Raskauden alku ja rv 14!

Kiitos kaikille ihanista onnitteluviesteistä!<3 Me ollaan tosiaan makusteltu jo tässä vuoden päivät Lotan kanssa ajatusta, että kumpi synnyttää seuraavan lapsen. Mulla on ihan lapsesta asti ollut kova synnytyspelko, joka on oikeastaan vasta Hilman syntymän ja monen läheisen synnytyskertomuksen kuultuani alkanut helpottaa ihan toden teolla. Hyvin pitkään vain tämä pelko seisoi mun raskausajatusten edessä ja aika isostikin olin sitä mieltä, ettei mua ole tehty sitä varten. Kuitenkin mitä lähemmäs syksy ja talvi tuli sitä enemmän aloin raskautta miettiä, jopa odottaa ja toivoa. Olin vihdoin valmis! 

Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme halua lapsille kovin suurta ikäeroa. Mielellään pari vuotta. Kun Hilma sitten joulukuussa täyttikin jo vuoden, oli aika ryhtyä tositoimiin jos tämän toiveen halusi toteutuvan. Loppusyksystä tikuttelin kiertoja ja yritin tunnistaa kehostani kierron eri vaiheita. Hassua miten sellaisiinkaan ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt väitän melko varmasti tunnistavani missä vaiheessa kiertoa mentäisiin ihan vaan peilistä ja fiiliksistä. 

Tammikuun lopulla osui kohdalle kierto, joka saatiin sovittua hienosti yhteen luovuttajan aikataulujen kanssa. Kerrottakoon tässä kohtaa, että tulevan Naksumme luovuttaja on siis sama kuin Hilmalla, joten sisaruksilla tulee olemaan myös ihan biologinenkin side :) Pari viikkoa ihmettelin nippailua alavatsassa jos käveli liian kovaa ja sitä, ettei maha kestänyt aamulla kahvia lainkaan. Vihdoin piinaviikot oli ohi ja teimme odotetun raskaustestin. Ensin pari päivää viivatesteillä tuijottelimme haaleaakin haaleampia viivoja, jotka selvästi näimme muka vahvistuvan, kunnes lopulta päätimme tehdä ClearBluen digitestin joka kertoisi selvästi KYLLÄ tai EI. Raskaana 1-2 viikkoa välähti ruutuun ja multa pieni pisara housuun! 

Siitä alkoikin pahoinvointi, joka jatkui aina 11. raskausviikolle asti. Joka päivä ei välttämättä oksentaa tarvinnut, mutta etosi ja kuvotti ja hajut saivat aikaan yökkäyksiä. Kun rv 11 alkoi, loppui pahoinvointi kuin seinään. Luojan kiitos!! Ja vaikka tuosta on vasta pari viikkoa aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut joskus viime vuonna. Hassua miten nopeasti aika kultaakin muistot.. :D 

Viime viikolla käytiin niskaturvotusiltrassa eikä seulonnoista löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Naksu nukkui lähes koko ultrauksen ajan ja kätilö ultrasi huolella selittäen meille tarkasti kaikkea kuvaruudulla näkyvää. Jäi todella levollinen olo, että kyllä Naksu siellä pärjää ja kehittyy juuri kuten pitääkin. 

Tänään on 13+4 ja käynnissä siis jo 14. raskausviikko! Viikon sisään on kohtu pullahtanut näkyville niin, että pääsiäislomalla oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitysfarkut ja pari paitaa. Selkä vihoittelee välillä, jos paljon joutuu kumartelemaan, mutta muuten olo on mitä mainioin! Ihanaa kun pahoinvoinnin jäätyä pois on taas energiaa tehdä kaikkea! Lääkärineuvollassakin oli kaikki hyvin kohdunsuun ollessa kiinni ja Naksun sydän polki tasaista 157 sykettään. Naksu on muuten tällä hetkellä persikan kokoinen. Persikkanaksu<3 Tämän viikon ehdoton food craving on ollut mämmi! Olen jo useampana pääsiäisenä sitä opetellut syömään, mutten voi väittää että tähän asti olisin tuota outoa tummaa tahnaa mitenkään järin innoissani odottanut. Toista oli tämä pääsiäinen! Olisin voinut syödä sitä vaikka joka päivä kahdesti! 

Avioliitto!

Meille on maistunut ehtaa avioelämää jo yli viikko, kun 3.3.2017 käytiin maistraarissa allekirjoittamassa paperit, joilla rekisteröity parisuhde muutetaan avioliitoksi. Samalla vihdoin hoitui nimiasiakin kuntoon ja sain kaipaamani yhdistelmä sukunimen, joka ei siis rekisteröidyssä parisuhteessa ollut lainkaan mahdollista. Edes maksamalla. Onneksi tämäkin vääryys on saatu korjattua! :) 

Mitään erikoisempia seremonioita tai menoja ei tuohon päivään järjestetty, sillä häämme olemme jo viettäneet ja ne oli täydelliset. Käytiin kuitenkin kaupungilla vähän kahvilla ja herkuttelemassa.

Illalla hautauduttiin sohvan nurkkaan Hilman mentyä nukkumaan, katsottiin Tyttö nimeltä Varpu -elokuva ja syötiin perjantai-irtsareita<3 

Sunnuntaina vietettiin paitsi perinteistä vohvelisunnuntaita, oltiin myös kutsuttu sisaruksemme sekä vanhempamme meille avioliittokahveille. 

Leivottiin suolainen piirakka ja tällainen marenki-vadelma-mascarponekakku. Siinä vähän perheen kesken kilisteltiin ja vietettiin yhdessä mukava iltapäivä :)

Suuret onnittelut kaikille "tuoreille" aviopareille meidän perheeltä!<3

Vuosikatsaus 2015!

Mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikki! :) Vuosi 2015 on takana ja on tullut jälleen vuosikatsauksen aika. Sanomattakin on selvää, että viime vuosi oli meille hyvin mieleenpainuva ja uskomaton, mutta valitettavasti mukaan mahtui myös surua ja ikävää. Tässä meidän kuluneen vuoden highlightit!

Tammikuussa matkustettiin Lahteen Suomiloven päätöskonserttiin ja tavattiin ensimmäisen kerran luovuttaja kasvotusten. Helmikuussa juhlittiin ystävänpäivää kolmen ruokalajin illallisen merkeissä ja suunniteltiin innoissamme tulevia häitä.

Maaliskuussa juhlittiin jälleen mun synttäreitä ja vietimme italialaisen illan ystäväpariskuntamme kanssa syöden ja juoden hyvin. Tehtiin ekaa kertaa gluteenitonta tuorepastaa ja se oli hitti, niin hyvää! Maaliskuussa aloitettiin myös ovulaation kyttäily ja tehtiin ensimmäinen inseminaatio. 

Huhtikuussa Lotan oudoille tuntemuksille löytyi mitä valloittavin ja ihanin selitys. Meidän pieni Heppu oli saanut alkunsa ja kuultiin varhaisultrassa poikkeuksellisen aikaisin (rv 6+1) hänen sydänäänensä<3 

Huhtikuun loppu ja koko toukokuu sujuivat Lotan osalta pahoinvoiden. Toukokuun puolivälissä onnistuttiin kuitenkin tekemään reissu Helsinkiin, jossa otin pitkästä aikaa uuden tatuoinnin. Hääkutsut saatiin valmiiksi ja lähetettyä ja odotimme malttamattomina kesäkuun alun niskaturvotusultraa ja raskausuutisen paljastamista.

Kesäkuussa Hepun tulo oli viimein niin varmaa, että uskalsimme siitä ääneen puhua. Hääaskarteluja valmistettiin tasaiseen tahtiin ja vietimme molemmat ikimuistoiset polttarit heinäkuussa. 

Elokuun koittaessa oli viimein se päivä, jota oltiin koko vuosi (ja vieläkin pidempään) odotettu. Meistä tuli vaimoja<3 Meidän hääpäivä oli täydellinen ja siitä suurin kiitos kuuluu meidän läheisille, ystäville ja perheille.

Syyskuussa vietettiin Lotan synttäreitä mökillä rentoutuen ja Lotta kasvatteli nyt jo selvästi näkyvää kumpuaan. Lokakuussa pyörähdettiin babymoonilla Tallinnassa.

Marraskuussa babyshowerit olikin naamioitu perhepikkujouluiksi ja päästiin arvuuttelemaan Hepun kokoa, maistelemaan vauvanruokia sekä harjoittelemaan vauvan pukemista, silmät sidottuina. Joulukuun 12. päivä meidän Heppu Hilma, päätty potkaista itsensä maailmaan. Pieni joulutonttutyttö syntyi terveenä ja hyvinvoivana ja vietimme ensimmäistä yhteistä perhejouluamme<3

Kuten alussakin mainitsin, koko tähän mahtavaan vuoteen sisältyi myös aivan loppumetreillä sydäntäsärkevä tapahtuma. Meidän rakas ykkösvauvamme Papu, nukkui pois 29.12. sylissäni eläinlääkärin vastaanotolla. Parina viimeisenä päivänään Papu selvästi väsähti. Ruoka ei oikein maistunut ja Papu oli epätavallisen paljon omissa oloissaan. Lääkärissä löydös oli lohduton. Agressiivinen kasvain vatsassa, jonka hoito tai poistaminen olisi mahdotonta. Paras ratkaisu Papun kannalta oli antaa hänen mennä<3 

Papu jätti sydämiimme ikuisen jäljen ja tätä persoonaa tulemme kaipaamaan syvästi. 

HÄÄT!

Apua miten nopeasti aika kuluu, nimittäin siitä on kohta jo viikko kun vietettiin meidän häitä! Viime viikon maanantaina käytiin maistraatissa rekisteröimässä parisuhde, siellä paikalla oli molempien vanhemmat sekä Lotan sisko ja tämän poikaystävä. Siitä mentiin porukalla syömään oikein pitkän kaavan mukaan ja oltiin Lotan kanssa yö hotellissa. Itse maistraattitilaisuus oli hyvin lyhyt ja kaavamainen, mutta ihanaa oli jakaa sekin tärkeä hetki perheen kanssa.

Lauantaina, hääpäivän aamuna käytiin yhdessä saunassa ja Lotan sisko haki hänet vähän ennen kymmentä kampaajalle ja laittautumaan. Mun vuoro oli siitä noin tunnin päästä, kun kaasoni kaahasivat pihalle koristellulla autolla, jonka takalasiin oli muun muassa kirjoitettu huulipunalla "tässä menee morsian.." :') 

Meitä molempia jännitti niiiiiiiin paljon lauantaina! Perhosia lenteli vatsassa koko aamupäivän aina sinne klo 16 asti, jolloin seremoniamme alkoi. Ystäväpariskuntamme lauloi meille duettona kitaran säestyksellä Anna Puun Linnuton puu ja tämän alkusoiton aikana astelimme toistemme luo isiemme saattamina. Sen jälkeen Lotan vanhin serkku piti puheen siitä, miten ollaan tavattu (hän oli muumimaailmassa meidän hahmojen esimiehenä tuolloin) ja mitä kaikkea matkamme varrelle on mahtunut. Tämän jälkeen Lotan sisko luki runon (ja itki joka ikisen sanan jälkeen......:DDDD) ja sitten olikin vuorossa se, mitä me oltiin jännitetty kaikkein eniten. Meidän valat!! Ne meni kuitenkin todella hyvin, vaikka vuorotellen parissa kohdassa piti aina toisen vähän vetästä henkeä, ettei ääni murtuisi ja vollottaminen alkaisi ihan kunnolla. Lopuksi saatiin sormukset vaihdettua ja pusut annettua!<3

Tämän jälkeen Lotan siskon mies lauloi meille itse soittaen kitaraa ja huuliharppua All I want is you Juno leffasta, ja sen aikana me astelimme pois vieraiden puhallessa saippuakuplia. Itse seremonia meni niin nappiin, mitä se vaan olisi voinut mennä. Kyyneleiltä ei välttynyt kyllä kukaan, mutta paljon myös oli hymyä ja nauruakin.

Illan mittaan kuultiin useita ihania puheita, muun muassa kaasojen puheet, molempien isien puheet sekä mummini lausuman Eino Leinon runon. Oli hauska tuttu juttu show ja yllätyksiä, joista kyllä yksi oli ylivoimaisesti ylitse muiden...

Meidän todella hyvä ja rakas ystäväpariskunta lähti kesäkuun alussa reissaamaan Aasiaan koko loppuvuodeksi. Oli siis etukäteen tiedossa, etteivät he tule pääsemään polttareihin eivätkä häihin ja koko vuoden sitä välillä enemmän, välillä vähemmän harmiteltiin ja surkuteltiin. Kaasoni aloitti yhden ohjelmanumeron kertomalla, että on eräät meille todella tärkeät ja rakkaat ystävät, jotka eivät valitettavasti ole täällä tänään. Siinä samassa videotykistä heijastui valkokankaalle video ystävistämme keskeltä pientä kylää Thaimaassa. Pieni onnen kyynel vierähti heti poskelle! He puhuivat kauniisti meistä ja rakkaudesta ja lopuksi alkoivat laulaa. Laulu jatkoi ja me katsellimme tyytyväisinä valkokankaalle, kunnes yhtäkkiä nähtiin silmäkulmassamme heiluvaa liikettä ja ikäänkuin sama laulu tulisi juhlatilan avoimesta ovesta livenä. JA SEHÄN TULIKIN!!!!! Ystävämme olivat lentäneet kesken maailmanreissunsa meidän häihin ja olivat siinä nyt meidän edessä! Ja tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Yllätyshetki saatiin taltioitua videollekin, joten näette sen tästä alhaalta! Huomaa, että oltiin Lotan kanssa ihan shokissa, koska kesti aikansa ennenkuin ymmärrettiin lähteä edes halaamaan ystäviämme. Ja mä vedin tästä yllätyksestä oikeen kunnon huutoitkut. En ymmärrä mitä tapahtu, yhtäkkiä vaan silmät oli ihan vedessä enkä saanut henkeä ja samaan aikaan nauratti ja riemastutti ja itketti :D

Loppu päivä ja ilta sujui ihanien, liikuttavien ja hauskojen ohjelmanumeroiden ja puheiden parissa, syöden, tanssien, nauraen, laulaen ja iloiten! Meillä oli aivan mahtava bändi ja bileet jatkuivat myöhään yöhön.

Juuri ennenkuin me poistuimme juhlapaikalta, tekivät vieraat meille palavista pitkistä tähtisädetikuista kunniakujan, jonka läpi juoksimme kohti hääyötä. 

Meillä oli mitä ihanin, ikimuistoisin ja onnellisin hääpäivä ja aivan mielettömän iso kiitos siitä vielä kerran ihan jokaikiselle mukana olleelle!<3 

ps. Rakastan sua Lotu<3

Vähän erilainen paketti tulossa täksi jouluksi!

Ensi kesänä, on näille pienille Havaianas-sandaaleille tulossa käyttäjä ;) Rakkaat blogimme lukijat, ystävät ja ohikulkijat - MEILLE TULEE JOULUKUUSSA VAUVA!<3

Tänään Heppu (kuten häntä kutsumme) on siis 13 viikkoa ja 6 päivää vanha. Hän on jo aiheuttanut Lotalle useamman viikon (lähes 4!!!) kestäneet pahoinvoinnit, loputtoman uupumuksen (2-4 päikkärit päivässä) ja tunteen, että joku repii masua kahteen eri suuntaan kuin köydenvedon finaalissa konsanaan. Heppu voi siis erittäin hyvin! :D Ja Lottakin juuri, kuten raskaana olevan kuuluukin. 

Laskettu aika on joulukuun 21. päivä eli ollaan saamassa mitä parhain joulupaketti tänä vuonna! :) Lotan olot alkavat pikkuhiljaa helpottaa, kun ollaan juuri siirrytty toiselle kolmannekselle. Niskaturvotusultrassa käytiin 1,5 viikkoa sitten ja siellä Heppu hirveetä vauhtia punnersi ja paineli menemään<3 

14. viikolla Heppu painaa noin 35g ja on Kiivin kokoinen! Hän osaa jo avata ja sulkea nyrkkinsä sekä harjoittelee ensimmäisen kerran imemisliikkeitä. Ei aikaakaan, kun pienenpieni peukalo eksyykin suuhun! Keuhkot ottavat myös ensitreeninsä hengittämistä varten lapsivedellä. 

Tultiin eilen mökille jälkijuhannuksen viettoon ja tätä luksusta onkin tiedossa aina tiistaihin asti! Verkoista on noussut jo siika ja kuha ja saunaa on lämmitetty ahkerasti. Pienet pojat nauttii olostaan, kuten aina mökillä (tästä lisää huomisessa postauksessa) ja me mammat imetään mökkielämää varastoon minkä keretään. 

Ei ollu kaikki muumit laaksossa!

Eilen aivan iiiiiihanan kevätpäivän kunniaksi lähdettiin Naantalin Muumimaailmaan nostalgiselle eväsretkelle ja kyllä, ilman Mököä! :D Auton mittari näytti +11°C ja eikä pilven pilveä taivaalla!

Jätettiin auto samalle tutulle parkkipaikalle, jonne pysäköin auton aina noiden 3 kesän aikana, jotka Muumimaailmassa vietin ja käsikädessä asteltiin tuttua reittiä tuolle saarelle, jolla oli aikamoinen vaikutus meidän kummankin elämään. 

Koska tulin suoraan töistä, päätettiin pysähtyä heti alkajaisiksi evästauolle. Termarista kahvia, gluteenittomia suklaakeksejä sekä Lotan kasaan kyhäämät evässämpylät. Nam!

Rannassa oli vielä muutaman metrin alueella jääsohjoa, joka ikäänkuin visersi aina kun pienet aallot lipuivat sen alla. Oli muutenkin jännä seurata, kuinka aurinko paahteellaan sulatti jäätä pikkuhiljaa ja sieltä täältä kuului pieniä napsahduksia ja paukahduksia. 

Kevät rinnassa uhkuen pysähdyttiin kotimatkalla Plantageniin hakemaan sisälle vähän tulppaaneja ja ulos kukkapenkkiin narsisseja. Tarkoituksella otettiin sellaisia yksilöitä, joissa ei kukkia vielä näkynyt, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Ehkä viikon päästä tuo penkki on jo tulvillaan keltaista. :)

Katottiin eilen myös ruotsalainen elokuva vuodelta 2011 nimeltä Kyss Mig. Mikäli romanttiset draamat todentuntuisesti kuvatusta naisrakkaudesta kiinnostaa, suosittelen elokuvaa ehdottomasti! Kerrankin leffa tämän teeman ympärillä, joka oikeasti olisi mahdollista. Ei liikaa kuluneita stereotypioita! 

Tänään käytiin pitkästä aikaa yhdessä juoksemassa ja kevätfiilistä irtosi myös mukavasti tähän päivään jo heti aamusta. Huomenna, näillä näkymin viimeisen +10°C kevätpäivän ja vapaapäivän kunniaksi, aion keväthuoltaa meidän fillarit. Lottakin voi sitten virallisesti vaihtaa talvityömatkapyöränsä kevätpyörään ja mä taas voin aloittaa pyöräilyn bussilla matkustamisen sijaan.

Ihanaa alkanutta kevättä teille!<3

Kevättä ilmassa!

Pari päivää on saanut nauttia ihanan keväisistä säistä ja ahhh auringonpaisteesta piiiiitkään aikaan! Eilen käytiin meidän hääjuhlapaikalla vähän laskeskelemassa pöytiä pöytäkarttaa varten sekä tekemässä lisäsuunnitelmia tilan koristelun yms. suhteen. 

Meidän hääthän vietetään Liedon Vanhalinnan Puimalassa, joka on ikäänkuin lato metsänreunassa peltojen keskellä. Hyvin meidän näköinen tila, johon kaikki reilut 90 juhlavierasta mahtuu hyvin. Tilan toisessa päässä on katettu tanssilava, jonka toiseen päätyyn tulee bändi. Varsinainen hääseremonia, ennen juhlia, pidetään ylläolevan kuvan etulaidassa portaiden yläpäässä. Siinä on tuollaiset samanlaiset tolpat vastakkain (vain toinen kuvassa) ja se tullaan koristelemaan ikään kuin juhlakaareksi, jonka alla sitten lupaudumme toisellemme loppuelämiemme ajaksi :) 

Lenkilläkin sai nauttia vielä auringosta ja välillä piti ottaa oikein hanskat pois, kun tuli niin kuuma. Auringon lämmön voi jo todella tuntea poskilla, tule jo kesä tule!<3

Mulla on ollut alkuviikosta todella tyhmä olo enkä ota selvää onko flunssa iskemässä vai ei. Kurkku on kipeä, välillä paleltaa, mutta lima tuntuu hengailevan vain tuolla nielun yläosassa. Todella ällöttävä ja epämielyttävä tunne. Nuhaa odotellessa! Sen lisäksi, että flunssa tuntuu soutavan ja huopaavan, mulla on järkyt PMS-oireet käynnissä. Lottaraukka sai oikein oivan annoksen osakseen eilen, kun kiukuttelin koko aamupäivän vuoroin typerästä olosta ja vuoroin ihan vain kiukuttelun ilosta. Nää on näitä naiseuden ihania puolia, kun saa aina kerran kuussa kokea murrosiän uudestaan ja uudestaan.. Tajusin kuitenkin hyvittää tilanteen ostamalla lepyttelykukkia! :D Toimi!

Hääaskartelua osa 1: kutsut!

Joulupyhien jälkeisinä vapaapäivinä on onnistuttu tekemään muutakin hyödyllistä, kuin vaan katsomaan leffoja ja käymään retkillä Mökön kanssa. Edellispäivänä Lotta nimittäin aloitti hääkutsujen askartelun. Mä kun en ole mikään askartelu ihminen lainkaan, jätin papereitten sutimisen kahvilla Lotan vastuulle ja väkersin itse virkaten pientä yllätystä tuttavan lapselle.  

Aluksi A4-paperit rypistettiin, jonka jälkeen ne siveltiin molemmilta puolilta kahvilla ja annettiin kuivua. Sen jälkeen ne koristeltiin kahdella kahvikupin valumajäljellä, jotka siis kuvastavat myös kahta sormusta.

Tigeristä löydettiin neljällä eurolla aakkosleimasimet ja tässä vaiheessa mäkin tulin mukaan askarteluun.

Tadaa! Tässä on tulevien kutsujen pohja! Kutsut kirjoitetaan siis käsin mustekynällä, joten siksi askartelu piti aloittaa jo hyvissä ajoin. Tarkimmat saattavat huomata, että otsikkoon painettu sydän muodostuu meidän sormenjäljistä :) 

Itse ollaan todella tyytyväisiä näihin kutsuihin jo tässä vaiheessa! Niistä tuli sopivasti meidän näköiset, mutta silti elegantit vai mitä ootte mieltä? :) Aikaahan niihin menee, mutta jäävät kustannuksiltaan reilusti ali budjetin ja hyvä niin!