Päätettiin eilen lähteä yhteisen vapaapäivän kunniaksi eväsretkelle Isoon Vasikkasaareen. Kevään mittaan hesarissa on pariinkin otteeseen ollut juttuja Espoon edustan saarista, joihin pääsee lautoilla/veneillä ja nyt vihdoin ja viimein saatiin oikeasti aikaseksi käydä yhtä niistä ihmettelemässä!
Ajettiin autolla Nokkalan venesatamaan, josta vesibussi tuli noukkimaan aikataulun mukaisesti. Oltiin rannassa hiukan ajoissa, joten meillä oli hyvin aikaa vähän söpöillä kuvissa! :D
Kierrettiin saari kokonaan ympäri ja reunoja pitkin arvioisin, että pituus on ehkä kolmisen kilometriä. Mistään mahdottoman isosta saaresta ei siis ole kyse :)
Aika keskellä saarta sijaitsee kymmenisen metriä korkea näköalatorni, josta on upeat maisemat Espoon saaristoon. Tornissa on selkeästi huomioitu pienet retkeilijät, sillä lautoja on niin tiheästi, ettei mistään välistä pääse tippumaan.
Koska ylhäällä tornissa oleviin kaiteisiin oli raapestettu yhtä jos toista nimeä ja tekstiä, oli tottakai munkin pakko jättää pienet puumerkit meidän käynnistämme siellä ;)
Aina rannoilla saan mahtavan idean, että otetaan mekin sellainen kuva, missä hypätään yhdessä ilmaan. Siis sellainen, mitä facebook ja instagram on pulloillaan. Yritettiin tätä jo viime kesänä ruotsinorja-roadtripillä ja noin 30 epäonnistuneen kuvan jälkeen luovutettiin. Nyt kuitenkin rohkaistuttiin kokeilemaan uudemman kerran ja melkein pissattiin housuun kun selailtiin niitä toinen toisiaan huonompia hyppy-kuvia. Esimerkkinä vaikka tämä ->
Saaren kesäravintolan pihapiirissä oli aitauksessa kolme karitsaa. Kun aidan vierestä mentiin juttelemaan niille, köpöttivät kaverit määkien yksi kerrallaan luoksemme aidalle. Kun vaalea karitsa tajusi, ettei meillä mitään ruokaa olekaan, kävi hän maaten aidan viereen. Meni ehkä 10 sekuntia ja musta karitsa teki samoin, aivan vaalean tyypin taakse. Ja kun kolmaskin kaveri tuli jonon jatkeeksi aidan viereen makoilemaan, oli siitä pakko ottaa jo kuva! Ei vitsit mitä tyyppejä :D <3
Eväsretkellä on tietysti oltava eväitä ja tällä kertaa mukaan tarttui appellsiinimehua, lohitäytteistä munakasrullaa, mandariineja sekä tummaa suklaata! :P
Odotellessamme vesibussia takaisin mantereen puolelle, päätimme tukea paikallista kahvilatoimintaa ja joimme kupposet kahvia jäljelle jääneiden parin suklaapalan kaveriksi. Retki oli kertakaikkisen onnistunut ja onneksemme vältyttiin myös sateelta!
Sitten näistä retkikuvista ja tunnelmista aivan toiseen aiheeseen, nimittäin häihin. Ollaan Lotan kanssa haluttu naimisiin siitä asti, kun mentiin kihloihin eli vuodesta 2010. Alunperin, meillä pitikin olla juhlat kesällä 2012, mutta ne menivät mönkään, kun Mököltä murtui pentuja jalka ja kaikki hääbudjettimme upposi siis siihen. Sovimme tuolloin Lotan kanssa, että keräillään rauhassa rahaa säästöön ja samalla odotetaan, että laki muuttuisi ja rekisteröidyn parisuhteen sijaan solmittaisiin oikeasti avioliitto.
Viimeisen vuoden aikana, Tahdon 2013 -kampanjan ansiosta, tämä asia on edennyt isoja harppauksia,ja ollaan jo ehditty mennä ajatustasolla aikalailla asioiden edelle. "Mieti jos laki tulee voimaan ja päästään ensi kesänä naimisiin!" Tottakai, kun mahdollisista ensi kesän häistä on haaveillut ja puhunut, on niitä alkanut jo innolla odottaa ja toivoa. Mulle tasa-arvoinen avioliittolaki on todella tärkeä ja haluaisin suoraan solmia avioliiton. Toisaalta, Lotta sanoi osuvasti, kun harmittelin, että jos lakia ei tulekaan nyt eikä päästä koskaan naimisiin, että miksi me edes jäätäisiin odottamaan jonkun lupaa sille, että voidaan juhlia ystäviemme ja sukulaistemme kanssa meidän rakkautta ja lupausta yhteiselle tulevaisuudelle.
En tiedä mistä mun päähän on iskostunut sellaiset konservatiiviset ajatukset, kuin että jos esimerkiksi Lotan serkku pitäisi meidän vihkimistilaisuuden (tai lähinnä valojen vannomis- ja sormuksien vaihtamistilaisuuden) ne eivät olisi "oikeat" vaan "leikkihäät"? Onhan se nyt enemmän omakohtaista, jos meidän välisestä rakkaudesta puhuu joku, joka siitä oikeasti jotain tietää ja on vuosien varrella nähnyt eikä tuikituntematon heppu, jolla nyt vaan sattuu olemaan paperi, jonka mukaan hän voi puolisoiksi ihmisiä julistaa.
This being said, ollaan alettu vähän kallistua Lotan kanssa sille suunnalle, että no matter what, meidän hääjuhlat olisi ensi kesänä. Tarkempaa päivää tai virallista julistusta, että "HEI ME MENNÄÄN NAIMISIIN!" en vielä täällä ilmoille heitä, koska muutama seikka on vielä avoinna. Isoimpana niistä tämä mun suhtautuminen rekisteröityyn parisuhteeseen. Vaatii jonkin verran aikaa ja paljon ajatusta, että oon sinut sen asian kanssa. En missään nimessä halua loukata ketään rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa näillä puheillani ja ajatuksillani. Olen vain niin kauan ajatellut, että kun menen naimisiin, solmin avioliiton ja sukunimeni vaihtuu ilman sen kummempia hakemuksia, selvityksiä, maksuja ja virastoja ja sillä siisti. Koska rekisteröidyssä parisuhteessa asia ei näin kuitenkaan ole, vaatii se jonkin verran asioiden uudelleen pohtimista ja puntarointia.
Palataan lopuksi vielä iloisiin asioihin, kuten Pride viikkoon, joka huipentuu huomenna Pride-kulkueeseen! Ollaan oltu Lotan kanssa mukana marssissa vaan kerran ja tänä vuonna päästään taas mukaan karkeloimaan :) Tämän viikkoisten tapahtumien johdosta, kulkueeseen on tulossa mukaan marssimaan paljon ihmisiä, osoittaakseen tukensa tasa-arvoista avioliittoa lakia kohtaan. Toivottavasti nähdään siellä! :)
