Meidän pieni pallero täytti jo puoli vuotta edellissunnuntaina! Hilma kasvaa hienosti ja puolivuotismitat neidillä olivatkin 6880g ja 63,4cm!
Tällä hetkellä Hilmalla on hillitön meno päällä. Juuri ennen puolivuotissynttäreitään neiti keksi, miten päästään eteenpäin. Sen jälkeen meno onkin ollut aika pysäyttämätöntä. Mökön vesikippo on asia, jonka luona rynnätään välittömästi, ellei parempaa viihdykettä ole tarjolla.
Mitään ei saa myöskään enää lukea rauhassa. Oli se sanomalehti, aikakausilehti, kartta tai vaan joku esite, Hilman täytyy saada tutkia sitä ensin.
Pidettiin viime viikolla Hilman ja tämän pikkuserkun puolivuotissynttärit. Ikäeroahan näillä kahdella on vain 4 päivää. Pienet saivat lahjoja ja me vanhemmat herkkuja mahan täydeltä!
Puolivuotispäivän kunniaksi Hilma sai myös maistella ensimmäistä kertaa maissinaksuja.
Ne oli pikkuneidin mielestä hitti! Mua tosin ahdisti koko ajan se sotku, mikä niiden syömisestä tuli.. Että sormiruokailua ja "minä itse"-syömistä odotellessa.. :D En tykkää yhtään sotkusta ja ruualla leikkimisestä, vaikkei se tietenkään ole sama asia näin pienellä ihmisellä, joka tutkii ja maistelee ja haistelee ja tutustuu raaka-aineisiin ja syömiseen ylipäätään. Kulinaristina tuollainen touhu silti vain vähän riipaisee, mutta enköhän mä sopeudu.
Hampaiden puhkeamista meillä edelleen odotellaan. Jo kuukauden päivät hampaat ovat tehneet tuloaan, mutta vieläkään ei mitään näy. Liikkeelle lähtö on tehnyt Hilman öistä vähän levottomia, sillä konttausasentoon pungetaan unissaankin. Vierastaminen on vähän alkanut helpottaa, kun Hilma selvästi jo muistaa ihmisiä vähän pidempään, kuin päivän kerrallaan. Samalla Hilmalle on tullut kuitenkin myös hyvin selväksi, kuka hänen mamma on. Toisinaan kenenkään muun syli ei kelpaa, kuin Lotan. Musta on tullut selvästi se hauska äiti, jonka kanssa pelleillään ja nauretaan ja riehutaan. Illalla kuitenkin halutaan nukahtaa mamman syliin.
Uskomatonta ajatella, miten tasan vuosi sitten julkaistiin täällä blogissamme uutinen pienestä Heppusesta. Nyt tämä sama pieni Heppunen, joka tuolloin oli kiivin kokoinen ja osasi vasta avata ja sulkea käsiään nyrkkiin painelee jo menemään täysin omatahtoisena ja tomerana minimuijana. Meijän pikkuheppu<3
Hurraa! Puolivuotias on jo niin iso! Minua helpottaa sormiruokailijan sotkun kestämisessä se, että lapsi kehittyy niin hienosti syömisessä koko ajan. Lisäksi sormiruokaillen ruoka maistuu paremmin kuin syötettynä, eli ehkä sormiruokailu on sitä todellista kulinarismia :) Jossain vaiheessahan se silti joutuu syömään opettelemaan - sotkua tulee joka tapauksessa.
VastaaPoistaNo niin on! Mutta silti samalla vielä niin pieni<3 Onneksi sotkua tulee pikkuhiljaa, joten ehkä siinä sivussa minäkin vähän siedätyn :D
PoistaMä löysin eilen teidän blogin ja luin eilisen ja tämän aamun aikana juuri vuoden kirjoitukset! Ihana blogi seurata ja kasvattaa vauvakuumetta hyvin! Meidän uusperheessä nuorimmat on jo 7v ja 9vuotiaita ja vanhimmat 15v, mutta toivotaan että inseminaatio nyt toisen kerran tuottaisi meillekkin vauva- uutisia :) Hyvää pride viikkoa! Takkutukkakeiju esitys kutsuu tänään.
VastaaPoistaÄh muoks ai kamala mä oon pitänyt joskus 100v sitten itsekin blogia ja se vielä näkyy mun nimimerkkinä. Pöh.
Oi miten ihanaa palautetta, kiitos! :) Pidetään peukut pystyssä, että nyt tärppäisi!
Poista