Syvimmät pahoittelut blogin muutaman viikon hiljaiselosta! Olemme muuttaneet vihdoin ja viimein Turkuun ja tässä tohinassa ei ole paljon konetta ehtinyt avata. Paljon on tapahtunut ja monen monta postausta odottaa jonossa julkaisuaan. Ne saavat kuitenkin vielä valitettavasti viikon verran odottaa, sillä mulla on viikon päästä opinnäytetyösuunnitelman deadline ja 15 sivua vielä uupuu!
Palataan nyt hetkeksi kuitenkin viime viikonloppuun, jolloin tuo rakas avopuolisoni täytti jo huimat 26 vuotta. Koska elokuun lopusta alkaen ollaan asuttu eri kaupungeissa ja on ollut kaikenlaista hässäkkää, kuten muutto, Lotan toive oli mennä mökille ihan vain meidän oman pikku perheen voimin. Viimeiset kesäiset säät osuivat kuin tilauksesta tuolle viikonlopulle ja alkavasta syksystä pääsi nauttimaan ihan toden teolla.
Mökölle on vetäisty nyt viimeisen kerran ennen talvea turkki lyhyeksi helpottamaan tulevia syksyn kura- ja loskakelejä. Meillä on taas hetken oma pieni Pikku Kakkosen Ransu-koira<3
On ainakin kaksi asiaa, joista Mökö ei pidä. Autoilu ja pelastusliivit. Ja tietysti sadetakki. Mikä tahansa vaate, kuten pakkasloimi. Eläinlääkäri. Kynsien leikkuu. No, löytyyhän näitä :D Mutta palataan niihin pelastusliiveihin. Nuo liivit ovat sellaiset, että kun Mökö näkee ne, lähtee hän kipittämään vähin äänin karkuun. Kun hänelle ne kuitenkin laitetaan päälle, osoittaa hän mieltään jähmettymällä paikoilleen reppanana. Pelle mikä pelle. Onneksi, kun Mököä vähän rohkaisee liikkumaan, ei häntä liivit kuitenkaan sen suuremmin enää häiritse, mutta tämä samainen show on silti pakko aina vetää.
Myös pienet pojat pääsivät viikonloppuna ulkoilemaan usean tunnin ajan molempina päivinä. Mökillä kun ei liikenteen ääniä kuulu, uskaltaa Toivo reippailla pitkiäkin matkoja valjaissa. Papu taas keskittyy usein nakertamaan varpuja ja ilakoimaan riemuloikilla ja spurteilla.
Kalastus on yksi mun intohimoista. Oon pienestä asti kykkinyt laiturin nokassa onki kädessä monta tuntia ja nykyään mökille mentäessä, käyn aina laskemassa vähintäänkin verkot. Tällä pikavisiitillä ei ehditty verkkoja vedessä pitää kuin vuorokauden verran, mutta tuli sieltä silti muutama oikein hyvänkokoinen ahven ja pari lahnaa.
Lotta halusi ehdottomasti yhtenä ohjelmanumerona kerätä puolukoita ja alunperin lupauduin keräämään hänen kanssaan muutaman kourallisen niin, että siitä puuroon saa. Marjat kertyivät kuitenkin niin nopeasti, ettei Lotta malttanut lopettaa (eikä antanut mun lopettaa :D) ennenkuin litran rasia oli täysi. Marjoista hän keitti itselleen hillon.
Lotan toiveiden mukaisesti en lähtenyt sitten suunnittelemaan mitään suunnattomia yllätyksiä hänen synttäreidensä kunniaksi. Tein viikonlopun ajan Lotun lempiruokia, olin leiponut suklaakakun ja lahjaksi hänelle ostanut Niken vaaleanpunaisen vapaa-ajan asun, josta tiesin hänen tykkäävän.
Lauantai-iltana grillattiin tuoreita kotimaisia maisseja, luomunakkeja ja jälkiruuaksi paistoin muurinpohjalettuja. Grillimökissä ei ole sähköä, joten pääsimme tunnelmoimaan pimennyttä syysiltaa kynttilänvalossa.
Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli superrentouttava ja ihana. Myös päivänsankarin mielestä, ja sehän oli pääasia. Vaikka olikin poissa kotoa vain 48h, tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin reissulla. Herättiin aamuisin kuuden jälkeen ja iltapäivällä aina yllättyi, miten kello on vasta 1 eikä 5, kun on ehtinyt tehdä taas jo vaikka mitä! Vielä kerran mennään lokakuun puolivälissä mökille isomman porukan voimin, jolloin laitetaan kaikki talviteloille. Ensi keväänä taas startataan mökkikausi, siian litkaamisen muodossa! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti