Sitten viime postauksen, ollaan saatu paljon uusia lukijoita. Tervetuloa siis teille! :) Ja kiitos kaikille teille, jotka laitoitte edelliseen postaukseen kommenttia niin täällä, kuin yksityisesti Facebookissakin. Varmasti johonkin näistä ryhmätapaamisista mennään, koska niin paljon myönteistä ollaan niistä kuultu.
Näin kevään kunniaksi, oon sairastunut ihanaan kevätflunssaan, joka tuntuu olevan hyvinkin sitkeä laadultaan. Keskiviikosta lähtien on kurkku ollut kipeä, perjantaina kaveriksi tuli nuha ja eilen kakun kruunasi yskä ja lämpöily. Keskiviikkona on lähtö Kuopioon RESTO14-kisoihin ja terve olisi siis oltava. Tänään menenkin lääkäriin, jotta saisi varalle kaikki mahdolliset dropit, jos lääkkeitten voimin täytyy eteenpäin porskuttaa. Viime viikolla mentiin Lotan kanssa koko ajan ihan ristiin. Mä tulin töistä kotiin 1-2 välillä yöllä ja Lotta lähti aamulla 6:30 töihin. Jotta saisin aamuisin edes vähän klo 7 pidempään nukuttua, hautaudun usein tyynyjen väliin kuvan osoittamalla tavalla ja Lotta päätti sitten eräs aamu tämän ikuistaa. Kaunista.... :D
Kun viimeisetkin lumet on sulaneet takapihalta ja päivinä, jolloin ei ole tajuton tuuli, lämpötilakin kohoaa lähemmäs kymmentä astetta, on pienet pojat päässeen jo ulkoilemaan! Lotta on myös raapustanut keittiön liitutauluun kevään to do-listan, joka sisältää kaikkea juoksukauden avaamisesta, kukkien ja kasvimaan istuttamiseen sekä grillikauden avaamiseen. Grillikausi meijän oli tarkoitus korkata jo pari viikkoa sitten, mutta Lotta oli tuolloin vuorostaan kipeä ja olisin saanut syödä grilliherkut yksinäni. Yhtenä päivänä kuitenkin kurkkasin grillin kuntoa talven jäljiltä ja huh huh. Kunnon kevätsiivous siis grilliä odottaa, ennen yhdenkään makkaran tai maissin paistoa. Päätin myös, että tuleva kesä olkoon viimeinen tämän Prisman Barbec kaasugrilli-ihmeen kausista. Seuraavan vuoden kesälle hankitaan kunnon Landmannin 3-polttimollinen kaasugrilli!
Kevät tuntuu kuorivan myös pojista paljon rakkautta ja pitkäjänteisyyttä esiin. Varsinkin Toivosta. Vaikka Mökö ja Toivo tulevat hyvin juttuun, ei Toivon mielestä kuitenkaan Mökö ihan ylin ystävä ole. Usein he esimerkiksi kyllä nukkuvat samalla sohvalla tai samalla alueella, mutta jos Mökö tulee liian liki, työntää Toivo tassulla kaveria vähän kauemmas. Eräs päivä viime viikolla yllätimme pojat kuitenkin näin:
Hei oikeesti. Tähän lienee hyvä lopettaa. Ihanaa kevään alkua kaikille tasapuolisesti! Mä vedän vähän Nasolinia nenään, Mynhtonin suuhun, teekupin kouraan ja kuumemittarin kainaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti