Meidän joulu!

Meidän perheellä oli mitä ihanin joulu ja parasta siitä teki katsella tuon tomeran 2-vuotiaan touhuja. kun ensimmäistä kertaa ymmärtää joulupukin, joulupuuhien ja lahjojen päälle. Pienempi tonttummekin jaksoi hienosti joulupyhät kaikkine vierailuineen ja hän on kyllä jo niin skarppi pikkuherra!<3 

Ennen aattoa koristeltiin kuusi ja leivottiin pipareita. Hilmakin hienosti osasi pursottaa pipareihin sokerikuorrutetta ja painella koristeita paikoilleen. Ja siinä sivussa aina taikinaa tai pipareita päätyi suuhunkin :D 

Yllätysyllätys meidän perheen pakettihamsteri oli Hilma. Tuli pyjamaa, vaatetta, kirjoja ja muutama lelu ja neiti oli aina niin onneissaan avaamastaan paketista, että unohtui hetkeksi leikkimään/tutkimaan juuri avaamaansa lahjaa ja piti vähän muistutella että niitä paketteja olisi vielä vaikka kuinka avattavana. 

Joulupukkiin meidän 2-vuotias suhtautui todella reippaasti! Kun ovi avattiin kiljaisi Hilma innoissaan "PUKKI!!!" ja sen jälkeen Hilma hienosti kävi hakemassa itse aina pukilta lahjan ja vei sen oikean saajan luokse. Uskaltautuipa Hilma vielä pukin syliinkin lopuksi istumaan. Ja pieni Heimo myös! :)

Heimo oli reipas pieni vauva kyllä koko joulun! Hänkin sai muutamia paketteja, jotka minä sain kunnian avata. Heimon kuulumisista voisi lyhyesti myös kertoa! Hän on tänään jo 10 viikkoa ja Heimon kasvu ja kehitys on ollut kyllä huimaa. Hän on kova poika juttelemaan, ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään. Hän on jo pari viikkoa seurannut todella tarkasti kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja heti kun bongaa jonkun kasvot alkaa jokeltelu. Mahallaan hän on alkanut viihtyä vasta ihan viime aikoina ja hienosti nostaa jo yläkroppaansa käsien varaan. Kääntyminen selältä mahalleen ei tosin vielä ilman apuja onnistu mutta onpa hän pari kertaa tehnyt sen mitä Hilma ei vauvana tehnyt koskaan. Nimittäin kierähtänyt mahalta selälleen! Tosin ne on saattaneet olla enemmän vahinkoja kuin suunnitelmallisia.. :D 

56 koon vaatteet ovat olleet meille historiaa jo pari viikkoa ja huvittaa kun Heimo käyttää joitain Hilman vanhoja vaatteita jo nyt, joita neiti piti vasta nelikuisena. Yöt menee periaatteessa tosi kivasti (nyt juuri päällä tiheänimun kausi ja oikeastaan 02 eteenpäin yöllä vaan möhnätään ja ähistään kun tutti tai nyrkki on oltava koko ajan suussa) ja hänellä on selkeä yön ja päivän rytmi. Perustyytyväinen poika hän myös on ja onneksemme ollaan säästytty ainakin toistaiseksi suuremmilta masuvaivoilta enkä mitään allergiaan viittaavaa ole vielä ainakaan Heimosta huomannut. Monessakin asiassa Heimo on täysin erilainen kuin siskonsa vauvana, mutta on näillä sisaruksilla kyllä niin paljon samoja piirteitä noin ulkoisesti että ihmekös kun meillä mammoillakin menee Hilmat ja Heimot päivittäin sekaisin :D 

Höyryjunalla kohti joulua!

Vietettin eilen ihana perhepäivä, kun lähdettiin höyryjunalla kohti joulua! Matka siis taittui yli 60 vuotta vanhalla Ukko-Pekka höyryveturilla Turusta Uuteenkaupunkiin ja sieltä iltapäivällä takaisin. 

Veturi tuntui aiheuttavan nostalgian purkauksen minne tahansa se menikin ja katselijat nostivat heti käsiään pystyyn ja vilkuttivat. Myös asemalle saapuessaan konduktööri soitti trumpettia tervehtiäkseen ja ennen junan lähtöä junan pilliä soitettiin lähdön merkiksi. 

Junassa vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia (myös meidän alle 1-veelle :D) eikä Hilma ollut pukista moksiskaan! Hyvää harjoitusta jouluaattoa ajatellen!

Itse matka Turusta Ukiin ei kestänyt kuin 1h15min-1h30min ja perillä Uudessakaupungissa aikaa oli puolisentoista tuntia. Meille tuo aika ei ihan tahtonut riittää, sillä heti saavuttuamme Hilma kävi päiväunille vaunuihin. Käytiin joulutorilla, josta kotiinviemisiksi ostettiin kuusikranssi oveen. Lopuksi meidän piti käydä pizzeriassa lounaalla, mutta tilauksessa kesti sen verran, että otimme pizzat kotimatkaksi mukaan junaan. 

Paluumatka ei sujunutkaan aivan yhtä mallikkaasti, mitä tulomatka. Vastaantullut toinen museojuna oli nimittäin kolaroinut auton kanssa tasoristeyksessä ja jouduimme odottamaan matkan puolivälissä raiteilla 1,5h. Kuljettaja oli onneksi selviytynyt, tosin pahoin vammoin jaloissaan. Hilmalle tämä kolmen tunnin paluumatka meinasi käydä turhan rankaksi, mutta hän jaksoi silti hienosti loppuun saakka ja hurmasi kanssamatkustajia vaunussa.

Hello December!

Meillä on jo tovi valmistauduttu jouluun ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen ja innoissani, että saan jakaa kaiken jouluhössötyshömpötyksen ensimmäistä kertaa kunnolla Hilman kanssa!<3 Jouluihminen kun olen henkeen ja vereen, on liikuttavaa päästä tekemään joulun ekat piparit oman lapsen kanssa, laulaa hänet iltaisin uneen joululauluilla ja juosta perässä, kun juuri paikoilleen laittamani joulukoristeet saavat jälleen kyytiä.

Työni takia tämä aika vuodesta on myös se kaikkein kiireisin, stressaavin ja kuormittavin, siksi ne pienetkin tärkeät hetket painaa tiukasti mieleen ja yrittää olla ajattelematta sitä tosiasiaa, etten pääse jouluaattoa tämän rakkaan pienen perheeni kanssa viettämään. Onneksi Hilma ei vielä ihan ymmärrä koko joulukonseptia, joten tiukinta tässä tulee olemaan vain mulla. 

Ahkera ja reipas pikkutonttu meillä jokatapauksessa on! Ja jo ensi joulua ajatellen Hilmasta saa varmasti valtavasti apua kaikkiin jouluvalmisteluihin! :)

Vuosikatsaus 2015!

Mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikki! :) Vuosi 2015 on takana ja on tullut jälleen vuosikatsauksen aika. Sanomattakin on selvää, että viime vuosi oli meille hyvin mieleenpainuva ja uskomaton, mutta valitettavasti mukaan mahtui myös surua ja ikävää. Tässä meidän kuluneen vuoden highlightit!

Tammikuussa matkustettiin Lahteen Suomiloven päätöskonserttiin ja tavattiin ensimmäisen kerran luovuttaja kasvotusten. Helmikuussa juhlittiin ystävänpäivää kolmen ruokalajin illallisen merkeissä ja suunniteltiin innoissamme tulevia häitä.

Maaliskuussa juhlittiin jälleen mun synttäreitä ja vietimme italialaisen illan ystäväpariskuntamme kanssa syöden ja juoden hyvin. Tehtiin ekaa kertaa gluteenitonta tuorepastaa ja se oli hitti, niin hyvää! Maaliskuussa aloitettiin myös ovulaation kyttäily ja tehtiin ensimmäinen inseminaatio. 

Huhtikuussa Lotan oudoille tuntemuksille löytyi mitä valloittavin ja ihanin selitys. Meidän pieni Heppu oli saanut alkunsa ja kuultiin varhaisultrassa poikkeuksellisen aikaisin (rv 6+1) hänen sydänäänensä<3 

Huhtikuun loppu ja koko toukokuu sujuivat Lotan osalta pahoinvoiden. Toukokuun puolivälissä onnistuttiin kuitenkin tekemään reissu Helsinkiin, jossa otin pitkästä aikaa uuden tatuoinnin. Hääkutsut saatiin valmiiksi ja lähetettyä ja odotimme malttamattomina kesäkuun alun niskaturvotusultraa ja raskausuutisen paljastamista.

Kesäkuussa Hepun tulo oli viimein niin varmaa, että uskalsimme siitä ääneen puhua. Hääaskarteluja valmistettiin tasaiseen tahtiin ja vietimme molemmat ikimuistoiset polttarit heinäkuussa. 

Elokuun koittaessa oli viimein se päivä, jota oltiin koko vuosi (ja vieläkin pidempään) odotettu. Meistä tuli vaimoja<3 Meidän hääpäivä oli täydellinen ja siitä suurin kiitos kuuluu meidän läheisille, ystäville ja perheille.

Syyskuussa vietettiin Lotan synttäreitä mökillä rentoutuen ja Lotta kasvatteli nyt jo selvästi näkyvää kumpuaan. Lokakuussa pyörähdettiin babymoonilla Tallinnassa.

Marraskuussa babyshowerit olikin naamioitu perhepikkujouluiksi ja päästiin arvuuttelemaan Hepun kokoa, maistelemaan vauvanruokia sekä harjoittelemaan vauvan pukemista, silmät sidottuina. Joulukuun 12. päivä meidän Heppu Hilma, päätty potkaista itsensä maailmaan. Pieni joulutonttutyttö syntyi terveenä ja hyvinvoivana ja vietimme ensimmäistä yhteistä perhejouluamme<3

Kuten alussakin mainitsin, koko tähän mahtavaan vuoteen sisältyi myös aivan loppumetreillä sydäntäsärkevä tapahtuma. Meidän rakas ykkösvauvamme Papu, nukkui pois 29.12. sylissäni eläinlääkärin vastaanotolla. Parina viimeisenä päivänään Papu selvästi väsähti. Ruoka ei oikein maistunut ja Papu oli epätavallisen paljon omissa oloissaan. Lääkärissä löydös oli lohduton. Agressiivinen kasvain vatsassa, jonka hoito tai poistaminen olisi mahdotonta. Paras ratkaisu Papun kannalta oli antaa hänen mennä<3 

Papu jätti sydämiimme ikuisen jäljen ja tätä persoonaa tulemme kaipaamaan syvästi. 

Meidän perheen ensimmäinen joulu

Taas on lempivuodenaika ohi ja seuraavaa pitää odottaa koko pitkä vuosi! Vaivihkaa Lotta alkaa keräillä joulukoristeita takaisin laatikkoihinsa ja next thing you know, on olohuoneesta hävinnyt kuusi ja pihalta jouluvalot. Ennenkuin mennään siihen, muistellaan pikaisesti meidän ensimmäistä joulua kokonaisena perheenä<3

Ammatistani johtuen, on hyvin poikkeuksellista, että olin koko joulun kotona. Toista tällaista joulua ei ihan lähimain ole tiedossa, joten oli ihanaa ottaa siitä kaikki ilo irti. Jouluaattoaamuna mentiin koko porukka Lotan vanhempien luokse riisipuurolle. Hilma jäi Lotan kanssa ruokailemaan, kun me muut suunnattiin Joulurauhanjulistukseen, joka keräsi tänä vuonna ennätysyleisön paikan päälle. 

Joulupäivänä vierailtiin mun vanhempien luona ja loppiaisena mentiin perinteitä noudattaen Lotan suvun kanssa mökille. Kolme päivää tuli syötyä, syötyä ja vähän vielä syötyä. Hilma keräsi nyt jo ylivoimaisesti eniten paketteja, että ensi vuotta odotellessa.. :D

Hilma on tänään tasan 3 viikkoa<3 Ihan hullua vauhtia aika kuluu ja isyyslomaani on jäljellä enää vajaat 2 viikkoa! Yksi asia monien joukossa, mitä tulen lomaltani kaipaamaan on kiireettömiä aamupaloja sängyssä. Olen joka aamu tehnyt meille aamiaisen sänkyyn, jota ollaan sitten mutusteltu ja lueskeltu päivän lehteä samalla ihmetellen meidän kaunista, täydellistä pientä nyyttiä. 

Adoptioprosessimme on pyörähtänyt käyntiin ja 11.1. saamme sopia sosiaalityöntekijän kanssa ensimmäisestä tapaamisesta. Hilman nimiäisiä on alettu suunnitella ja kutsukortteja askarreltu ja aiomme pitää neidille nimiäiset kahdessa osassa, jotta varmasti kaikki paikalle haluamamme ihmiset mahtuvat.

It's beginning to look a lot like Christmas!

Nyt kun on saatu kaikki Heppu-asiat järjestykseen, on ollut aikaa panostaa joulun tuloon! Jo kuukauden päivät meillä on tosin ollut jouluvalot ja sisällekin sain koristeet laittaa tänä vuonna jo ennen ensimmäistä adventtia! Torstaina vietettiin yhteistä vapaapäivää koristellen pipareita ja tehtiin jopa oikein piparkakkutalo! Oman haasteensa siihen tosin toi gluteeniton piparkakkutaikina, joka oli tosi haasteellista saada pysymään raakana ehjänä, kun seiniä yrittii siirtää pellille. 

Aiempien vuosien kokemuksella ollaan todettu, että talo on meistä ainakin helpompi tehdä niin, että koristelee osat ensin ja sitten vaikka vasta seuraavana päivänä pystyttää talon. Näin tehtiin tänäkin vuonna. Vinkkinä muuten Mamma Rimpuilee -blogiinkin tämä ;D Jaettiin osat toisillemme ja naureskeltiin lopuksi, että aika pinkki tää meidän kokonaisuus.. :D

Tehtiin siitä sitten Hepun oma piparkakkutalo ja sillä on nyt paikkansa vauvan huoneessa lipaston päällä.

Joulukalenterita meiltä löytyy myös monia! Mun äiti jaksaa edelleenkin joka vuosi yllättää mut Kinder suklaajoulukalenterilla<3 Ja koska mä saan aina sellaisen herkkujoulukalenterin, ostan Lotulle myös aina oman. Tänä vuonna hän halusi Haribo-kalenterin. Sitten meillä on tuo itse askarreltu seinäkalenteri, johon ollaan sovittu sellainen jako, että 1. ja 24. luukkuun molemmat laittaa toiselle jotain, muutoin mulla on parilliset ja Lotalla parittomat. Ja sitten on tietysti vielä pienien poikien kalenterit! Koska pitäähän heilläkin omat olla. <3

Tänään vietetään itsenäisyyspäivää perinteisesti kutsumalla vanhempamme linnanjuhliin olohuoneeseemme. On tehty kaikenlaista ruokaista iltapalaa, juodaan glögiä, syödään herkkuja ja arvostellaan pukuja linnanjuhlissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Treffit, suursiivous ja "ensilumi"!

Sunnuntaina toteutettiin jälleen yksi häidemme treffilaatikon treffivinkeistä:

Suunnaattiin siis elokuvateatteriin katsomaan Nälkäpelin viimeistä osaa ja vaikka itse elokuva osoittautuikin melko huonoksi aiempiin verrattuna, ei se meidän fiilistä haitannut. Meillä oli säkillinen karkkia ja pelottavissa kohdissa sain peittää korvat ja pääni Lotan kainaloon. 

Ennen elokuvaa piipahdettiin Suurtorin Joulumarkkinoilla, jotka starttasivat viime  viikonloppuna. Meille on muodostunut jo perinteeksi, että käydään ostamassa markkinoilta kranssi ulko-oveen eikä tämä vuosi ollut poikkeus. 

Arvioitiin etukäteen, että markkinoilla emme kierrä tuntia kauempaa, joten ehdimme hyvin sitten elokuviin viideksi. Koska olimme kiertäneet markkinat 10 minuutissa (:D) ja aikaa elokuvan alkuun oli vielä reilusti, poikkesimme vielä Tiirikkalaan glögeille. Gluteeniton Daim juustokakkupala oli vastustamaton, joten huuhdoimme sellaisen alas glögin kaverina. 

Laitettiin viime viikolla Lotan kanssa veto pystyyn siitä, koska ensilumi sataa maahan. Ja ensilumella tarkoitetaan kaiken peittävää 1 cm lumikerrosta. Hävinnyt joutuu vaihtamaan ensimmäisen kakkavaipan. Lauantai-iltana tänne satoikin ohuen ohut pieni lumikerros, joka pysyi maassa tiistai-iltaan asti. Tuota lunta ei kuitenkaan vielä laskettu ensilumeksi ilmatieteenlaitoksella, niin ei sitten meilläkään. Lotta veikkasi, että lumi tulee 30.11. ja minä veikkasin 7.12. Nähtäväksi jää, kumpi osuu lähemmäs. 

Ollaan koottu keittiön kaapin oveen to do-lista asioista, jotka tulee tehdä ja olla kunnossa, ennenkuin Heppu saapuu. Osan listan asioista Lotta on kerännyt Pinterestistä, kuten sen, että on suoritettava suursiivous ennen vauvan tuloa. Huh huh! Suursiivoukseen siis ryhdyimme maanantaina. Käytiin läpi kaikki kaapit ja hyllyt turhista tavaroista, pyyhittiin pölyt, pestiin mikro, hella ja kahvinkeitin, tampattiin ja tuuletettiin matot, imuroitiin, luututtiin, pestiin vessat ja putsattiin peilit ja ovet. Sanon sen vielä kerran. HUH HUH! Mutta puhdasta tuli ja nyt voidaan nauttia. Samalla tuli joulusiivous tehtyä ja sain viikon etuajassa tämän kunniaksi laittaa loputkin joulukoristeet ja valot paikalleen! 

Iltapäivällä ehdittiin vielä nipin napin valoisaan aikaan Mökön kanssa lenkille ja Lotu räpsäsi hänestä muutaman talvisen kuvan.

JOULUÖVERIT!

Nyt tulee hyvin kuvantäyteinen postaus meidän jouluviikosta joka lähenee loppuaan huipentumalla huomenna perinteiseen suvun kokoontumiseen Lotan isovanhempien mökillä. 

Viikko sitten lauantaina kävimme kyseisesten mummin ja vaarin mökillä valitsemassa ja kaatamassa itsellemme joulukuusen. Mulle on pienestä pitäen ollut todella tarkkaa ja tärkeää millainen kuusi pitää olla eikä siis mikä tahansa sinnepäinkuusi todellakaan tulisi kyseeseenkään.

Monet kuuset metsän keskellä saivat jäädä tyytyväisenä kasvattamaan varttaan, koska ne oli joko liian harvoja, liian vaaleita, niillä oli liian hatarat oksat, ne oli liian pieniä tai liian suuria tai eivät vaan tuoneet sitä oikean kuusen fiilistä. 

Mökö ja Lotta alkoi jo vähän väsyä, kun mikään metsässä vastaan tulevista kuusista ei kelvannut. Lotan vaarikin oli valmis soittamaan naapurille, että poiketaan heidän metsään, jos sopivaa kuusta ei ala ilmaantua. 

Sitten se viimein kuitenkin löytyi, metsän jokainen puu läpi käytynä, tämä yksi yksilö täytti tarpeeksi lähelle kaikki kriteerit. Väriltään hän on tummanvihreä, ei hailakka tai vaalea, vaan tumma kuten pitääkin. Havut ovat oksissa pieniä ja tiiviisti tasaisissa riveissä ja lähes tulkoon tasaisesti. Harvahan tuo on, mutta metsänreunassa kasvaneeksi "luomukuuseksi" nähden erinomainen.

Ensi jouluksi Lotan vaari lupasi sopia parin naapurin kanssa, että "nirsojen kuuset haetaan sitten naapureiden puolelta". Tuli meinaan sen verran hyvin läpikäytyä se metsätilkku, ettei sieltä vielä ensi jouluksi kelpuutettavaa kuusta löydy. 

                           

Jouluaatto sujui meillä rauhallisesti. Aamulla keitin Lotalle riisipuuroa ja avattiin kalentereistamme viimeiset luukut. Yhdentoista jälkeen ajettiin keskustaan ja minä suuntasin töihin samalla kun Lotta paineli Mökön kanssa joulurauhan julistukseen. Lotta vietti siis vanhempiensa luona jouluaattoa perheen kesken, kun itse olin töissä ja seuraavat muutamat kuvat onkin hänen aatonvietostaan. :)

Mökö kyllästyi heti ekana odotteluun, kun paketteja ei saanutkaan heti avata, vaan piti syödä ja syödä.. ja syödä. Ja syödä.

Lotta teki jälleen tänäkin jouluna suurimman osan lahjoista itse. Hän teki muun muassa karpalomarmeladia (vähän paremmin sekä heikommin tuloksin), kuorintavoidetta, nutellaa, pähkinävoita sekä ruukuissa olevia pajukoristeita.

Joulupäivästä alkoi munkin joulunvietto ja kolmen päivän jouluvapaat. Joulupäiväksi osui mahtava ulkoilu sää; -13°C ja auringonpaistetta joten lähdettiin Mökön kanssa kävelemään pidemmälle lenkille.

Mökö sai meiltä tänä jouluna lahjaksi uuden jouluvillapaidan. Hän oli se päällä joulurauhanjulistuksessa ja hurmasi kaikki olemuksellaan. Tänä vuonna hankittiin Lotan kanssa myös tiimijoulupaidat, joten Mökön upouusihienous nitoutuu kivasti yhteen myös meidän kanssa :)

Näiden jouluisten kuvien saattelemana toivotamme kaikille lukijoillemme mitä mahtavimpia kinkun sulattelemisvälipäiviä<3