Sivut

lauantai 19. joulukuuta 2015

Hilma 1 viikkoa!

Nyt kun pikkutonttu ja mamma nukkuvat tyytyväisinä päikkäreitä, on minulla hyvä aika vähän näpytellä ja päivittää teille meidän kuulumisia. Ensinnäkin, suuret kiitokset kaikille onnentoivotuksista!<3 Olemme tajuttoman onnellisia ja kiitollisia ihanasta perheestämme<3 


Kotiuduttiin sairaalasta heti maanantaina iltapäivällä, kun lääkäri oli aamulla todennut Hilman olevan täysin terve ja voivan hyvin. Syöminenkin meillä on lähtenyt kivasti sujumaan alusta asti, joten painokontrolli keskiviikolle oli ehto nopealle kotiutumisellemme.  Meillä kävikin äitiysneuvolan täti keskiviikkona heti kotikäynnillä ja Hilman painonnousu oli hienosti lähtenyt käyntiin. Lastenneuvolastakin tullaan kotikäynnille maanantaina, joten sitten tiedetään ollaanko hyvällä mallilla kohti syntymäpainoa. Kahdessa viikossa painon pitäisi kivuta takaisin syntymäpainoon ja meillä se viimeksi oli 2830g. 

Yöt sujuvat meillä vielä aika vaihdellen. Toisinaan syödään läpi yö eikä suostuta lainkaan nukkumaan omassa pesässä ja toisinaan taas alkuillasta nukutaan 3-4h ja sitten 1-1,5h pätkissä. Mutta varmimmin neiti nukkuu aamulla 8-11 välillä sekä iltapäivällä/illalla 15-21 jossain kohdassa useamman tunnin. Silloin Lottakin vetelee sikeitä ja keräilee voimia. Mulla alkoi nyt vihdoin isyysloma (virallisesti alkaa maanantaina) ja on ihanaa päästä nyt vihdoin nauttimaan oikein kunnolla tästä vauvantuoksuisesta arjesta!<3 

Pojat ovat ottaneet vastaan uunituoreen pikkusiskon todella upeasti. Eniten ensi kohtaamista jännättiin Toivon osalta, koska hän saattaa helposti sähistä, mikäli pelästyy. Mökö oli ollut lauantaiaamusta asti äidilläni eli mummilla hoidossa ja sovittiinkin suosiolla, että haetaan hänet vasta tiistaina kotiin. Toivo sai siis koko maanantai-illan rauhassa haistella ja tutkiskella uutta tyyppiä ilman Mökön hössötystä ja villitsemistä. 

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa Hilman kanssa vähän ihmisten ilmoilla! Meillä ei ole kuin kolme koon 50 bodya ja muutamat housut, joten pari lisää piti lähteä kaupasta ostamaan. Myös loput joululahjat ja ruokakauppa hoituivat samalla reissulla ja pikkutonttu nukkuikin hienosti koko parin tunnin ostoskeskuskierroksen ajan vaunuissa. Huomenna käydään mökillä hakemassa metsästä joulukuusi ja illaksi suunnataan Lotan tädin perinteisille jouluglögeille. Hilmalla on siellä vastassa lisää sukulaisia malttamattomana odottamassa hänen tapaamistaan. 


Ja ainiin niistä neidin jaloista! Hilmallahan alettiin epäillä vasemman jalan kampuraa rakenneultrassa, kun nilkka näytti olevan hieman vino. Heti Hilman synnyttyä kätilö kuitenkin meille totesi: "Nää on kyllä niin normaalit ja terveet jalat, ettei paremmaksi pääse!" Kohdussa oli oletettavasti ollut vain niin ahdasta, että jalka oli siksi kääntyneenä sisäänpäin. Liikkuvuus on jaloissa kuitenkin normaali eikä kummastakaan löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa :) <3


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hän on täällä!!!


NYT SE TAPAHTUI!!<3 Nimittäin meidän pieni Hilmatonttu otti varaslähdön jouluun ja päätti tulla meille jo nyt! Heppu eli Hilma, syntyi la 12.12. kello 11:56. Painoa tällä meidän pienellä täydet 10 pistettä saaneella tytöllä oli 3005g ja pituutta 48cm. 


Perjantai-lauantai välisenä yönä Lotta herätti mut ensin 12 aikaan yöllä. Tähän väliin puolustuksekseni mainittakoot, että olin ollut juuri 6 päivää putkeen töissä, joista viimeiset 2 olin tehnyt 10,5h ja reilun 11h päivät. Noh, Lotta tosiaan herätti mut sillon 12 maissa ja kertoi supistusten nyt olevan kivuliaampia kuin tähän asti. Kysyin pärjääkö hän niiden kanssa, jos ne eivät vielä ole säännöllisiä, että jos nukuttaisiin vielä hetki. Lotta käski mun nukkua (mutta kuulemma oikeasti tarkoitti "ole hereillä mun kanssa" :DDD) ja vähän ennen kahta säikähdin hereille Lotan juostessa vessaan huutaen "Nyt täältä valuu jotain!". 

Lähdettiin sairaalaan vähän ennen kolmea yöllä ja sinne päästyämme Lotalla oli jo hyvin säännölliset ja kovat supistukset ja 3cm kohdunsuu auennut. Päästiin heti synnytysosastolle, jossa Lotta taisteli upeasti viiteen asti ilman sen suurempia kivunlievityksiä. Ilokaasu ei sopinut hänelle ollenkaan, vaan se lensi kaaressa lattialle yhden supistuksen aikana. Akupunktioneulat laitettiin selkään, ne auttoivat hetkeksi. Paras apu lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä oli lämpötyynyistä. Niitä painoin Lotan alaselkää vasten, mihin supistukset pahiten kipua tuottivat. Lotta myös pyöritteli itseään jumppapallon päällä supistuksen läpi ja se auttoi selvästi. Viiden jälkeen hänelle laitettiin puudutus kohdunsuulle, joka vei supistuksiltä terävimmän piikin puoleksi tunniksi. Lotta ei pystynyt olemaan lainkaan makuu- tai kylkiasennossa, joten epiduraalin ottaminen mietitytti Lottaa kauan. Lopulta hän kuitenkin kuuden jälkeen päätti, että kokeillaan. Sen laitto onneksi onnistui niin, että Lotta sai istua sängyn laidalla ja pian olo helpottuikin merkittävästi! Kuuteen mennessä avautumisvaihe oli edennyt niin vauhdikkaasti, että Lotta oli jo yli 6cm auki! Siihen kohtaan pieni hengähdystauko ja voimien keräily tuli enemmän kuin tarpeeseen. 

Epiduraalin voimin mentiin lähes kivuitta aina 11 asti, kun odoteltiin, että kohdunkaula häviää ja saadaan alkaa ponnistaa. Tuon neljä tuntia Lotta makaili sängyllä, juteltiin ja naureskeltiin ja Lotta oli taas oma iloinen itsensä ilman kipuja<3 11 jälkeen saatiin kätilöltä ohjeet, että Lotta saa alkaa omaan tahtiinsa työntelemään Heppua eteenpäin joka supistuksella. Puolen tunnin ajan Lotta työnsi tasaisesti 3-4 kertaa supistuksen aikana ja keskittyi niin upeasti omaan tehtäväänsä, että kätilön kanssa naureskeltiin, ettei Lotta näytä edes siltä kuin töitä tekisi. Ponnistusvaihe eteni kuitenkin hienosti ja 45 minuutissa meidän pieni Hilma oli syntynyt! Hän parkaisi heti ja sai kättelyssä täydet 10!<3 Imetyskin lähti meillä kivuttomasti sujumaan ja pari tuntia oltiin synnärillä vauva paidan alla ihokontaktissa. 

Lotta oli aivan käsittämättömän urhea ja reipas ja mieletön!<3 Yhdeksässä tunnissa hän puski pihalle maailman täydellisimmän pienen tyttölapsen, meidän Hepun, pienen tonttutyttö Hilman ja meistä tuli perhe<3





sunnuntai 6. joulukuuta 2015

It's beginning to look a lot like Christmas!


Nyt kun on saatu kaikki Heppu-asiat järjestykseen, on ollut aikaa panostaa joulun tuloon! Jo kuukauden päivät meillä on tosin ollut jouluvalot ja sisällekin sain koristeet laittaa tänä vuonna jo ennen ensimmäistä adventtia! Torstaina vietettiin yhteistä vapaapäivää koristellen pipareita ja tehtiin jopa oikein piparkakkutalo! Oman haasteensa siihen tosin toi gluteeniton piparkakkutaikina, joka oli tosi haasteellista saada pysymään raakana ehjänä, kun seiniä yrittii siirtää pellille. 


Aiempien vuosien kokemuksella ollaan todettu, että talo on meistä ainakin helpompi tehdä niin, että koristelee osat ensin ja sitten vaikka vasta seuraavana päivänä pystyttää talon. Näin tehtiin tänäkin vuonna. Vinkkinä muuten Mamma Rimpuilee -blogiinkin tämä ;D Jaettiin osat toisillemme ja naureskeltiin lopuksi, että aika pinkki tää meidän kokonaisuus.. :D




Tehtiin siitä sitten Hepun oma piparkakkutalo ja sillä on nyt paikkansa vauvan huoneessa lipaston päällä.




Joulukalenterita meiltä löytyy myös monia! Mun äiti jaksaa edelleenkin joka vuosi yllättää mut Kinder suklaajoulukalenterilla<3 Ja koska mä saan aina sellaisen herkkujoulukalenterin, ostan Lotulle myös aina oman. Tänä vuonna hän halusi Haribo-kalenterin. Sitten meillä on tuo itse askarreltu seinäkalenteri, johon ollaan sovittu sellainen jako, että 1. ja 24. luukkuun molemmat laittaa toiselle jotain, muutoin mulla on parilliset ja Lotalla parittomat. Ja sitten on tietysti vielä pienien poikien kalenterit! Koska pitäähän heilläkin omat olla. <3


Tänään vietetään itsenäisyyspäivää perinteisesti kutsumalla vanhempamme linnanjuhliin olohuoneeseemme. On tehty kaikenlaista ruokaista iltapalaa, juodaan glögiä, syödään herkkuja ja arvostellaan pukuja linnanjuhlissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Miniheppu!


Eilen käytiin TYKS:ssä kontrollissa sekä synnytystapa-arviossa. Heppu on läpi raskauden ollut vähän pienempi vauva ja mennyt käyrien alarajoilla, siksi loppuraskauteen on meille laitettu muutama ultra, että nähdään hänen kasvu. Toisaalta, tottakai toinen on pieni, kun ei tuo mammaihminenkään sen suurempi ole <3

Ensin istuskeltiin kymmenisen minuuttia huoneessa, jossa Lotan mahasta mitattiin supistuksia, liikkeitä sekä sykettä. Heppu nukkui tyytyväisenä tuon ajan, mutta pari aika kovaa supistusta käyrälle kyllä tallentui. Ultrassa nähtiin, kuinka hän vilkutteli ja köllötteli tyytyväisenä pää alhaalla, vaikkei vielä ollut kiinnittynyt. Kohdunsuu oli hieman auennut ja lyhentynyt, joten kyllä siellä jotain pientä liikettä kohti synnytystä jo on :)


Tänään on raskausviikkoja 37+2 ja täysiaikaisuuden virstaanpylväs on nyt saavutettu! Heppu on jo täysin valmis paketti, mutta kerää vielä hieman rasvaa nahan alle viimeiset hetkensä masussa. Istukka on hoitanut tehtävänsä ja tästä eteenpäin se alkaa surkastua. Heppu on näillä viikoilla vesimelonin kokoinen ja eilisen arvion mukaan painoa hänellä on noin 2,5kg. Se on hieman vähemmän kuin keskiarvo, mutta oikein sopusuhtainen Lottaan sekä muihin mittoihinsa nähden. Meidän pikkuheppu<3

Lotta voi edelleenkin todella hyvin. Tänään juuri puhuttiin, miten Lotalle ei vieläkään ole tullut kyllästymisen tunnetta raskaana olemiseen. Lähinnä ajatukset on malttamattomat, että näkisipä toisen jo tässä päivän valossa ja omassa sylissä, mutta itse raskaana oleminen voisi vaikka jatkuakin. Supistuksiin on tullut viikon aikana menkkamaista kipua, mutta muuten kaikki tyypilliset loppuraskauden oireet, kuten turvotus on pysyneet meiltä, ainakin toistaiseksi, kaukana. 

Syödä tuo kyllä voisi! Ja ihan koko ajan! Ja mikä draama siitä syntyykään, kun ruokavälit venähtävät parillakin minuutilla liian pitkiksi. Sitten on kiukku irti samantien. Lotta on meistä aina ollut se, jolla todella pitkä pinna ja hyvät hermot. Joka nälissään jaksaa kuunella munkin kiukutteluja ja ottaa vastaan niitä purkauksia, joita nälkä mussa herättää. Mutta nyt tämä asetelma on käänytynyt kyllä täysin päälaelleen. Havahdun yhä uudestaan ja uudestaan lepyttelemään vaimoani kaupan käytävillä ehdottaen välipalan hakemista ja tsemppaamassa jaksamaan.


Ollaan suoritettu tällä viikolla viimeisetkin hankinnat Hepulle ja nyt meiltä puuttuu enää vauva. Kestovaippoja Lotta aikoo ainakin alkuun yrittää ja ollaan niitä haalittu hyvä aloitussetti. Mukana on myös mua varten all-in-one vaippoja, jotka puetaan ihan käytännössäkin kuten kertsivaippa. Kuten tästä on rivien välistä luettavissa, mä en ole liian innostunut näistä kestovaipoista, mutta lupaan antaa niille mahdollisuuden. Pesusta ja huoltamisesta Lotta on luvannut itse huolehtia ja kyllä me pidetään myös noita kertsiversioita arjessa mukana niin paljon, kuin on tarve. Sais vaan sen pienen minihepun jo kätösiin ja pääsisi opettelemaan vaipanvaihtoa<3 :D







perjantai 27. marraskuuta 2015

Happy Thanksgiving!

Me päätettiin tänä vuonna viettää thanksgiving -päivää ja valmistettiin siis kiitospäivän ateria lisukkeineen ja kutsuttiin ystäviä ja sukulaisia syömään! Ei tiedetty thanksgiving ruoista oikeastaan etukäteen muuta, kuin että siihen sisältyy tietysti kaikkien tuntema kalkkuna ja paljon lisukkeita. Lähdettiin suunnitelemaan menuta siis Pinterestin avulla, josta haimme valmiita thanksgiving menuita. Kuulosteltiin mitkä ruuat kuulostivat meidän korviin hyviltä ja muokkasin niitä sen verran, että saatiin yhtenevä ja eheä kokonaisuus. Meidän menun teema oli timjami ja valkosipuli!


Hiilarilisukkeena meillä oli siideri-kaneli glazeerattuja bataatteja. Tuoksu ja maku niistä oli aivan mahtava ja suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan vaikka ihan joulupöydässäkin. Ensin valmistin liemen kuulottamalla hetken kanelia, pari teelusikallista sinappia ja suolaa. Kiehautin joukkoon pari desiä kuivaa omena siideriä ja hieman sokeria. Strongbow toimi erittäin hyvin, sillä erittäin kuivana siiderinä se toi itsessään liemeen riittävästi happoa. Jos käyttää makeampaa siideriä, kannattaa sekaan heittää ripaus omenaviinietikkaa ja jättää sokeri pois. Sitten vain uuniin paahtumaan, kunnes neste on haihtunut ja imeytynyt ja glazeerannut bataattikiekkojen pintaa.

Kasvissidena oli valkosipuli-manteli paahdettuja papuja. Nämä oli superhelppoja ja herkullisia! Paahdoin voissa manteli- ja leipäcrumblea sekä valkosipulia, kunnes seos oli kullanruskeaa ja yhdistin kiehautettuihin vihreisiin papuihin. Vähän sormisuolaa messiin ja avot!


Koska päädyttiin ostamaan kokonaisen kalkkunan sijaan kalkkunanrinta, päätettiin tehdä myös stuffing erikseen eikä lähdetty tunkemaan sitä kalkkunan sisälle, kuten se perinteisesti kuuluu. Huomattiin nimittäin, että vaikka tästä ruuasta puhutaankin stuffing, on se usein perinteisessä amerikkalaisessakin pöydässä silti erikseen omassa tarjoiluasiatiassaan. Meidän stuffing oli villiriisi-aprikoosi. Siinä kypsä villiriisi yhdistettiin pannulla pyöräytettyyn sipuliin, valkosipuliin, aprikoosiin, leipämuruun ja paahdettuihin saksanpähkinöihin, mausteeksi tuoretta timjamia, suolaa, pippuria ja muutama desi kana/kasvislientä ja uuniin noin. 3o min muutamassa sadassa asteessa. 


Ateriamme kalkkuna oli päärynä-timjami marinoitua kalkkunanrintaa. Keitin marinadiliemen aamulla päärynäsoseesta, päärynämehusta, timaminoksista ja maustoin reilusti suolalla, pippurilla sekä sokerilla. Marinadin jäähdyttyä laitoin sen pussissa jääkaappiin rintafileen kanssa muutamaksi tunniksi. Leikkasin reilun kilon kokoiseen fileeseen veitsellä pari isoa viiltoa, jotka täytin tuoreella päärynällä, valkosipulilla, timjamilla ja voinokareilla ja suljin viillot cocktail-tikuilla. Päälle vielä reilusti timjamia ja vähän marinadia ja noin. 15min, paahto 250 asteessa, jonka jälkeen päälle folio ja 125 asteessa kypsennys 1,5-2h, riippuen kalkkunan koosta. Itse pidin lihassa paistomittaria, jotta sain optimaalisen kypsyysasteen. Otin lihan pois uunista, kun mittarissa oli 69 astetta, sillä lihan vetäytyessä folion alla se jatkaa vielä kypsymistään muutamalla asteella. Näin meillä oli täydellisen mehukas, noin 74 asteinen kalkkunan rinta!


Kuviin eivät ehtineet sitrus-karpalokastike eikä marinadista tehty kermakastike, mutta ne olivat ateriamme viimeiset komponentit. Kaikki toimi yhteen todella hyvin ja vieraamme jaksoivat kehua ja ylistää ruokaa useaan otteeseen :) 

Jälkiruoka oli Lotan vastuulla ja tyylilleen uskollisena, valitsimme siihen all-american apple pien, joka toimi gluteenittomana erinomaisesti! Sen kyytiin vähän vaniljajäätelöä ja kahvia/teetä ja sitten olikin helppo hymyillä köllötellessään vattansa vierellä sohvalla. 


Seurasimme jenkkien perässä vielä tänään astelemalla aamulla Black Friday alennusmyynteihin, josta mukaan tarttui yhtä jos toista kivaa niin Hepulle kuin meille mammoillekin. Ensi tiistaina meillä on synnytystapa-arvio ja ultra TYKS:ssä, joten sitä seuraa varmasti hyvin Hepputäyteinen ja raskauden loppupuoliskon update postaus!


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Treffit, suursiivous ja "ensilumi"!


Sunnuntaina toteutettiin jälleen yksi häidemme treffilaatikon treffivinkeistä:



Suunnaattiin siis elokuvateatteriin katsomaan Nälkäpelin viimeistä osaa ja vaikka itse elokuva osoittautuikin melko huonoksi aiempiin verrattuna, ei se meidän fiilistä haitannut. Meillä oli säkillinen karkkia ja pelottavissa kohdissa sain peittää korvat ja pääni Lotan kainaloon. 




Ennen elokuvaa piipahdettiin Suurtorin Joulumarkkinoilla, jotka starttasivat viime  viikonloppuna. Meille on muodostunut jo perinteeksi, että käydään ostamassa markkinoilta kranssi ulko-oveen eikä tämä vuosi ollut poikkeus. 




Arvioitiin etukäteen, että markkinoilla emme kierrä tuntia kauempaa, joten ehdimme hyvin sitten elokuviin viideksi. Koska olimme kiertäneet markkinat 10 minuutissa (:D) ja aikaa elokuvan alkuun oli vielä reilusti, poikkesimme vielä Tiirikkalaan glögeille. Gluteeniton Daim juustokakkupala oli vastustamaton, joten huuhdoimme sellaisen alas glögin kaverina. 




Laitettiin viime viikolla Lotan kanssa veto pystyyn siitä, koska ensilumi sataa maahan. Ja ensilumella tarkoitetaan kaiken peittävää 1 cm lumikerrosta. Hävinnyt joutuu vaihtamaan ensimmäisen kakkavaipan. Lauantai-iltana tänne satoikin ohuen ohut pieni lumikerros, joka pysyi maassa tiistai-iltaan asti. Tuota lunta ei kuitenkaan vielä laskettu ensilumeksi ilmatieteenlaitoksella, niin ei sitten meilläkään. Lotta veikkasi, että lumi tulee 30.11. ja minä veikkasin 7.12. Nähtäväksi jää, kumpi osuu lähemmäs. 



Ollaan koottu keittiön kaapin oveen to do-lista asioista, jotka tulee tehdä ja olla kunnossa, ennenkuin Heppu saapuu. Osan listan asioista Lotta on kerännyt Pinterestistä, kuten sen, että on suoritettava suursiivous ennen vauvan tuloa. Huh huh! Suursiivoukseen siis ryhdyimme maanantaina. Käytiin läpi kaikki kaapit ja hyllyt turhista tavaroista, pyyhittiin pölyt, pestiin mikro, hella ja kahvinkeitin, tampattiin ja tuuletettiin matot, imuroitiin, luututtiin, pestiin vessat ja putsattiin peilit ja ovet. Sanon sen vielä kerran. HUH HUH! Mutta puhdasta tuli ja nyt voidaan nauttia. Samalla tuli joulusiivous tehtyä ja sain viikon etuajassa tämän kunniaksi laittaa loputkin joulukoristeet ja valot paikalleen! 


Iltapäivällä ehdittiin vielä nipin napin valoisaan aikaan Mökön kanssa lenkille ja Lotu räpsäsi hänestä muutaman talvisen kuvan.












perjantai 20. marraskuuta 2015

Vuoden ekat pikkujoulut... tai niin me luultiin!

Viime viikonloppuna oltiin lähdössä Lotan vanhempien luokse viettämään perhepikkujouluja. Meillä oli jouluaiheiset paidat, secret santa -lahjat ja itsetehty piimäjuusto. 


Mutta voi kuinka väärässä oltiinkaan, kun Lotan vanhemmille päästiin! Sieltähän hyppäsi vastaan ystäviä ja erittäin vaaleanpunaisesti koristeltu tarjoilupöytä mansikkaviireineen päivineen! 




Ensin syötiin ja herkuteltiin ja sitten oli vuorossa pari tulevan vanhemman tehtävää. Ensin meidän piti pukea nukke niin, että pukijalla oli silmät sidottuina ja toinen sai antaa vain suullisia ohjeita ja neuvoja. Lotan puettavaksi tuli vaippa, body, sukat, housut ja huivi. Mulle jäi sitten haalari, pipo, hanskat ja KANTOLIINA. Kyllä! Kantoliina silmät sidottuina ei muuten ole mikään ihan helpoin tehtävä, varsinkaan kun en ole ikinä sellaista käsitellyt. Lotta onneksi on harjoitellut eri kantotyylejä jo tovin, joten ohjeistaminen ei tuottanut ongelmaa. Aika hyvin meidän tiimi toimi, koska nukke saatiin puettua ja jopa oikein asennettua kantoliinaan!




Toisena tehtävänä päästiin tunnistamaan kakkaa! Eli sulatettuja suklaapatukoita! Mutta ennen näitä vaipassa oli Villin lännen pata -piltti. Huh huh. Jos ei ole pakko, en kyllä noita eineksen makuisia purkkimössöjä meidän Hepulle syötä. Itse tehdään soseista lähtien! :)




Lahjaksi saatiin vaikka mitä ihanaa! Kuten Niken "mä en kestä!" -lenkkarit, Muumien ensimmäinen valokuva-albumi, pehmolelu, helistin, leikkialusta, kirja sekä starting kit vauvan ihonhoitotuotteita. Vieraat olivat myös koonneet kirjaan ylös veikkauksiaan Hepun nimestä, syntymäajasta, pituudesta sekä painosta.




Vielä kesällä naureskelin ja kiusasin Lotan serkkua, joka itki omissa babyshowereissaan lähes jokaisen kortin ja lahjan kohdalla. Tällä kertaa hän pääsi kuittailemaan minulle, että luepas nyt ääneen siitä yksi kortti. Isoon ääneen sanoin, ettei tämä nyt missään tunnu, että voin hyvin lukeakin! Pääsin ekasta säkeestä ja pidin tauon. Luin toisen säkeen ja pidin tauon.. Jokin tässä runossa kolahti ja iski niin täysin jonnekin syvälle, että yhtäkkiä kaikki muuttui täysin todentuntuiseksi; meille tulee vauva, pienenpieni ihminen, meidän pieni Heppu. 

Tähän loppuun teille vielä tämä runo, joka sai noin puolet babyshowereihin osallistuneista pyyhkimään silmäkulmiaan:


"Oman lapsen, pienen linnun,

kanonen alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän. 
Voisko olla kauniimpaa, 
kuin alku uuden elämän."

tiistai 10. marraskuuta 2015

Heppu seikkailee!

Heppu on jo 34 viikon iässään ollut mukana yhdessä jos toisessa tilanteessa ja tapahtumassa ja Lotta onkin hauskasti koonnut kuviksi Hepun viime aikaisia seikkailuja. 


Muutama viikko sitten käytiin sienestämässä ja saatiinkin pakkaseen hyvä satsi ryöpättyjä suppilovahveroita!


Lotta mammajoogaa muutamia kertoja viikossa ja Mökö on ottanut traditiokseen osallistua etenkin loppurentoutukseen hyvinkin letkeissä tunnelmissa.




On ollut jännä myös huomata, miten eläimet on reagoineet Lotan raskauteen. Mökö on selvästi lenkillä hidastanut tempoa, mutta myös murahdellut mielestään epäilyttäville koirille. Ja se jos joku on iso suoritus meidän pehmis mammarilta! Eniten hämmästystä ja ihmetystä on kuitenkin herättänyt meidän pupu Papu. Hänelle on nimittäin tullut viime viikkoina tarve päästä halailemaan masua. Hän saattaa tunninkin maata kiinni tai osittain masun päällä ja antaa välillä pusuja. Voin kertoa, että ihan uskomattoman valloittavaa touhua!<3




Viime viikolla yllätettiin Lotan toinen serkku babyshowereiden merkeissä! Vietiin tulevalle pikkuserkulle söpö karhu yökkäri, jonka pyllyssä luki "I don't care I'm a bear". Ihan ehdoton kutsujen hitti oli suklaapatukoiden tunnistus leikki. Sulatettuina. Vaipoissa. Tähän eräs mukana ollut 3v. tyttö lausahti järkyttyneenä "äiti, toi syö kakkaa". :D 



Viime viikolla Lotta sai valmiiksi Hepun lipaston kunnostusprojektin! Lotalla ja tämän siskolla on ollut lapsuudessaan pieni lipasto, jonka Lotta hioi ja maalasi uudelleen Hepulle. Tämä maali oli vesipohjaista, joten ei hätää, no babies were harmed :) Yhtä mammaa tosin saattoi aika-ajoin projektissa sattua, kun voimiaan keräilevä ja rajojaan testaileva pieni Heppu monotteli kylkiluihin oikein olan takaa! 



lauantai 7. marraskuuta 2015

Häävieraiden treffi-ideoita osa 2!

Viime viikonloppuna oli jälleen aika toteuttaa yksi treffi-idea häidemme treffilaatikosta!


Meillä on hyvä kaveripariskunta Helsingissä, jotka ovat melkoisia kulinaristeja itsekin. Usein kokkaillaan toistemme luona ja pelaillaan lautapelejä, mutta uutena traditiona ollaan sovittu kiertävämme kaikki BW-ravintolat läpi. Nyt on puolet takana ja puolet vielä edessä, nam! :) Tällä kertaa suuntasimme Boulevard Socialiin ja ollaan lähdetty liikkeelle Brondasta.


Me muut syötiin pitkä maistelumenu ja Lotta valitsi kasvismaistelumenun. Kaikki maut olivat jälleen kerran todella kohdillaan ja seura tietysti mitä mahtavin! Illaksi suuntasimme vielä kotimatkalle ja reippaana seuraavana aamuna töihin :)


tiistai 27. lokakuuta 2015

Viikonloppureissu "kahdestaan"!

Tämä postaus piti julkistaa jo viikko sitten, mutta sitten se unohtui ja hukkui arjen kiireisiin. Tässä siis tulee meidän edellisviikonlopun kuulumiset! :)

Lähdettiin viikonlopuksi pienelle minihoneymoon-reissulle "kahdestaan", vielä kun siihen oli mahdollisuus. Saatiin häälahjaksi kaasoilta matkalahjakortti Eckerölinelle ja nyt se tuli käyttöön. Perjantaina suunnattiin aluksi Helsinkiin, jossa käytiin vähän shoppailemassa, kahvilla ja ystävämme luona syömässä.  


Ihmeteltiin mitä Forumissa tapahtuu, kun kaikki paikat oli täynnä valtavaa jonoa enimmäkseen teini-ikäisiä tyttöjä. Ämyreistä raikasi täysillä musiikki ja mä veikkasin, että kohta varmaan lavalle lävähtää joku Isac Elliot. Ehei, Cheekhän siellä oli jakamassa nimmareita uuden levynsä julkaisun takia! Ostettiin Hepulle ihana karhupipo ja paineltiin äkkiä ulos Forumista ja siitä ihmismassasta! :D 






Oltiin yötä Original Sokos Hotel Albertissa, koska laiva lähti aamulla 8:30 Länsiterminaalista Tallinnaan. Käveltiin hotellista satamaan ihanan auringonnousun saatteessa. 






Kun päästiin Tallinnaan intouduttiin kävelemään hotellille vanhan kaupungin läpi. Se tuntui hyvältä idealta ensimmäiset 10 minuuttia, kunnes mulle alkoi tulla nälkä ja vetolaukun kiskominen ylämäkeen mukulakivillä ja muilla epätasaisilla kivikaduilla kävi suunnattoman ärsyttäväksi. 




Pysähdyttiin puoleen väliin matkaa syömään lounasta ja sen jälkeen matka taittuikin huomattavasti helpommin. Oli ihana kirpeä syysilma ja ihasteltavaa riitti.






Matkapakettiimme kuului kuohuviini ja konvehdit hotellihuoneessa, joten huoneeseemme selvittyämme pienet kilistelyt olivat paikallaan! Arvata saattaa, miten meillä nuo kuohuvat ja konvehdit jakautuivat.. :D





Kun kesällä haettiin Lotun vanhempien kanssa Tallinnasta juomia häihin, käytiin syömässä Kalamajan alueella Lendav Taldrik nimisessä ravintolassa. Kalamaja on muutenkin alueena sellainen, mihin ehdottomasti kannattaa tutustua ainaisen vanhan kaupungin kiertämisen sijaan. Kalamajasta löytyy paljon uusia ja todella hyviä ravintoloita ja hinnat ovat puolet siitä, mitä vanhassa kaupungissa. 



Lendav Taldrik on hyvin intialaispainoitteinen ravintola. Ruoka on autenttista, super maukasta ja annoksista lähtee takulla nälkä. Varsinkin viikonloppuiltoina kannattaa varata pöytä, sillä paikka on erittäin suosittu varsinkin paikallisten keskuudessa. 




Sunnuntaina käytiin pulahtelemassa kylpyläosastolla ja mun piti koko ajan vahtia, että Lotan bikinien alaosa pysyy paikallaan. Haha :D Kuten näätte, on maha aikalailla kasvanut, joten äkkinäiset liikkeet aiheuttaisivat äkkiä hyvin kiusallisia tilanteita.

Onneksi pöksyt kuitenkin pysyivät jalassa ja Lotu leijui koko päivän pilvissä vedessä lillumisesta. Kuulemma ekaa kertaa raskausaikana olo tuntui kevvyeltä ja normaalilta, kun pystyi tekemään ja menemään siinä missä muutkin :)






Hotellihuoneen luovutuksen jälkeen kierreltiin puistoissa ja käytiin kahvilassa. Oli todella ihanaa päästä vielä ihan vaan kaksistaan vähän fiilistelemään ja tallustamaan käsi kädessä<3 Vaikka tuleehan siitä vaunujenkin lykkimisestä aivan huippua :)









Suuren suuri kiitos vielä kaasoillemme ihanasta lahjasta!<3