Oon ollut jotenkin niin kremppainen ja vaivainen kuluneet viikot, että aika on humahtanut täysin laput silmillä oloissaan voivoitellen.. :D Onneksi pikku hiljaa alkaa suurimmat vaivat väistyä ja elämä muutenkin pilkahdella valoisampana.
Äitienpäivä-päivitys jäi roikkumaan meillä ihan luvattoman pitkälle, mutta mitään kovin erikoista ei tehty. Kahviteltiin omia vanhempia ja syötiin herkkuaamiainen yhdessä. Nautittiin olostamme ja Hilman seurasta<3
Vihdoin ja viimein päästiin nauttimaan jopa vähän kesäisemmistä säistä ja sen kunniaksi pyysin, että Lotta lakkaisi mulle kesävarpaat. Hilma oli vierestä seurattuaan sitä mieltä, että hänelle myös ja onneksi meiltä löytyi Lotan siskon ostamaa lasten kynsilakkaa, joka on siis täysin vesiliukoista. Sillä sai pikkuneitikin elämänsä ensimmäiset lakat varpaisiin :)
Lotta ja Hilma on myös ulkoilleet ahkerasti ja syöneet ulkona lähes joka kerta, kun lämpötila on hiponut 20 astetta.
Tämän viikon juttu on ehdottomasti ollut raparperi. Löydettiin takapihaltamme jonkun aikaisemman asukkaan istuttama raparperipensas ja ollaankin jo innoissamme valmistettu raparperipaistosta sekä raparperipiirakkaa.
Ja Naksu on tykännyt myös! Mun vatsa pullahti ihan toden teolla tässä toukokuun aikana esiin eikä tavallisiin housuihin ole enää mitään asiaa. Kasvava vatsa aiheutti (välillä edelleen aiheuttaa) liitoskipuja ja varsinkin selkä on muodostunut töissä todella ongelmalliseksi. Se kun kipeytyy heti jos olen jaloillani vähänkään pidempään ilman reiluja istumataukoja. Myöskään kumartelut, nostot ja kanniskelut eivät tällä selällä enää onnistu ja töissä nyt selvitelläänkin mulle jotain mahdollista istumatyötä raskauden loppuajaksi. On sanomattakin nimittäin selvää, ettei nuo vaivat tule ainakaan helpottamaan raskauden edetessä. Muuten oon voinut todella hyvin! Ainoastaan nuo työn fyysisyyden tuomat esteet on harmittaneet ja vaikeuttaneet oloa viimeisen kuukauden ajan.
Rv18 tunsin ensimmäistä kertaa parit pienet tökkäisyt. Nyt liikkeitä on tuntunut jo päivittäin, mutta vielä niitä ei tunne vatsan päältä. Hilma on ihanasti hokannut kasvaneen vatsan ja silitteleekin sitä aika ajoin hokien "vauva vauva vauva".
Ensi viikon perjantaina 9.6. meillä on vihdoin rakenneultra! Vielä yli viikon siis odotettava ja jännitettävä onko kaikki edelleen hyvin ja suostuisiko Naksu meille itseään vähän vilauttamaan. Sukupuoli halutaan siis ehdottomasti tietää, mikäli se vain on mahdollista nähdä. On kiva tietää etukäteen, jos lastenhuonetta odottaa esimerkiksi pieni pintaremontti vähemmän tyttömäiseksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti