?

Oli kesä 2008 ja kesätyöpaikkana Muumimaailma. Ansulle se oli jo toinen kesä roolihahmona laaksossa sekä näyttelijänä muuminäytelmässä ja Lotalle ensimmäinen. Oltiin molemmat Nipsuja teatteri Emmassa pyörivissä muuminäytelmissä. Ensimmäiset muistikuvat toisistamme onkin, miten Ansua aina ärsytti, että Lotta oli jättänyt Nipsun puvun väärään paikkaan lojumaan ja Lotta taas pelkäsi aina meuhkaavaa Ansua. Noh, like they say, rakkaudesta se hevonenkin potkii. 

Syksyllä 2009 kun Ansukin oli saanut valkolakin, oli edessä maiseman vaihdos ja yhteenmuutto. Ja koska emme tee mitään helpomman kautta, päätimme muuttaa Helsinkiin, ilman opiskelu/työpaikkaa luottaen, että aina jotain hommia jostain löytyy. Ja löytyikin! Lotalle päivässä, Ansulle neljässä. Myös pian muuton jälkeen, elämäämme piristämään saapui ensimmäinen kolmen k:n koplastamme. Herra Papu. Tuo aina yhtä easy going leijonaharjas-pupu, meidän ykkösvauva<3 

Vuonna 2010 Lotta aloitti opiskelemaan fysioterapiaa, muutimme kantakaupungista Pohjois-Helsingin peltojen laitamille ja täydensimme katrastamme jälleen yhdellä pienellä elämän ilolla, Toivolla. Tuo pieni ja äänekäs kissanpoika saapui meille Lotan parin vuoden vinkumisen jälkeen hänen syntymäpäivänään. Samana vuonna Ansu myös esitti Lotalle sen loppuelämän sinetoivan kysymyksen: "jos sä haluut, niin mäkin haluun", Kreikan öisen tähtitaivaan alla, meren rannalla. Ja halusihan se!

2011 otimme askeleen aikuisuuteen hankkimalla itsellemme kulkupelin. Tuon surkuhupaisan, Ansua vuoden nuoremman Ford Escortin, aka Gismon. Kesän alussa saapui pikku herra Mökö kotiin. Tuo pieni epävarma toheltaja, joka kaikkine vikoineen ja hyvine puolineen täydensi viimeisenkin puuttuvan palan tähän viiden hengen perheeseen. Myös Ansu aloitti opiskelut hotelli-ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmassa. 

Vuosi 2012 olikin viimeinen vuosi helsinkiläisinä. Heti vuoden vaihteen jälkeen, tästä kööristä tuli nimittäin bättre folkia muutettuamme rivitalopäätyyn Espooseen. Viime vuoteen mahtui parin viikon seikkailuja Thaimaassa, samanlaisten kuvien ikuistamista ihoon sekä tietenkin paljon arjen pientä luksusta ja hemmottelua.

Tämä blogi kertoo meistä. Meistä kahdesta, meistä kaikista viidestä, sekä meidän seikkailuista, intohimoista, harrastuksista ja ennenkaikkea, rakkaudesta.