Sivut

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Raskauden alku ja rv 14!

Kiitos kaikille ihanista onnitteluviesteistä!<3 Me ollaan tosiaan makusteltu jo tässä vuoden päivät Lotan kanssa ajatusta, että kumpi synnyttää seuraavan lapsen. Mulla on ihan lapsesta asti ollut kova synnytyspelko, joka on oikeastaan vasta Hilman syntymän ja monen läheisen synnytyskertomuksen kuultuani alkanut helpottaa ihan toden teolla. Hyvin pitkään vain tämä pelko seisoi mun raskausajatusten edessä ja aika isostikin olin sitä mieltä, ettei mua ole tehty sitä varten. Kuitenkin mitä lähemmäs syksy ja talvi tuli sitä enemmän aloin raskautta miettiä, jopa odottaa ja toivoa. Olin vihdoin valmis! 

Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme halua lapsille kovin suurta ikäeroa. Mielellään pari vuotta. Kun Hilma sitten joulukuussa täyttikin jo vuoden, oli aika ryhtyä tositoimiin jos tämän toiveen halusi toteutuvan. Loppusyksystä tikuttelin kiertoja ja yritin tunnistaa kehostani kierron eri vaiheita. Hassua miten sellaisiinkaan ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt väitän melko varmasti tunnistavani missä vaiheessa kiertoa mentäisiin ihan vaan peilistä ja fiiliksistä. 

Tammikuun lopulla osui kohdalle kierto, joka saatiin sovittua hienosti yhteen luovuttajan aikataulujen kanssa. Kerrottakoon tässä kohtaa, että tulevan Naksumme luovuttaja on siis sama kuin Hilmalla, joten sisaruksilla tulee olemaan myös ihan biologinenkin side :) Pari viikkoa ihmettelin nippailua alavatsassa jos käveli liian kovaa ja sitä, ettei maha kestänyt aamulla kahvia lainkaan. Vihdoin piinaviikot oli ohi ja teimme odotetun raskaustestin. Ensin pari päivää viivatesteillä tuijottelimme haaleaakin haaleampia viivoja, jotka selvästi näimme muka vahvistuvan, kunnes lopulta päätimme tehdä ClearBluen digitestin joka kertoisi selvästi KYLLÄ tai EI. Raskaana 1-2 viikkoa välähti ruutuun ja multa pieni pisara housuun! 

Siitä alkoikin pahoinvointi, joka jatkui aina 11. raskausviikolle asti. Joka päivä ei välttämättä oksentaa tarvinnut, mutta etosi ja kuvotti ja hajut saivat aikaan yökkäyksiä. Kun rv 11 alkoi, loppui pahoinvointi kuin seinään. Luojan kiitos!! Ja vaikka tuosta on vasta pari viikkoa aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut joskus viime vuonna. Hassua miten nopeasti aika kultaakin muistot.. :D 

Viime viikolla käytiin niskaturvotusiltrassa eikä seulonnoista löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Naksu nukkui lähes koko ultrauksen ajan ja kätilö ultrasi huolella selittäen meille tarkasti kaikkea kuvaruudulla näkyvää. Jäi todella levollinen olo, että kyllä Naksu siellä pärjää ja kehittyy juuri kuten pitääkin. 


Tänään on 13+4 ja käynnissä siis jo 14. raskausviikko! Viikon sisään on kohtu pullahtanut näkyville niin, että pääsiäislomalla oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitysfarkut ja pari paitaa. Selkä vihoittelee välillä, jos paljon joutuu kumartelemaan, mutta muuten olo on mitä mainioin! Ihanaa kun pahoinvoinnin jäätyä pois on taas energiaa tehdä kaikkea! Lääkärineuvollassakin oli kaikki hyvin kohdunsuun ollessa kiinni ja Naksun sydän polki tasaista 157 sykettään. Naksu on muuten tällä hetkellä persikan kokoinen. Persikkanaksu<3 Tämän viikon ehdoton food craving on ollut mämmi! Olen jo useampana pääsiäisenä sitä opetellut syömään, mutten voi väittää että tähän asti olisin tuota outoa tummaa tahnaa mitenkään järin innoissani odottanut. Toista oli tämä pääsiäinen! Olisin voinut syödä sitä vaikka joka päivä kahdesti! 

1 kommentti: