perjantai 10. tammikuuta 2014

Retkeilyä, puolukkahilloa ja matkakuumetta.



Tiistaina tehtiin retki Oittaalle, Pirttimäelle tarkemmin. Löydettiin sieltä loistavat kuntolatu-reitit, jotka siis vielä lumen uupuessa, toimivat oivana lenkkikierroksena meille ja Mökölle. Koska jo alkumetreillä huomattiin, että "kauhee nälkä" niin ei sitten lähdetty kiertämään kuin tuo kolmen kilometrin lenkki.

Lotta jo suunnitteli, että tänne tullaan sitten eväitten kanssa hiihtämään heti, kun ladut on kunnossa. Totesin, että en mä varmaan jaksa ees hei hiihtää kolmea kilometriä, johon Lotta tokaisi, että tottakai jaksat, kun jaksat kävelläkin sen. Nehän onkin aivan sama asia, eikö ;)


Koska tiistaina tihkutti koko päivän vettä, "sai" Mökö päälleen upean punaisen sadetakin. Mökö tunnistaa äänestä, mitkä vaatteet itse laittaa päälle ja sadevaatteiden äänestä herra päättää olla lähtemättä lainkaan ulos. Näin paljon hän siis itse pitää tuosta hienosta punaisesta vaatteesta! Kurakeleillä tuo on kuitenkin enemmän kuin kätevä, kun pestäväksi ei päädy koko koira, vain vaan tassut.

Käytiin retken jälkeen kaupassa ja kirjastossa lainaamassa läjäpäin Australia kirjoja. Tarkoituksena olisi siis lähteä aikalailla vuoden päästä kiertämään tuonne ah minulle niin rakkaaseen Oz maahan, jossa lähes jokainen käärme ja hämähäkki on tappavan myrkyllinen, Vegemiteä sivellään leivälle aamulla ja kotinurkkasi joko roihuavat tulessa tai uivat tulvassa. Mutta ei hätää, me ei ajateltu ajautua mihinkään näistä vaaroista :)

Mainitsin, että käytiin kaupassa ihan siitä syystä, että parista jutusta oli pakko nyt kyllä mainita tässä blogissa. Nimittäin puolukkahillosta ja bataattisipseistä. Ei tosin yhdessä, vaikka joku seikkailunhaluinen voi sitäkin kokeilla. Lotta nimittäin kuuluu maamme vannoutuneisiin Puolukkahillon suurkuluttajiin. Mihin hän ei laita ketsuppia, kuuluu laittaa puolukkahilloa. Puolukkahilloa meillä siis kuluu, ja kuluu.. ja kuluu. Ja se on melkein aina loppu tai niin vähissä, että kun ruokaan johon sitä myös mun mielestä kuuluu laittaa ei riitä puolukkahilloa molemmille, vaan se päätyy tuon uskollisemman puolukkahillon puolestapuhujan lautaselle. Nyt kuitenkin kaupasta tarttui mukaan puolukkahillo, joka ei ihan äkkiä lopukaan kesken! Nimittäin yksi kokonainen kilo ehtaa makeutettua punaisen marjan survosta! 




Lotta oli myös jostain tutkinut, että bataateista voi tehdä uunissa sipsejä. Helposti ilman ylimääräistä rasvaa ja näitä terveellisiä snacksejä voisi siis napostella illalla ilman, että viikon yksi herkkupäivä sillä kuittaantuisi. Sipsejä siis tehtiin, mutta ei ne kovin hyviä olleet.. :D Ehkä siinä juuri lieneekin tällaisten "terveellisten snacksien" salaisuus. Tehdään niistä juuri sen verran pahanmakuisia, ettei niitä edes halua popsia enempää kuin sen pari. Nämä olisivat kyllä ehkä olleet parempia, jos ne kaikki oltaisi onnistuttu saamaan rapeiksi. Meidän sipsit kyllä näytti hyvältä, mutta kun otti yhden käteen, karu todellisuus valkeni ja tuo niin rapsakan näköinen pikkupurtava lässähti sormien välissä kuin kylmettynyt nahkea salaatinlehti. Better luck next time, tai sitten vaan ostetaan niitä oikeita epäterveellisiä sipsejä ja käytetään herkkupäivä siihen.



Monien kirjojen innoittamana on Australian matkakuumekärpänen nyt päässyt puraisemaan meitä ja oikein kunnolla! Itse yritän vielä vähän hidastella ja lykätä suunnittelua muutaman kuukauden päähän, koska reissuun vaadittava rahasumma hirvittää ja ahdistaa jo valmiiksi. Mulla kun on takana aika taloudellisesti epävarma syksy ja työt alkaa vasta helmikuun lopulla, en osaa ajatella mitään tulevaisuuden hankintoja ennenkuin alan taas oikeasti vähän tienaamaankin. Lotta se vaan tutkii ja merkkailee ylös pieneen matkakirjaan paikkoja ja esittelee aina välillä mulle ylpeenä löytämiään juttuja. Söpö. Sen verran ollaan kuitenkin yhdessä suunniteltu, että reissu tulee alkamaan uudenvuoden jälkeen Tammikuussa 2015 ja se on kestoltaan mahdollisuuksien mukaan 3-4 viikkoa. Lennetään suoraan etelään Melbourneen, josta etenemme Greyhound busseilla tuona aikana aina pohjoisen Cairnsiin asti. Vaikka reissu budjettinsa puolesta mua vielä hirvittääkin, niin en silti malta odottaa, että nyt oikeasti, VIHDOIN, 8 vuoden tauon jälkeen, tuun pääsemään takaisin tuohon ihanaan, ainutlaatuiseen ja rakkaaseen maahan. Ja mikä parasta, pääsen näyttämään sen kaiken Lotalle.
<3




Ps. Lyötiin Lotan kanssa vetoa muutama viikko sitten siitä, kumpi arvaa oikein päivämäärän, jolloin pysyvä lumi laskeutuu maahan. Lotta veikkasi 10.1. ja minä 14.1. Sovittiin, että voittaja saa koko tämän vuoden vedota kaikissa kiistanaiheissa siihen, miten tiesi tuon lumiasiankin, joten on oikeassa myös tässä. Siis mitä meijän päässä oikeen liikku... Varsinkin nyt, kun tänään on 10.1. ja illaksi on luvattu pakkasta ja lumisadetta. Ja viikoksi tästä eteenpäin pakkasta -7ºC...-15ºC. Somebody help me.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti