Tänään se päivä sitten koitti, kun Lotta lähti Turkuun ja mä jäin kolmen pienen eläinlapsen yksinhuoltaja äidiksi. Huokaus. :D Lotalla alkaa uusi työ Turussa nimittäin huomenna ja jos tuleva asuntomme ei vaadi liikoja remppoja, saamme sen vasta puolesta välistä syyskuuta käyttöömme. Kolme viikkoa joudumme siis ainakin asumaan eri kaupungeissa satunnaisesti nähden. Ensimmäinen viikko tosin menee kevyesti, kun Lotu tulee jo myöhään tiistai-iltana kotona käymään ja lähtee vasta keskiviikkoillalla takaisin. Lauantaina taas mä menen käymään Turussa ja ensimmäisestä viikosta ollaankin jo selvitty! :)
Tänään käytiin Mökön kanssa retkellä Nuuksiossa, syötiin tortilloja ja saunottiin. Viimeiseksi vielä katsottiin leffa, joka käytiin eilen lainaamassa valmiiksi ja herkuteltiin irtokarkeilla. Päivä meni onneksi melkein hujauksessa eikä ainakaan koko päivää ehtinyt murehtimaan. Lottaa vuoron perään jännitti ja itketti ja lopulta nauratti. Itse purin huulta ja nieleskelin kurkkua painavaa itkua viimeiseen asti, kunnes sain sen taltutettua ainakin hetkeksi taka-alalle. Onneksi pari seuraavaa päivää pitäisi mennä vauhdilla, koska mun to do-lista on aikamoinen. Huomisaamu alkaa muun muassa verovirastokäynnillä, jeeeee..... :D
Viimeksi kun ollaan oltu erossa Lotan kanssa pidempiä aikoja, oli vuonna 2008 juuri kun oltiin tavattu ja Lotta muutti heti Ruotsiin. Meillä siis onneksi on kokemusta kaukosuhteesta, mutta nyt kun meillä on ollut jo useamman vuoden yhteinen koti, yhteinen arki ja sen rutiinit - puhumattakaan yhteisistä karvaturreistamme, tuntuu kyllä todella tyhjältä ja haikealta jäädä tänne yksinään. Nyt ei enää aamuisin ole kahvinkeitin ladattuna valmiiksi, ei aamupalaleipää ja jogurttiannosta jääkaapissa odottamassa eikä ketään kehen käpertyä yöllä töistä kotiin kipittäessä. Toisaalta..
Muru, we got this<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti