Päivän ruokablogi!

Uhkasin viime postauksessa ottavani kuvia joku päivä kaikista aterioistani ja tässä sitä nyt tulee! Kyseessä on lauantain ruokasaldo.

Koska molemmat rakastamme aamupalaa yli kaiken (varsinkin hotelli aamupalaa), päätimme kiireettömän viikonloppuaamun kunniaksi tehdä herkkuaamupalan. Siihen sisältyi manteleita, hedelmäsalaattia, maapähkinävoita, jogurttirahkaa, munakokkelia, sämpylät ja lautasellinen leivänpäällisiä. Unohtamatta tietysti kupposta tummaa kahvia. Näillä eväillä jaksoikin sitten painella salille tekemään päivän treeni.

Salin jälkeen on syytä syödä heti jotain proteiinipitoista, jotta juuri töitä tehneet lihakset saavat polttoainetta, jolla kasvaa. Siksi söinkin salilta tullessani puolikkaan rahkan, jossa oli seassa vähän hedelmäsalaattia sekä puolikas QuestBar proteiinipatukka (suosittelen!) 

Lounaaksi lauantaina oli parsakaaliquinoaa, porkkana-kukkakaalipihvejä sekä salaattia (kurkkua, avokadoa, siemeniä, salaattia).

Lounaan jälkeen edessä oli koiran lenkitys. Tarkoituksena oli käydä kävelemässä Kasavuorella, mutta otimmekin heti alkuun väärän käännöksen ja normaalilenkistä kasvoikin yli 7 kilometrin taival. Lotta tajusi syödä välipalaa ennen lenkkiä, mutta itse en, koska ajattelin olevamme viimeistään kolmen vartin päästä takaisin kotona. Toinen oli lopputulos ja vajaan kahden tunnin päästä saavuin kotiin tärisevin käsin ja kylmänhiki otsalla. Kiireesti siitä sitten päivällistä naamariin, jotta olo paranesi! Päivällisenä olikin nammmm tortilloja! Haastetta tuotti gluteenittomat maissiletut, jotka olivat puolet pienempiä mitä normaalit vehnätortillat, joten jatkuvasti ylikuormitimme lättymme. Täytteinä oli luomu naudanjauhelihaa mausteseoksella, luomu salsaa, kurkkua, kirsikkatomaattia, fetaa, salaattia ja mulla vielä creme fraichea (oli hei herkkupäivä!).

Iltapalana toimi pikainen tonnikalasalaatti, johon tuli täysjyväriisiä, keitettyä kananmunaa, luomu cashewpähkinöitä, kurkkua, salaattia, MSC tonnikalaa sekä oliiviöljyä (jossa mausteena basilikaa ja mustapippuria). 

Lotta on hurahtanut lakritsiteehen (Yogi Tea Licorice), jota toin yksi päivä tullessani Ruohonjuuresta. Tätä teetä mainostetaan sillä, että se vie makeanhimon mennessään. Mene ja tiedä, mutta itse olen ainakin huomannut minkä tahansa teen ajavan samaa asiaa. Kun ei oikein tiedä mitä sitä söisi, kun ei ole oikeasti tarve syödä, mutta jotain tekisi mieli pupeltaa, vesi kiehumaan ja tee kupponen kouraan! Itse tosin suosin tällä hetkellä Viisasten Tee irtoteetä, josko se jotain auttaisi ;)

Hyrrrrrr ja Puuuuh!

Noniin ja heti on uuden vuoden lupausta rikottu ja blogi jätetty päivittämättä viikkoon - aijai.. Ei auta kuin ryhdistäytyä! Talvi on nyt täällä Etelä-Suomessakin virallisesti, ja onnekseni, se ei alkanut tuolloin 10. päivä vaan vasta seuraavana, phew! 

Mökö nauttii lumesta täysin rinnoin ja yhä enenevissä määrin vähän liikaakiin noista ihanista naisten tuoksuista, jotka ovet kinoksiin jäätyneet. Lotta on ollut jo viimeiset 2 vuotta tekemässä meijän nuorimmastakin eunukkia, mutta tähän asti olen taistellut ajatusta vastaan. Lähinnä siksi, että pelkään kastraation vievän koirasta sen särmän, joka siitä nimenomaan uroksen tekee ja myös osittain pelkään mahdollisia haittoja, kuten lihoamista tai mitä jos leikkauksessa meneekin joku pieleen.. Toisaalta kun olen nyt enemmän aiheeseen tutustunut, olen aika vakuuttunut siitä, ettei Mökön luonteelle nyt niin ihmeitä tapahdu, muuta kuin, että hänen pieni henkinen helvettinsä helpottaa eikä pää pyöri ahdistuneena enää vain tuon sukuelimen ympärillä. Mökön leikkaus on edessä maanantaina 10.2. eli reilun parin viikon päästä, joten tarkempia raportointeja aiheesta tuollenpana. 

Vähän talvifiilistelyä!

Yksi uudenvuoden lupaukseni, nimittäin liikunnan lisääminen, on startannut mallikkaasti käyntiin. Kesäinen Rakas sinusta on tullut pullukka-projektini tosin auttoi jo pääsemään liikunnan makuun, enkä täysin tekemättä mitään ole siis tähänkään asti ollut. Lähinnä kelien kylmetessä päätin jättää juoksulenkit talvilomalle ja liikuntamuoto tämän tilalle on ollut hakusessa. Lotta on puolen vuoden verran käynyt lähellämme sijaitsevalla kuntosalilla, josta löytyy oikein perinteinen sali, muutama spinnipyörä, juoksumatto, crosstrainer, soutulaite ja ryhmäliikunta sali välineineen. Kaikki salin välineet ja tilat ovat siis vapaassa käytössä ohjattujen ryhmäliikunta aikojen ulkopuolella ja salille pääsee 6-22 välisenä aikana avainkortilla. Tähän saliin olen jäänyt koukkuun! Kun salille kävelee 5 minuutissa ja varsinkin aamuisin 7:30-9 välillä saa treenata usein kaikessa rauhassa, tulee salille myös useammin lähdettyä. Spinnipyöristä olen keksinyt tehdä itselleni muutamia ohjelmia, joita laput korvilla käyn sitten pari kertaa viikkoon polkemassa. Sunnuntaina aloitettiin Lotan kanssa kuulemma uusi perinne: Sunnuntainyrkkeily. Salilta kun löytyy myös hanskoja, säkkejä sekä pistareita ja jonkinlaisella nyrkkeilykokemuksellani pystytään tunnin treeni yhdessä vetämään. 

Lotta toivoi joululahjaksi Zeropointin kompressiosäärystimiä, jotka siis tehostavat verenkiertoa, parantavat aineenvaihduntaa sekä voimantuotantoa. Ja ovat kuulemma hyvät! :) Kiinnostuneet voivat tutkia lisää täältä.  

Ah näitä salin musiikkihelmiä<3

Myös uuden vuoden lupauksemme herkutella vain kerran viikossa, on pitänyt yllättävän hyvin! Säännöllinen ateriarytmi ja ennenkaikkea ravitsevat välipalat aterioiden välissä on ehdottomasti se suorin tie ruokavalion terveellistämiseen (onks toi edes sana?). Kun pitää itsensä kylläisenä 2-4h ajan ei himoa ja järjetöntä mättämisreaktiota pääse kehkeytymään. Toki voin puhua vain omasta puolestani, mutta mulla arki toimii ongelmitta, kun syön aamupalan (n. klo 6.30), toisen aamupalan/välipalan (n. klo 9:30), lounaan (n. klo 12), välipalan (n. klo 14-15), päivällisen (n. klo 17-18) sekä iltapalan (n. klo 20-21). Ihmiselle joka ei ole tottunut säännölliseen ruokarytmiin, tämä saattaa kuulostaa paljolta ja siltä, etten muuta teekään kuin syö, mutta tähän rytmiin kroppa tottuu ja sopeutuu yllättävän nopeasti. Annoskoot tietysti pienenee huomattavasti, mitä tiheämmin syö ja harvemmin tulee vedettyä itseään täyteen ähkyyn. Yritän seuraavaan postaukseen laittaa kuvineen päivän ateriat ja rytmit, jos joku vaikka kaipailee vähän vinkkejä! :)

Retkeilyä, puolukkahilloa ja matkakuumetta.

Tiistaina tehtiin retki Oittaalle, Pirttimäelle tarkemmin. Löydettiin sieltä loistavat kuntolatu-reitit, jotka siis vielä lumen uupuessa, toimivat oivana lenkkikierroksena meille ja Mökölle. Koska jo alkumetreillä huomattiin, että "kauhee nälkä" niin ei sitten lähdetty kiertämään kuin tuo kolmen kilometrin lenkki.

Lotta jo suunnitteli, että tänne tullaan sitten eväitten kanssa hiihtämään heti, kun ladut on kunnossa. Totesin, että en mä varmaan jaksa ees hei hiihtää kolmea kilometriä, johon Lotta tokaisi, että tottakai jaksat, kun jaksat kävelläkin sen. Nehän onkin aivan sama asia, eikö ;)

Koska tiistaina tihkutti koko päivän vettä, "sai" Mökö päälleen upean punaisen sadetakin. Mökö tunnistaa äänestä, mitkä vaatteet itse laittaa päälle ja sadevaatteiden äänestä herra päättää olla lähtemättä lainkaan ulos. Näin paljon hän siis itse pitää tuosta hienosta punaisesta vaatteesta! Kurakeleillä tuo on kuitenkin enemmän kuin kätevä, kun pestäväksi ei päädy koko koira, vain vaan tassut.

Käytiin retken jälkeen kaupassa ja kirjastossa lainaamassa läjäpäin Australia kirjoja. Tarkoituksena olisi siis lähteä aikalailla vuoden päästä kiertämään tuonne ah minulle niin rakkaaseen Oz maahan, jossa lähes jokainen käärme ja hämähäkki on tappavan myrkyllinen, Vegemiteä sivellään leivälle aamulla ja kotinurkkasi joko roihuavat tulessa tai uivat tulvassa. Mutta ei hätää, me ei ajateltu ajautua mihinkään näistä vaaroista :)

Mainitsin, että käytiin kaupassa ihan siitä syystä, että parista jutusta oli pakko nyt kyllä mainita tässä blogissa. Nimittäin puolukkahillosta ja bataattisipseistä. Ei tosin yhdessä, vaikka joku seikkailunhaluinen voi sitäkin kokeilla. Lotta nimittäin kuuluu maamme vannoutuneisiin Puolukkahillon suurkuluttajiin. Mihin hän ei laita ketsuppia, kuuluu laittaa puolukkahilloa. Puolukkahilloa meillä siis kuluu, ja kuluu.. ja kuluu. Ja se on melkein aina loppu tai niin vähissä, että kun ruokaan johon sitä myös mun mielestä kuuluu laittaa ei riitä puolukkahilloa molemmille, vaan se päätyy tuon uskollisemman puolukkahillon puolestapuhujan lautaselle. Nyt kuitenkin kaupasta tarttui mukaan puolukkahillo, joka ei ihan äkkiä lopukaan kesken! Nimittäin yksi kokonainen kilo ehtaa makeutettua punaisen marjan survosta! 

Lotta oli myös jostain tutkinut, että bataateista voi tehdä uunissa sipsejä. Helposti ilman ylimääräistä rasvaa ja näitä terveellisiä snacksejä voisi siis napostella illalla ilman, että viikon yksi herkkupäivä sillä kuittaantuisi. Sipsejä siis tehtiin, mutta ei ne kovin hyviä olleet.. :D Ehkä siinä juuri lieneekin tällaisten "terveellisten snacksien" salaisuus. Tehdään niistä juuri sen verran pahanmakuisia, ettei niitä edes halua popsia enempää kuin sen pari. Nämä olisivat kyllä ehkä olleet parempia, jos ne kaikki oltaisi onnistuttu saamaan rapeiksi. Meidän sipsit kyllä näytti hyvältä, mutta kun otti yhden käteen, karu todellisuus valkeni ja tuo niin rapsakan näköinen pikkupurtava lässähti sormien välissä kuin kylmettynyt nahkea salaatinlehti. Better luck next time, tai sitten vaan ostetaan niitä oikeita epäterveellisiä sipsejä ja käytetään herkkupäivä siihen.

Monien kirjojen innoittamana on Australian matkakuumekärpänen nyt päässyt puraisemaan meitä ja oikein kunnolla! Itse yritän vielä vähän hidastella ja lykätä suunnittelua muutaman kuukauden päähän, koska reissuun vaadittava rahasumma hirvittää ja ahdistaa jo valmiiksi. Mulla kun on takana aika taloudellisesti epävarma syksy ja työt alkaa vasta helmikuun lopulla, en osaa ajatella mitään tulevaisuuden hankintoja ennenkuin alan taas oikeasti vähän tienaamaankin. Lotta se vaan tutkii ja merkkailee ylös pieneen matkakirjaan paikkoja ja esittelee aina välillä mulle ylpeenä löytämiään juttuja. Söpö. Sen verran ollaan kuitenkin yhdessä suunniteltu, että reissu tulee alkamaan uudenvuoden jälkeen Tammikuussa 2015 ja se on kestoltaan mahdollisuuksien mukaan 3-4 viikkoa. Lennetään suoraan etelään Melbourneen, josta etenemme Greyhound busseilla tuona aikana aina pohjoisen Cairnsiin asti. Vaikka reissu budjettinsa puolesta mua vielä hirvittääkin, niin en silti malta odottaa, että nyt oikeasti, VIHDOIN, 8 vuoden tauon jälkeen, tuun pääsemään takaisin tuohon ihanaan, ainutlaatuiseen ja rakkaaseen maahan. Ja mikä parasta, pääsen näyttämään sen kaiken Lotalle.

<3

Ps. Lyötiin Lotan kanssa vetoa muutama viikko sitten siitä, kumpi arvaa oikein päivämäärän, jolloin pysyvä lumi laskeutuu maahan. Lotta veikkasi 10.1. ja minä 14.1. Sovittiin, että voittaja saa koko tämän vuoden vedota kaikissa kiistanaiheissa siihen, miten tiesi tuon lumiasiankin, joten on oikeassa myös tässä. Siis mitä meijän päässä oikeen liikku... Varsinkin nyt, kun tänään on 10.1. ja illaksi on luvattu pakkasta ja lumisadetta. Ja viikoksi tästä eteenpäin pakkasta -7ºC...-15ºC. Somebody help me.

Long time no abc!

Taas on vierähtänyt aivan liian pitkä tovi siitä, kun viimeksi tänne blogiin jotain päivitettiin. Uusi vuosi on ehtinyt alkaa ja siihen teemaan sopivasti, myös uusi kausi blogissamme! Kuten nähdä saattaa, on blogi saanut hieman uutta ulkoasua ja lisäosia. Muokkaaminen on tosin vielä vaiheessa, jahka Google saa työkalunsa toimimaan.. Muita muutoksen tuulia on se, että olen päättänyt luopua kolmannessa persoonassa kirjoittamisesta. Koska jo ylätunnisteessa sanotaan, että Lotta vastaa kuvista ja Ansu teksteistä, lakkaan kirjoittamasta itsestäni "Ansu". Tämä ihan vain siksi, että se on sekä minulle, että teille lukijoille helpompaa seurata kuka teki ja mitä. Mikäli joskus sellainen ihme pääsee tapahtumaan, että Lotta näpyttää näiden tekstien takana, siitä kyllä mainitaan erikseen. 

Uudenvuoden merkeissä teimme myös tietysti uudenvuoden lupauksia. Näihin kuuluu Lotalla: 

• herkkuja vain kerran viikossa (mulla sama, mutta armollisemmin olen laittanut itselleni max. 2) 
• hampaiden ja naamanpesu 2xpäivässä! (tää koskee molempia meitä ja hyi tiedän, ällöttävää tunnustaa, mutta turhan usein se iltapesu jää tekemättä) 

• ole iloinen muiden puolesta

• 1 turha tavara/vaate joka päivä pois 

Mulla oli lisänä vielä nämä lupaukset:

• jotain liikuntaa joka viikko (se on aika hyvin toteutunutkin pitkin syksyä, mutta ihan vain muistutuksena, ettei entiseen ole enää paluuta)

• PÄIVITÄ BLOGIA VIIKOTTAIN!

Palataan hetkeksi vielä muutaman viikon takaisiin tunnelmiin joulusta sekä uudestavuodesta! Joulu vietettiin hyvin perinteisissä merkeissä Turussa, Kaarinassa ja Sauvossa. Aattoaamuna suuntasimme Lotan ja Mökön kanssa Kaarinaan Lotan vanhemmille riisipuurolle (minä vaihtoehtoisesti riisipiirakoille) muiden pikkutyyppien jäädessä omien vanhempieni luo Turkuun. Kahdeksitoista talsimme kaatosateessa joulurauhanjulistukseen, jonka jälkeen menimme viettämään aattoa omien vanhempiemme luo. Paljon ihania paketteja, herkullista ruokaa, iloa ja rauhaa oli tämäkin jouluaatto täynnä!


Joulupäivä vietettiin perinteisesti Sauvossa Lotan hullunihanan suvun parissa. Nämä joulupäivät tuppaavat olla enemmän tai vähemmän rankkoja (ei kuitenkaan negatiivisessa merkityksessä), kun Lotta kertaa viisi on samassa pienessä tuvassa. Menoa ja meininkiä (ja ÄÄNTÄ) ei puutu ja sääntö onkin, että kuka vaan saa koska vaan vetäytyä oven taakse kammariin (tai oikeastaan mihin vain) nokosille ja pienelle timeoutille.



Uudeksi vuodeksi suuntasimme nenämme kohti Etelä-Ruotsia ja Malmötä! Viisi vuotta on jo ehtinyt vierähtää siitä, kun viimeksi tuossa ihanassa kaupungissa yhdessä vietimme aikaa, joten oli jo aikakin piipahtaa virkistämässä muistia. Käveltiin ympäri niitä lukemattomia tuttuja puistoja, rantoja ja toreja ja vaan fiilisteltiin, miten kaikki silloin 2008 oli alkanut. Varsinainen rakkausloma, etten sanoisi!<3

Pildammsparkissa istuimme silloin viisi vuotta sitten tuntikausia piknikillä. Syötiin Maraboun Smarties suklaata ja suunniteltiin, miten meillä joskus olisi pieni Hampus-poika, jolla olisi oljen väriset laineikkaat hiukset ja lappuhaalarit. Tämän piknik paikan viereiseen siltaan käytiin kiinnittämässä meidän lukko.

 Paluu arkeen koitti rentouttavan joululoman jälkeen Lotalla viime perjantaina. Itse olen etuoikeutettu lomailemaan vielä keskiviikkoon, jolloin koittaa paluu koulunpenkille ja jännityksellä odotettu koevuoro uudessa työpaikassa! Tässä viimeisinä vapaapäivinä kotona yksinäni, olen ottanut itselleni muutamia projekteja. Blogin päivitys ja muokkaus oli selvästi yksi niistä, mutta myös erilaiset siivous ja järjestely projektit ovat olleet osa tekemisiäni. Siivous/työkalu/lääke-kaappimme on ollut kuin pommin jäljiltä oikeastaan siitä saakka kun muutimme. Tunnin järjestelyn ja siivoamisen jälkeen kuljetin kaapista kaksi muovikassillista roskia pihalle ja nyt kaapin ovi menee jopa ilman taisteluja kiinni! 

Siivotessa aina löytää mitä ihmeellisimpiä asioita ja tavaroita ja usein sellaisia, joiden olemassaoloa saatika käyttötarkoitusta ei edes tiedä. Tässä pieni esimerkki:

Aikani tuota pyörittelin ja haistelin ja katselin huvittuneena, kunnes keksin! Se on vessanpöntön raikastimen kiinnityspötkö! Tiedättekö sellainen klimppi, mikä vain tuikkaistaan pytyn reunaan ja se huuhtoutuu siitä sitten itsestään pois. Huh huh.

Aikamoisia huh huh -hetkiä tuli myös koettua, kun päätin putsata liesituulettimen keittiöstä. Olen sitä melkein vuoden katsellut siihen malliin, että tuo kammotus pitäisi joku kerta oikein ajankanssa ruuvata auki ja tiskata ja NYT siihen oli mahdollisuus! Ja oi voi minkä virheen tein, kun tähän hommaan ryhdyin.. I swear to god, että koskin asioihin ja näin juttuja, mitä kukaan ikinä tässä asunnossa asuneesta. Puhdasta kuitenkin tuli! Siivoaminen on myös tämänpäivän sana, sillä loppiaisen kunniaksi, Lotta käski mun siivota kaikki joulukoristeet pois :( Valot saa onneksi vielä jäädä! Ei siis muuta kun matot pihalle, imurin varteen ja joulukoristelaatikko jälleen esille ja vuodeksi piiloon. Teille kaikille, joilla on sama edessä, tsemppiä!