TB viime viikosta!

Jälleen kerran olen myöhässä näiden päivitysten kanssa ja nyt tuleekin throwback postaus meidän viime viikosta, ennenkuin yritän loppuviikosta päivittää vielä tämän viikon :D Meillä on muutto edessä viikonloppuna ja itse palasin kesälomilta töihin viime viikolla, joten pientä kiirusta on pitänyt! 

Mulla alkoi töissä juuri uusi toimenkuva ja sen johdosta töitä on hyvin paljon tällä hetkellä. 10h päiviä kertyy aikalailla ja seuraavat perättäiset vapaapäivät häämöttää kuukauden päässä. Olen duunista kuitenkin todella innoissani ja vielä kun tällä viikolla saan postista uudet työkengät, jaksan painaa ilman vesikelloja ja hiertymiä aamusta iltaan, tai illasta aamuun.. Millon mitenkin :) 

Lotun maha on pyöristynyt kuluneella viikolla oikein todenteolla! Painonnousussakin tuli uusi ennätys, viikossa +1,2kg! Näistä viikoista eteenpäin Heppu ottaa oikeita kunnon kasvuspurtteja ja se todellakin näkyy myös Lotassa. 

Viime viikolla oli siis 22+0 - 22+6 ja oltiin 23. viikolla raskaana. Seuraavat pari viikkoa Heppu on munakoison mitoissa ja painoa kertyy satoja grammoja. Potkut ja mylläykset ovat selkeästi vahvistuneet ja nyt niitä voi jo silmällä havaita vatsan päältä. 

Perjantaina käytiin tuhannen muun ihmisen tavoin pyörähtämässä Skanssissa ja ihmettelemässä uutta XXL liikettä, joka sinne torstaina avattiin. Yllättävää oli, ettei kovin moni varsinkaan vaatteista ja kengistä oikeasti ollut "superedullisia". Budget Sportista löytää tekstiilejä paljon edullisemmin! Ehkä suurin ero noissa kahdessa kilpailevassa liikkeessä onkin urheiluvarusteissa/-välineissä. XXL selkeästi panostaa enemmän välineisiin, varsinkin fillareihin, kun taas Budget Sportista tekee usein löytöjä varusteissa. Tämä toki perustuu vain omiin havaintoihini Varsinais-Suomessa :) 

Mukaan sieltä kuitenkin tarttui Mökölle heijastinliivi (joka jouduttiin palauttamaan, kun se olikin ihan pari senttiä liian pieni), pari Questbarin patukkaa sekä mulle upea musta Haglöfsin kuoritakki, jollaisesta oon haaveillut jo pidemmän aikaa. Samalla reissulla käytiin etsimässä Lotalle pari pitkähihaista paitaa tulevaa syksyä varten ja shoppailun lomassa keräiltiin voimia myös kahvilassa.

Lauantaina kun tulin töistä kotiin, oli vastassa valmiiksi katettu pöytä ja tämä:

Oi nammmmm miten hyvää tuo Brita-kakku olikaan!<3 JA MIKÄ VAIMO MULLA ONKAAN!<3 :D Sunnuntaina käytiin jo toistamiseen kyläilemässä Lotun vastasyntyneen kummipojan luona ja eilen huhkin koko päivän pihalla purkaen kalusteita osiin, pakkaillen ja laittaen pihaa kuntoon. Vielä kun saataisiin jostain järjestymään pakettiauto lauantaille, olisi kaikki muuttoa varten reilassa. Tajusin vähän liian myöhään, että tuleva viikonloppu onkin todella suosittu muuttoviikonloppu, eikä Turussa missään ole enää vuokrapakuja saatavilla.. Noh, sitten vaan kärräillään peräkärryllä eestaas! :D

Ensimmäinen viikko vaimoina!

Takana on nyt ensimmäinen viikko vaimona ja huh miten vauhdilla se menikään! Hääyömme vietimme Park Hotel Turussa , joka on AIVAN IHANA ranskalaishenkinen pakopaikka keskellä keskustaa. Huoneemme oli jugendhenkeen mahtipontinen ja parisänky niin korkea, että siihen piti hypätä. Olimme varanneet huonneeseemme morsiuspaketin, joten meitä vastassa huoneessa oli kukkakimppu ja kuohuviiniä ja seuraavana aamuna, kannettiin meille aamiainen suoraan sänkyyn<3

Sunnuntai ja maanantaikin meillä meni hyvin pitkälti asioita hoitaessa. Tavaroita siivoillessa, palautellessa, järjestellessä jne. ja tiistaina Hepun ultran jälkeen päästiin viimein lähtemään mökille!<3 Eikä voinut muuten ilmojen puolesta meidän kesän ainoa yhteinen lomaviikko parempaan saumaan osua! Joka päivä aurinko paistoi ja oli yli +22°C lämmintä, joten pitihän sitä Päijänteeseen päästä pulikoimaan, asianmukaisilla varusteilla :D

Ensimmäiset pari päivää otettiin ihan rennosti. Syötiin hyvin ja paljon ja kalastettiin. Ulkoilutettiin poikia, keräiltiin sieniä ja marjoja ja saunottiin. 

Loppuviikkoa kohden sormet syhysivät ja puuhastelua ja sitähän meillä oli suunnitelmissakin. Ensin hiottiin ja pestiin saunatuvan terassi ja portaat, sitten vielä käsiteltiin ne jollain petsilakan tyylisellä aineella (mahtoiko olla jotain suojalakkaa tms. nimeltään). Lopputuloksena oli kuin uudet saunan portaat! :) Seuraava projekti oli päärakennuksen terassin laudat, jotka on kärsineet sateessa ja viimassa niin, että maali oli lohkeillut ja repeillyt useasta kohtaa. Nämä käsiteltiin, kuten saunankin portaat, ensin hioen, sitten pesten ja lopuksi maalaten. Lotta otti terassilta käsin aina kaksi ylintä lautaa ja minä hoitelin alhaalta telineeltä käsin loput neljä. Ja hienohan siitäkin tuli! 

Kun oltiin uurastettu, saatiin päähämme ajatus lähteä kotiin jo lauantaina, jotta meille jäisi sunnuntaiksi aikaa toteuttaa yksi häissä treffilaatikkoon tupsahtaneista treffi-ideoista! 

Ja näinhän me tehtiin! Tai ainakin melkein, sillä täysin ulos menemättä ei selvästikään voitu olla, koska Mökö piti ulkoiluttaa, mutta onneksi hän oli niin uupunut viikon mökkeilystä, ettei mitään pitkiä lenkkejä kaivannutkaan. Levitettiin meidän olohuoneen vuodesohva lauantai-illalla valmiiksi ja käperryttiin siihen nukkumaan. Sunnuntaina sitten hengailtiin siinä lähestulkoon koko päivä :D Tehtiin ite rocky roadseja, katottiin Sound of Music singalong-versiona, varattiin meidän lahjaksi saama romantiikkareissu Tallinnaan, kudottiin, katottiin toinen leffa Vesihevonen (:DDDDD) ja syötiin nachoja. Eikä näprätty puhelimia lainkaan! Facebook ja Instagram olivat koko päivän off, ainoastaan seurailtiin Lotan serkun tilannetta sairaalassa, jonne hän oli aamulla lähtenyt synnyttämään.

Ja sunnuntai-illalla 18:20 Lotasta tulikin pienenpienen pojan kummitäti!<3 Tänään päästään tapaamaan tätä pientä herraa ensimmäistä kertaa :')

Ensi viikon viikonloppuna meillä onkin sitten edessä muutto. TAAAAS! :D Miten me aina vaan muutetaan ja muutetaan ja muutetaan... Ollaankin nyt aloitettu pahvilaatikoitten haaliminen ja ensimmäiset laatikot ajateltiin tänään jo pakata. Jonkin verran on valmiiksi jo myyty tai laitettu myyntiin sellaisia tavaroita ja mööpeleitä, joita ei enää uuteen kotiin jakseta kantaa ja tänään pesin ikkunatkin vanhasta asunnosta valmiiksi. Kiire ja paniikki tässä vielä varmasti tulee, mutta onneksi tällä kertaa meitä on kaksi muuttamassa, eikä toinen jo valmiiksi tulevalla paikkakunnalla töissä.. :D

Kiirettä, mutta myös rentoutumista on siis meidän ensimmäiseen viikkoon vaimoina mahtunut. Ja tietysti aivan ihania tapahtumia myös!<3 Mulla on maailman paras vaimo. Ja vielä parempaa on, kun häntä saa kutsua vaimoksi :) <3

HÄÄT!

Apua miten nopeasti aika kuluu, nimittäin siitä on kohta jo viikko kun vietettiin meidän häitä! Viime viikon maanantaina käytiin maistraatissa rekisteröimässä parisuhde, siellä paikalla oli molempien vanhemmat sekä Lotan sisko ja tämän poikaystävä. Siitä mentiin porukalla syömään oikein pitkän kaavan mukaan ja oltiin Lotan kanssa yö hotellissa. Itse maistraattitilaisuus oli hyvin lyhyt ja kaavamainen, mutta ihanaa oli jakaa sekin tärkeä hetki perheen kanssa.

Lauantaina, hääpäivän aamuna käytiin yhdessä saunassa ja Lotan sisko haki hänet vähän ennen kymmentä kampaajalle ja laittautumaan. Mun vuoro oli siitä noin tunnin päästä, kun kaasoni kaahasivat pihalle koristellulla autolla, jonka takalasiin oli muun muassa kirjoitettu huulipunalla "tässä menee morsian.." :') 

Meitä molempia jännitti niiiiiiiin paljon lauantaina! Perhosia lenteli vatsassa koko aamupäivän aina sinne klo 16 asti, jolloin seremoniamme alkoi. Ystäväpariskuntamme lauloi meille duettona kitaran säestyksellä Anna Puun Linnuton puu ja tämän alkusoiton aikana astelimme toistemme luo isiemme saattamina. Sen jälkeen Lotan vanhin serkku piti puheen siitä, miten ollaan tavattu (hän oli muumimaailmassa meidän hahmojen esimiehenä tuolloin) ja mitä kaikkea matkamme varrelle on mahtunut. Tämän jälkeen Lotan sisko luki runon (ja itki joka ikisen sanan jälkeen......:DDDD) ja sitten olikin vuorossa se, mitä me oltiin jännitetty kaikkein eniten. Meidän valat!! Ne meni kuitenkin todella hyvin, vaikka vuorotellen parissa kohdassa piti aina toisen vähän vetästä henkeä, ettei ääni murtuisi ja vollottaminen alkaisi ihan kunnolla. Lopuksi saatiin sormukset vaihdettua ja pusut annettua!<3

Tämän jälkeen Lotan siskon mies lauloi meille itse soittaen kitaraa ja huuliharppua All I want is you Juno leffasta, ja sen aikana me astelimme pois vieraiden puhallessa saippuakuplia. Itse seremonia meni niin nappiin, mitä se vaan olisi voinut mennä. Kyyneleiltä ei välttynyt kyllä kukaan, mutta paljon myös oli hymyä ja nauruakin.

Illan mittaan kuultiin useita ihania puheita, muun muassa kaasojen puheet, molempien isien puheet sekä mummini lausuman Eino Leinon runon. Oli hauska tuttu juttu show ja yllätyksiä, joista kyllä yksi oli ylivoimaisesti ylitse muiden...

Meidän todella hyvä ja rakas ystäväpariskunta lähti kesäkuun alussa reissaamaan Aasiaan koko loppuvuodeksi. Oli siis etukäteen tiedossa, etteivät he tule pääsemään polttareihin eivätkä häihin ja koko vuoden sitä välillä enemmän, välillä vähemmän harmiteltiin ja surkuteltiin. Kaasoni aloitti yhden ohjelmanumeron kertomalla, että on eräät meille todella tärkeät ja rakkaat ystävät, jotka eivät valitettavasti ole täällä tänään. Siinä samassa videotykistä heijastui valkokankaalle video ystävistämme keskeltä pientä kylää Thaimaassa. Pieni onnen kyynel vierähti heti poskelle! He puhuivat kauniisti meistä ja rakkaudesta ja lopuksi alkoivat laulaa. Laulu jatkoi ja me katsellimme tyytyväisinä valkokankaalle, kunnes yhtäkkiä nähtiin silmäkulmassamme heiluvaa liikettä ja ikäänkuin sama laulu tulisi juhlatilan avoimesta ovesta livenä. JA SEHÄN TULIKIN!!!!! Ystävämme olivat lentäneet kesken maailmanreissunsa meidän häihin ja olivat siinä nyt meidän edessä! Ja tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Yllätyshetki saatiin taltioitua videollekin, joten näette sen tästä alhaalta! Huomaa, että oltiin Lotan kanssa ihan shokissa, koska kesti aikansa ennenkuin ymmärrettiin lähteä edes halaamaan ystäviämme. Ja mä vedin tästä yllätyksestä oikeen kunnon huutoitkut. En ymmärrä mitä tapahtu, yhtäkkiä vaan silmät oli ihan vedessä enkä saanut henkeä ja samaan aikaan nauratti ja riemastutti ja itketti :D

Loppu päivä ja ilta sujui ihanien, liikuttavien ja hauskojen ohjelmanumeroiden ja puheiden parissa, syöden, tanssien, nauraen, laulaen ja iloiten! Meillä oli aivan mahtava bändi ja bileet jatkuivat myöhään yöhön.

Juuri ennenkuin me poistuimme juhlapaikalta, tekivät vieraat meille palavista pitkistä tähtisädetikuista kunniakujan, jonka läpi juoksimme kohti hääyötä. 

Meillä oli mitä ihanin, ikimuistoisin ja onnellisin hääpäivä ja aivan mielettömän iso kiitos siitä vielä kerran ihan jokaikiselle mukana olleelle!<3 

ps. Rakastan sua Lotu<3

Heppu-kuulumisia!

Nyt on häät takanapäin ja ollaan viimeinkin saavuttu mökille rentoutumaan. Laitetaan loppuviikosta erillinen postaus häistä, koska muuten tulisi ihan liikaa asiaa yhdellä kertaa :D Lyhykäisyydessään kaikki meni juuri, kuten piti ja nautimme unohtumattomasta päivästä täysin rinnoin, vaimoina!<3

Palataan sen verran ajassa taakse päin, että rv 20 meillä jäi postauksena välistä kaiken kiireen ja touhun keskellä, mutta tuolloin Heppu oli siis mangon kokoinen ja painoi suunnilleen 300g. Viime viikon maanantaina 3.8. (20+0) tunsin ensimmäistä kertaa Hepun potkun masun ulkopuolelle ja siitä lähtien on hän ilahduttanut jokaista päiväämme entistäkin kovemmilla potkuilla.

Viime viikon torstaina meillä oli jännityksellä odotettu rakenneultra (rv20+3). Hoitaja selitti todella kivasti koko ajan meille mitä mittaili milloinkin ja Heppu jumppasi pumppaavilla liikkeillä oikein olan takaa. Varovainen tulkinta tytöstä saatiin, koska Heppu puristi tiukasti polviaan yhteen koko tutkimuksen ajan :D Tutkimus oli jo aivan loppusuoralla, kun yhtäkkiä hoitaja kertoi katsovansa, jos lääkäri olisi vielä paikalla. Kaikki oli siihen asti näyttänyt juuri siltä, kuin pitääkin, Heppu on kasvanut kauttaaltaan raskausviikkojen mukaisesti, kaikki sisäelimet ja keskushermosto on kehittynyt normaalisti. Ei oikein ymmärretty mitä nyt tapahtui, kunnes hoitaja pyysi meitä tulemaan huomenna uudelleen, jotta lääkäri voi katsoa tarkemmin Hepun vasenta nilkkaa, sillä hoitajan mielestä se kääntyy hieman sisäänpäin. 

Tässä kohtaa luultiin kyseessä olevan vain epäselvä kuvakulma, eikä osattu sen enempää stressata tai huolestua, kun ajateltiin, että lääkäri sitten vain katsoo uudelleen. Perjantaiaamuna mentiikin uudelleen kaupunginsairaalaan ja lääkäri totesi saman, kuin hoitaja. Kampura suspisio vasemmassa nilkassa. Meille kirjoitettiin lähete TYKS:n äitiyspolille seuraavalle tiistaille. 

Eilen aamulla käytiin siis kolmannessa ultrassa Hepun kanssa ihan muutaman päivän sisään. Rakenneultra tehtiin TYKS:ssä uudelleen siltä varalta, että vastaan tulisi muitakin löydöksiä, mutta ainoa normaalista poikkeava asia Hepussa oli edelleenkin tuo vasen nilkka. Lääkäri kertoi meille, että hyvin suurella todennäköisyydellä Hepun kohdalla kyseessä on pelkkä rakennepoikkeama eli kampurajalka, joka korjataan heti syntymän jälkeen, mutta mikäli haluaisimme, voisimme antaa suostumuksemme jatkotutkimuksiin kromosomihäiriöiden tutkimiseksi. Se tarkoittaisi lapsivesinäytteen ottoa, johon itsessään liittyy 0,5% keskenmenoriski. Lääkäri selvensi meille, että Hepun kohdalla riski kromosomihäiriöön on pienempi kuin tuo näytteen 0,5% riski, mutta toki sellainen tehdään mikäli niin toivomme. Noh, meidän ei tarvinnut sitä kahtaa kertaa miettiä. Ei tietenkään haluttu lisätä millään tavalla riskiä siihen, että Hepulle sattuisi jotain varsinkin, kun jos kromosomeissa jotain häikkää on, liittyvät ne lääkärin mukaan kromosomihäviämiin, jotka käytännössä tarkoittaisi oppimisvaikeuksia tms. Mikäli Hepulla olisi jokin suurempi kromosomihäiriö eli jotain kromosomia olisi vaikkapa liikaa, olisi ne havaittu jo niskaturvotusultrassa tai yhdistelmäseulonnassa. Näistä molemmista meidän tulokset olivat normaalit, joten hyvin luottavaisia ollaan sen suhteen, että meidän pienellä on vain vino toinen nilkka, eikä siinä sen kummempaa. Vaikkei hänestä tulisikaan kestävyysjuoksijaa tai huippu jalkapallon pelaajaa, tulee hänestä varmasti jotain suurta<3

Ollaan käyty läpi yhtä jos toista tunnetta viime päivien aikana. Kaikkea huolesta, surusta, onnellisuudesta ja ilosta lähtien, mutta mikään ei muuta sitä, että meidän Heppu on tervetullut ja yhtä odotettu maailmaan juuri sellaisenaan kuin hän on (kuten molemmat tulevat mummit asian ilmaisivat)<3. Tässä siis pienet vilkutukset meidän Hepulta:

Lotan maha kasvaa päivä päivältä ja nyt ollaan siinä pisteessä, että enää ei voi tuosta masusta erehtyä onko kyseessä pömppis vai raskausmaha. Maanantaina nautittiin ekat jätskit jokirannassa vaimoina ja Heppu edusti!

Tänään ollaan siis rv21+2 eli 22. viikolla raskaana! Heppu on cantaloupemelonin kokoinen ja painaa jo 400g, vajaan 30 sentin kokonaismitallaan! Kuten jo alussa mainitsinkin, Hepun liikkeet vahvistuvat ja lisääntyvät päivä päivältä. Nyt kovimmat potkut näkyvät jo mahan päältäkin, koska Lotalla ei kauheasti ylimääräistä tuon raskauskummun edessä ole :D 

Olisi ihana kuulla kokemuksia tai tarinoita tuttujen tutuista, joiden kohdalle on sattunut kampura tai muu rakennevika tai poikkeama tms. Itse ollaan tottakai asiaa jo vähän googlailtukin ja tiedetään, että kampurat pystytään hoitamaan todella hyvin eivätkä ne vaikuta jokapäiväiseen elämään, mutta silti mieltä keventäviä sanoja ja tarinoita olisi mukava kuulla. :)