Sivut

lauantai 19. joulukuuta 2015

Hilma 1 viikkoa!

Nyt kun pikkutonttu ja mamma nukkuvat tyytyväisinä päikkäreitä, on minulla hyvä aika vähän näpytellä ja päivittää teille meidän kuulumisia. Ensinnäkin, suuret kiitokset kaikille onnentoivotuksista!<3 Olemme tajuttoman onnellisia ja kiitollisia ihanasta perheestämme<3 


Kotiuduttiin sairaalasta heti maanantaina iltapäivällä, kun lääkäri oli aamulla todennut Hilman olevan täysin terve ja voivan hyvin. Syöminenkin meillä on lähtenyt kivasti sujumaan alusta asti, joten painokontrolli keskiviikolle oli ehto nopealle kotiutumisellemme.  Meillä kävikin äitiysneuvolan täti keskiviikkona heti kotikäynnillä ja Hilman painonnousu oli hienosti lähtenyt käyntiin. Lastenneuvolastakin tullaan kotikäynnille maanantaina, joten sitten tiedetään ollaanko hyvällä mallilla kohti syntymäpainoa. Kahdessa viikossa painon pitäisi kivuta takaisin syntymäpainoon ja meillä se viimeksi oli 2830g. 

Yöt sujuvat meillä vielä aika vaihdellen. Toisinaan syödään läpi yö eikä suostuta lainkaan nukkumaan omassa pesässä ja toisinaan taas alkuillasta nukutaan 3-4h ja sitten 1-1,5h pätkissä. Mutta varmimmin neiti nukkuu aamulla 8-11 välillä sekä iltapäivällä/illalla 15-21 jossain kohdassa useamman tunnin. Silloin Lottakin vetelee sikeitä ja keräilee voimia. Mulla alkoi nyt vihdoin isyysloma (virallisesti alkaa maanantaina) ja on ihanaa päästä nyt vihdoin nauttimaan oikein kunnolla tästä vauvantuoksuisesta arjesta!<3 

Pojat ovat ottaneet vastaan uunituoreen pikkusiskon todella upeasti. Eniten ensi kohtaamista jännättiin Toivon osalta, koska hän saattaa helposti sähistä, mikäli pelästyy. Mökö oli ollut lauantaiaamusta asti äidilläni eli mummilla hoidossa ja sovittiinkin suosiolla, että haetaan hänet vasta tiistaina kotiin. Toivo sai siis koko maanantai-illan rauhassa haistella ja tutkiskella uutta tyyppiä ilman Mökön hössötystä ja villitsemistä. 

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa Hilman kanssa vähän ihmisten ilmoilla! Meillä ei ole kuin kolme koon 50 bodya ja muutamat housut, joten pari lisää piti lähteä kaupasta ostamaan. Myös loput joululahjat ja ruokakauppa hoituivat samalla reissulla ja pikkutonttu nukkuikin hienosti koko parin tunnin ostoskeskuskierroksen ajan vaunuissa. Huomenna käydään mökillä hakemassa metsästä joulukuusi ja illaksi suunnataan Lotan tädin perinteisille jouluglögeille. Hilmalla on siellä vastassa lisää sukulaisia malttamattomana odottamassa hänen tapaamistaan. 


Ja ainiin niistä neidin jaloista! Hilmallahan alettiin epäillä vasemman jalan kampuraa rakenneultrassa, kun nilkka näytti olevan hieman vino. Heti Hilman synnyttyä kätilö kuitenkin meille totesi: "Nää on kyllä niin normaalit ja terveet jalat, ettei paremmaksi pääse!" Kohdussa oli oletettavasti ollut vain niin ahdasta, että jalka oli siksi kääntyneenä sisäänpäin. Liikkuvuus on jaloissa kuitenkin normaali eikä kummastakaan löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa :) <3


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hän on täällä!!!


NYT SE TAPAHTUI!!<3 Nimittäin meidän pieni Hilmatonttu otti varaslähdön jouluun ja päätti tulla meille jo nyt! Heppu eli Hilma, syntyi la 12.12. kello 11:56. Painoa tällä meidän pienellä täydet 10 pistettä saaneella tytöllä oli 3005g ja pituutta 48cm. 


Perjantai-lauantai välisenä yönä Lotta herätti mut ensin 12 aikaan yöllä. Tähän väliin puolustuksekseni mainittakoot, että olin ollut juuri 6 päivää putkeen töissä, joista viimeiset 2 olin tehnyt 10,5h ja reilun 11h päivät. Noh, Lotta tosiaan herätti mut sillon 12 maissa ja kertoi supistusten nyt olevan kivuliaampia kuin tähän asti. Kysyin pärjääkö hän niiden kanssa, jos ne eivät vielä ole säännöllisiä, että jos nukuttaisiin vielä hetki. Lotta käski mun nukkua (mutta kuulemma oikeasti tarkoitti "ole hereillä mun kanssa" :DDD) ja vähän ennen kahta säikähdin hereille Lotan juostessa vessaan huutaen "Nyt täältä valuu jotain!". 

Lähdettiin sairaalaan vähän ennen kolmea yöllä ja sinne päästyämme Lotalla oli jo hyvin säännölliset ja kovat supistukset ja 3cm kohdunsuu auennut. Päästiin heti synnytysosastolle, jossa Lotta taisteli upeasti viiteen asti ilman sen suurempia kivunlievityksiä. Ilokaasu ei sopinut hänelle ollenkaan, vaan se lensi kaaressa lattialle yhden supistuksen aikana. Akupunktioneulat laitettiin selkään, ne auttoivat hetkeksi. Paras apu lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä oli lämpötyynyistä. Niitä painoin Lotan alaselkää vasten, mihin supistukset pahiten kipua tuottivat. Lotta myös pyöritteli itseään jumppapallon päällä supistuksen läpi ja se auttoi selvästi. Viiden jälkeen hänelle laitettiin puudutus kohdunsuulle, joka vei supistuksiltä terävimmän piikin puoleksi tunniksi. Lotta ei pystynyt olemaan lainkaan makuu- tai kylkiasennossa, joten epiduraalin ottaminen mietitytti Lottaa kauan. Lopulta hän kuitenkin kuuden jälkeen päätti, että kokeillaan. Sen laitto onneksi onnistui niin, että Lotta sai istua sängyn laidalla ja pian olo helpottuikin merkittävästi! Kuuteen mennessä avautumisvaihe oli edennyt niin vauhdikkaasti, että Lotta oli jo yli 6cm auki! Siihen kohtaan pieni hengähdystauko ja voimien keräily tuli enemmän kuin tarpeeseen. 

Epiduraalin voimin mentiin lähes kivuitta aina 11 asti, kun odoteltiin, että kohdunkaula häviää ja saadaan alkaa ponnistaa. Tuon neljä tuntia Lotta makaili sängyllä, juteltiin ja naureskeltiin ja Lotta oli taas oma iloinen itsensä ilman kipuja<3 11 jälkeen saatiin kätilöltä ohjeet, että Lotta saa alkaa omaan tahtiinsa työntelemään Heppua eteenpäin joka supistuksella. Puolen tunnin ajan Lotta työnsi tasaisesti 3-4 kertaa supistuksen aikana ja keskittyi niin upeasti omaan tehtäväänsä, että kätilön kanssa naureskeltiin, ettei Lotta näytä edes siltä kuin töitä tekisi. Ponnistusvaihe eteni kuitenkin hienosti ja 45 minuutissa meidän pieni Hilma oli syntynyt! Hän parkaisi heti ja sai kättelyssä täydet 10!<3 Imetyskin lähti meillä kivuttomasti sujumaan ja pari tuntia oltiin synnärillä vauva paidan alla ihokontaktissa. 

Lotta oli aivan käsittämättömän urhea ja reipas ja mieletön!<3 Yhdeksässä tunnissa hän puski pihalle maailman täydellisimmän pienen tyttölapsen, meidän Hepun, pienen tonttutyttö Hilman ja meistä tuli perhe<3





sunnuntai 6. joulukuuta 2015

It's beginning to look a lot like Christmas!


Nyt kun on saatu kaikki Heppu-asiat järjestykseen, on ollut aikaa panostaa joulun tuloon! Jo kuukauden päivät meillä on tosin ollut jouluvalot ja sisällekin sain koristeet laittaa tänä vuonna jo ennen ensimmäistä adventtia! Torstaina vietettiin yhteistä vapaapäivää koristellen pipareita ja tehtiin jopa oikein piparkakkutalo! Oman haasteensa siihen tosin toi gluteeniton piparkakkutaikina, joka oli tosi haasteellista saada pysymään raakana ehjänä, kun seiniä yrittii siirtää pellille. 


Aiempien vuosien kokemuksella ollaan todettu, että talo on meistä ainakin helpompi tehdä niin, että koristelee osat ensin ja sitten vaikka vasta seuraavana päivänä pystyttää talon. Näin tehtiin tänäkin vuonna. Vinkkinä muuten Mamma Rimpuilee -blogiinkin tämä ;D Jaettiin osat toisillemme ja naureskeltiin lopuksi, että aika pinkki tää meidän kokonaisuus.. :D




Tehtiin siitä sitten Hepun oma piparkakkutalo ja sillä on nyt paikkansa vauvan huoneessa lipaston päällä.




Joulukalenterita meiltä löytyy myös monia! Mun äiti jaksaa edelleenkin joka vuosi yllättää mut Kinder suklaajoulukalenterilla<3 Ja koska mä saan aina sellaisen herkkujoulukalenterin, ostan Lotulle myös aina oman. Tänä vuonna hän halusi Haribo-kalenterin. Sitten meillä on tuo itse askarreltu seinäkalenteri, johon ollaan sovittu sellainen jako, että 1. ja 24. luukkuun molemmat laittaa toiselle jotain, muutoin mulla on parilliset ja Lotalla parittomat. Ja sitten on tietysti vielä pienien poikien kalenterit! Koska pitäähän heilläkin omat olla. <3


Tänään vietetään itsenäisyyspäivää perinteisesti kutsumalla vanhempamme linnanjuhliin olohuoneeseemme. On tehty kaikenlaista ruokaista iltapalaa, juodaan glögiä, syödään herkkuja ja arvostellaan pukuja linnanjuhlissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Miniheppu!


Eilen käytiin TYKS:ssä kontrollissa sekä synnytystapa-arviossa. Heppu on läpi raskauden ollut vähän pienempi vauva ja mennyt käyrien alarajoilla, siksi loppuraskauteen on meille laitettu muutama ultra, että nähdään hänen kasvu. Toisaalta, tottakai toinen on pieni, kun ei tuo mammaihminenkään sen suurempi ole <3

Ensin istuskeltiin kymmenisen minuuttia huoneessa, jossa Lotan mahasta mitattiin supistuksia, liikkeitä sekä sykettä. Heppu nukkui tyytyväisenä tuon ajan, mutta pari aika kovaa supistusta käyrälle kyllä tallentui. Ultrassa nähtiin, kuinka hän vilkutteli ja köllötteli tyytyväisenä pää alhaalla, vaikkei vielä ollut kiinnittynyt. Kohdunsuu oli hieman auennut ja lyhentynyt, joten kyllä siellä jotain pientä liikettä kohti synnytystä jo on :)


Tänään on raskausviikkoja 37+2 ja täysiaikaisuuden virstaanpylväs on nyt saavutettu! Heppu on jo täysin valmis paketti, mutta kerää vielä hieman rasvaa nahan alle viimeiset hetkensä masussa. Istukka on hoitanut tehtävänsä ja tästä eteenpäin se alkaa surkastua. Heppu on näillä viikoilla vesimelonin kokoinen ja eilisen arvion mukaan painoa hänellä on noin 2,5kg. Se on hieman vähemmän kuin keskiarvo, mutta oikein sopusuhtainen Lottaan sekä muihin mittoihinsa nähden. Meidän pikkuheppu<3

Lotta voi edelleenkin todella hyvin. Tänään juuri puhuttiin, miten Lotalle ei vieläkään ole tullut kyllästymisen tunnetta raskaana olemiseen. Lähinnä ajatukset on malttamattomat, että näkisipä toisen jo tässä päivän valossa ja omassa sylissä, mutta itse raskaana oleminen voisi vaikka jatkuakin. Supistuksiin on tullut viikon aikana menkkamaista kipua, mutta muuten kaikki tyypilliset loppuraskauden oireet, kuten turvotus on pysyneet meiltä, ainakin toistaiseksi, kaukana. 

Syödä tuo kyllä voisi! Ja ihan koko ajan! Ja mikä draama siitä syntyykään, kun ruokavälit venähtävät parillakin minuutilla liian pitkiksi. Sitten on kiukku irti samantien. Lotta on meistä aina ollut se, jolla todella pitkä pinna ja hyvät hermot. Joka nälissään jaksaa kuunella munkin kiukutteluja ja ottaa vastaan niitä purkauksia, joita nälkä mussa herättää. Mutta nyt tämä asetelma on käänytynyt kyllä täysin päälaelleen. Havahdun yhä uudestaan ja uudestaan lepyttelemään vaimoani kaupan käytävillä ehdottaen välipalan hakemista ja tsemppaamassa jaksamaan.


Ollaan suoritettu tällä viikolla viimeisetkin hankinnat Hepulle ja nyt meiltä puuttuu enää vauva. Kestovaippoja Lotta aikoo ainakin alkuun yrittää ja ollaan niitä haalittu hyvä aloitussetti. Mukana on myös mua varten all-in-one vaippoja, jotka puetaan ihan käytännössäkin kuten kertsivaippa. Kuten tästä on rivien välistä luettavissa, mä en ole liian innostunut näistä kestovaipoista, mutta lupaan antaa niille mahdollisuuden. Pesusta ja huoltamisesta Lotta on luvannut itse huolehtia ja kyllä me pidetään myös noita kertsiversioita arjessa mukana niin paljon, kuin on tarve. Sais vaan sen pienen minihepun jo kätösiin ja pääsisi opettelemaan vaipanvaihtoa<3 :D