Syömään!

Me ollaan herkuteltu viime viikonloppu oikein toden teolla! Torstaina Lotalla oli raskausajan diabeteksen testaamisen takia sokerirasituskoe. Se tehdään nykyään automaattisesti yli 25-vuotialle ensisynnyttäjille. Ennen testiä piti olla täysin ravinnotta 10h, joka uskokaa tai älkää, tuottaa raskaanaolevalle vaikeuksia! :D Aamulla Lotta ei saanut juoda kuin lasin vettä ja kaihoisasti hän katseli, kun omaa aamukahviani lipittelin seitsämän maissa. Mulla oli iltavuoro, joten olin lupautunut reissuun seuraksi. 7.40 oltiin omassa terveyskeskuksessamme kymmenen eläkeläisen seurana ja Lotalta otettiin ensimmäinen verikoe sekä juotettiin parin desin litku. Siitä lähti sitten ensimmäisen tunnin ajantappo. Oltiin varattu mukaan läppäri ja Frendien 7. kausi, joten tunti meni kevyesti odotusaulan sohvalla kikattaen. Ensimmäisen tunnin jälkeen otettiin toinen verikoe ja sen jälkeen piti odottaa vielä toinen tunti, jonka jälkeen otettiin viimeinen verikoe ja sitten pääsi kotiin.

 

Oltiin etukäteen sovittu, että tehdään uusi aamupala, kun kotiin päästään ja haetaan leipomosta jotkut herkut siihen vielä kylkeen. No kyllä nyt pienen reippaan Lotunkin kelpasi!<3

 

 

Perjantaina Lotu testasi uudesta kirjastaan maissitortillojen tekemistä itse! Maku oli todella hyvä, rakenne ainoastaan tuotti ongelmia, koska letut oli mahdoton saada riittävän ohuiksi. Paksuiksi jäädessään, ne tuppaavat halkeilemaan taitettaessa, mutta eipä meitä tuollainen kauneuspilkku häirinnyt :)

 

 

Lauantaina käytiin herkuttelemassa vanhempieni luona ja kotiin tultiin Filmtownin kautta. Ihana leffailta murun kanssa sohvannurkkaan käpertyneenä ja läjä irtokarkkeja. Mahtavaa!

 

Sunnuntaina päivällä järjestettiin tuparit vol. 1, jotka olivat siis vohvelikutsut osalle Lotun sukua. Täytteitä oli montaa sorttia ja kaikille tuntui hyvin maistuvan.

Sunnuntaina kestitseminen senkun jatkui, kun illaksi oltiin sovittu Lotan äidin synttäreiden vietto. Lahjaksi annettiin porukalla yhdessä Lotun siskon ja tämän miehen kanssa leffailta, jonka tarjoiluista vastasimme. Alkuun tehtiin Thaimaalaisia kevätkääryleitä ja pääruoaksi valmistin Panang curryn. Näistä herkuista ei valitettavasti ole kuvia, koska Lotun sanoja lainatakseni: "UNOHDIN OTTAA SUN TEKEMISTÄ THAIKKURUUISTA KUVAT KU NE OLI NIIN HYVIÄ ET HALUS VAAN ÄKKIÄ SYÖDÄ!!" :D

Leffaherkuksi Lotan äiti tilasi suklaapoppareita, mutta koska niitä ei kaupasta löytynyt, askarteli Lotu sellaisia! Dippaamalla! Aika viitseliästä, eikö! :)

 

Jos jollekulle ei ole vielä tullut selväksi, ollaan vähän sellaisia pieniä arjen kulinaristeja. Tai no, mä aika paljon isommin. Tällä viikolla Turussa starttaa Food&Fun -tapahtuma ja ollaankin menossa lauantaina syömään Sergio'siin , jonne tulee vierailemaan italialainen keittiömestari Riccardo Benvenuti. Lauantaina käydään myös pyörähtämässä Kirjamessujen yhteydessä Ruoka- ja viinimessuilla. Herkuttelu hyvällä ruualla jatkuu siis vielä tämän viikon, ah! :)

 

 

Syksy on virallisesti saapunut myös meidän kotikulmille. Pihaamme vastapäätä oleva vaahtera on päivä päivältä kauniimman värinen ja rannassa kävellessä viima mereltä käy aina yhä hyytävämmäksi. Me tykätään syksystä! Pimenevät illat, myrskyt ja märät sukat tuo ihanaa tunnelmaa, jonka vietäväksi on ihana lähteä sytyttelemällä kynttilöitä ja pukemalla villasukat. Semmonen peiton alla kaksin värjöttely teekuppi kädessä sopii meille kotihiirille oikein mainiosti!<3 :)

Mikä teistä on syksyssä parasta?

27 vuotta ja 27 viikkoa!

Totta se on! Meillä on takana raskautta nyt 27 täyttä viikkoa ja raskauden VIIMEINEN kolmannes käynnistyi juuri! Huh hurjaa miten liian nopeasti aika kuluu! Viikonloppuna oli muutakin aihetta juhlaan, nimittäin rakas vaimoni täytti sunnuntaina myös 27 vuotta!<3 Onneaonneaonnea!!<3 Sen kunniaksi ajettiin perjantaina Helsingin kautta (jossa Mökö kävi trimmaajalla) mökille viikonlopun viettoon.

Mökkimme sijaitsee Keski-Suomessa Päijänteen rannalla ja siellähän oli jo ihan täysi syksy käynnissä! Perjantaina ja lauantaina oli ihanat syysmyrskyt, jolloin saatiin fiilistellä säkkipimeää syysiltaa mökin lämmössä ja sunnuntaina kuin synttäritilauksesta elohopea kiiri lähelle 18 astetta ja aurinko paistoi.

Metsässä riitti vieläkin mustikoita ja ne oli ihan hullun kokoisia! Lotta keräsi yhden purkin nopeasti täyteen sillä välin, kun minä pilkoin yhden pienen pystyyn kuolleen männyn polttopuiksi.

Heppu on tänään 27+1 päivää vanha ja ollaan 28. viikolla raskaana. Nyt vihdoin ja viimein on myös saavutettu eräänlainen virstaanpylväs, kun Lotan paino on noussut yli huhtikuisen alkupainon! Viikossa hänelle on tullut painoa lisää 1,3kg ja on se masu kyllä pyöristynytkin!<3 Tällä viikolla Heppu availee silmiään ensimmäisen kerran ja kuulee paremmin kuin aikaisemmin. Oonkin taas lauleskellut Hepulle, mutta edelleenkin puuttuu se yksi biisi, joka olisi se laulu. Onko ehdotuksia? Jos se on lastenlaulu, tulisi sen olla tarpeeksi melodillinen ja tarinallinen ja jos taas on vaan joku kappale, tulisi sen olla tarpeeksi yleismaallinen eikä mistään parisuhteesta tai seksistä kertova :D Ei oo mikään helppo tehtävä löytää muuten sellasta biisiä..!

Vielä toistaiseksi näkyy heppupallon takaa varpaat, kun eteenpäin kuikuilee<3

Lotan synttäreitä vietettiin hyvin rauhallisesti ja fiilistellen sekä lauantaina että sunnuntaina. Leivoin hänelle marianne-vadelmakääretortun, kokkasin pihvi-illallisen ja hemmottelin hieronnoilla. Paketista Lotta sai sunnuntai aamuna Hyvää! Gluteeniton keittiö -kirjan, josta ollaan jo porkkanarieskojen reseptiä ehditty testata. Perjantaina Lotta tekee kirjan ohjeen mukaan itse maissitortilloja ja myös yksi lohipiirakka pääsee tällä viikolla testiin. 

Synttäriaamupalaöverit kuuluvat tottakai aina meidän synttäriperinteisiin ja tätä aamupalaa pitikin nauttia kahdessa erässä, että jaksoi maistella kaikkea. 

Kotiin päästyämme rakas 27-vuotias vaimoni toivoi kaakaota vaahtokarkeilla ja kermavaahdolla, sekä "lämpimäisiä" (:DDDDD) eli niitä porkkanarieskoja. Oot paras!<3 

Vauvamasuja ja äitiyspakkaus!

Maanantaina alkoi meidän 26. raskausviikko ja tänään ollaan siis 25+5 raskaana! Tällä viikolla Heppu on myskikurpitsan tai papaijan (vähän sovellettiin tässä kohtaa, koska ei löydetty kaupasta tarpeeksi isoa papaijaa) kokoinen ja painaa noin 800g. Tällä viikolla Hepulle kasvaa silmäripset sekä pidempiä hiuksia eikä ihosta enää kuulla kaikki verisuonet läpi. Hän on siis jo aivan valmiin näköinen miniheppuvauva!<3

Parin viime viikon aikana Lotun masu on pullahtanut oikein kunnolla esiin. Lotan vanhin serkku odottaa toista lastaan ja laskettujen päivien ero näillä tulevilla pikkuserkuilla on vain 12 päivää. Vaikka meidän mielestä Lotan maha on jo aikamoinen, on siinä kyllä matkaa vielä Lotun serkun mahaan nähden! Tässä huomaa myös hyvin, miten yksilöllistä mahan kasvu on ja onko kyseessä ensimmäinen raskaus vai ei. Ihanat raitamasusamikset<3

Kuluneen viikon aikana on Lotalle tullut ennakoivia Braxton Hicks-supistuksia useamman kerran päivässä. Ne eivät ole millään tavalla vaarallisia, haitallisia tai edes kivuliaita vaan lähinnä jänniä. Silmin voi havaita, miten Lotan koko alavatsa menee kivikovaksi ja usein pullistuu vielä nyrkin kokoiselta alueelta vähän ulospäin. Tätä kestää noin 5-15 sekuntia ja sitten se lakkaa. Lotta itse kuvailee tunnetta inhottavaksi puristuksen tai painon tunteeksi. 

Cappucinoja rakas vaimoni voisi juoda joka päivä ja monta päivässä. Se onkin viimeisin mieliteko, jota pidämme aisoissa parilla kupillisella kahvia päivässä. Satunnaisesti poiketaan myös kahvilaan ihan sille oikealle cappucinolle. 

Keskiviikkona aloitettiin uusi parisuhdeharrastus, nimittäin tanssi! :D Kun muutettiin, tutkittiin kaupunkimme kansalaisopiston tarjoamia kursseja ja ryhmiä ja löydettiin Tanssin riemua -ryhmä, joka kokoontuu aina kerran viikossa ihan kotimme viereisessä liikuntasalissa. Ryhmää kuvailtiin helpohkoilla askelsarjoilla ja eri tanssityyleillä, mutta kun paikalle päästiin olikin kyseessä Bollywood tanssi! Haha, tämä kyseinen tanssityyli osoittautui kuitenkin ihan mahtavaksi ja mukaansatempaavaksi liikuntamuodoksi, joten jatkamme ryhmässä aina kevääseen asti :) 

Käytiin keskustelua ennen tanssia, että skippattaisiinko vaan koko tanssikerta ja haettais kaupasta herkkuja ja käperryttäisi sohvan nurkkaan, kuten Lotta olisi halunnut tehdä. Muakin ajatus kyllä houkutti pitkän työpäivän jälkeen, mutta kerrankin minä olin se, joka pysyi lujana ja sovittiin, että mennään tanssiin ja sen jälkeen haetaan jotain hyvää. Testiin pääsi Dumlen uusi piparkakku jouluerä. Nam! Ihan kuin raakaa piparitaikinaa söisi! :P 

Eilen haettiin myös postista meidän äitiyspakkaus! Aivan ihana pöllöteema on tämän vuoden pakkauksessa ja väreiltään pakkaus oli kuin meille suunniteltu! Juuri sopivalla tavalla vähän retroa ja paljon vaatteita, joita olisi varmasti muutenkin itse ostettu. Uskoisin, että tullaan kaikkea äitiyspakkauksesta käyttämään (paitsi niitä kondomeja, heh heh.....) ja itse laatikkohan toimii meillä ensimmäiset viikot vauvansänkynä meidän omassa sängyssä, jonka jälkeen hän siirtyy omaan huoneeseensa. Tämä on ainakin meidän vahva suunnitelma ja tarkoitus. :D 

Kuluneen viikon aikana ollaan huomattu, että Heppu on kasvanut ja voimistunut ihan toden teolla. Liikkeet tuntuvat jo todella selvästi vatsan päältä ja satunnaisten potkujen ja lyöntien rinnalle on tullut möyrimiset! Tila hänellä alkaa siis pikkuhiljaa kaveta, koska nyt voi jo tuntea, miten hän liikkuu ja suoristelee itseään. Pari päivää sitten Lotta kertoi melko varmasti erottaneensa missä kohtaa oli Hepun pää ja missä selkä ja peppu!<3 

Eka viikko uudessa kodissa!

Hirvee hoppu ja muuttotouhut on nyt vihdoin saatu päätökseen ja on jälleen aikaa istua alas päivittämään tänne meidän kuulumisia :) Edellisviikon lopulla nautittiin vielä viimeisistä hellepäivistä ja käytiin pitkästä aikaa fiilistelemässä jätskien kera meidän kalliolla. Tuo meidän kallio on paikka, jossa me ensimmäisen kerran alettiin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Istuttiin myöhään yöhön ja mietittiin valmiiksi lasten nimet ja eläkepäivät. 

Kuun vaihteen viikonloppuna muutettiin. Lotta hoiti hienosti pakkaamisen ja minä kantamisen. Apujoukkojakin saatiin niin, että päästiin jo lauantaina nukkumaan ensimmäistä yötä uudessa kodissa.

Toivo piti huolen, että hänet varmasti pakataan mukaan ensimmäisten joukossa ja hän myös ensimmäisenä yönä huolehti, että meillä kukaan nukkunut. Mökö heräsi kolmen aikaan yöllä hipsuttelemaan ympäri kämppää, jonka seurauksena heräsi Toivo. Hänhän ei keskellä yötä ymmärtänyt missä sitä ollaan ja päätti kulkea seuraavat 3 tuntia huoneesta toiseen maukuen. Onneksi tämä show oli ainoa laatuaan ja nyt on kaikki pojat kotiutuneet hyvin :)

Heppu kasvaa ja voimistuu ja Lotan masukin pyöristyy päivä päivältä! Tarkempi viikkopäivitys raskaudesta tulee myöhemmin tällä viikolla, mutta tiivistetysti tänäänhän on jo  25+0! 

Uusi kotimme sijaitsee ihan muutaman sadan metrin päässä merenrannasta ja tästäkös meidän pieni mestarikahlaaja onkin riemuissaan! Mököhän ei ui, mutta nauttii suunnattomasti satunnaisesta kirmaamisesta rantaveteen tassuja kastamaan. Hän viskasee vaan korvat taakse ja naaaattiii!

Viime perjantaina vietettiin rapujuhlian Lotan vanhempien luona. Jokainen osallistuva pariskunta (me, lotan vanhemmat sekä lotan sisko ja tämän poikaystävä) sai kutsua ystäväpariskunnan, joten meitä oli paikalla mahtava 12-henkinen porukka!

Perinteinen vohvelisunnuntaikin on ollut pari viikonloppua katkolla, sillä kerkesin pakata vohveliraudan ennenkuin mietin loppuun asti. Onneksi eilen päästiin kuitenkin takaisin tämän herkullisen tradition pariin! :P

Me tykätään niin paljon meidän uudesta kodista!<3 Tämä on siis rivitalo kolmio, saunalla ja isolla aidatulla pihalla. Ollaan saatu jo kaikki tavarat paikoilleenkin, ainoastaan piha siirtyy ensi kevään projektiksi ja Hepun huone valmistuu tässä sitä mukaa, kun Lotan pesänrakennusvietti kasvaa. Hepun huoneessa on kyllä jo verhot ja matot sekä muutama taulu. Nojatuolin verhoilen uudelleen isäni kanssa ja pinnasänky pitää tuoda vielä mökiltä. Tässä kuitenkin muutamia paloja meidän uudesta kodista!

Miltäs näyttää? :) 

Me oltiin tänään yhdessä vastaanottokeskuksessa vapaaehtoisina Lotan kanssa muutama tunti. Ei oikein etukäteen tiedetty mihin ollaan menossa, mitä siellä on vastassa ja mitä siellä pitää tehdä, joten matkalla sitä kaikkea vähän jännitettiin. Vastaanottokeskus oli avattu tänään ja ensimmäiset 40-50 pakolaista oli saapunut sinne tänään päivällä ja seuraavaa satsia odotettiin saapuvaksi. Osa heistä oli saapunut Suomeen ja jokin aika sitten, toiset ylittivät rajan vasta tänään. Eräskin mies kertoi lähteneensä kotoaan 3 kuukautta sitten. Vaikkei mitään traagisia ihmiskohtaloita nähtykään tai kuultu, kyllä tuo kokemus silti aika hiljaiseksi ja mietteliääksi vetää. Oli kuitenkin upeaa olla mukana ja nähdä miten tärkeää työtä monet kymmenet ja tuhannet ihmiset tekevät. Ja miten aidosti kiitollisia nuo maahan saapuvat ihmiset ovat.

Nyt me Lotat vetäydytään sohvan nurkkaan katsomaan Suomen futispeliä ja mietiskellään miten onnekkaita me ollaankaan. Mukavaa alkanutta viikkoa!<3