Pikkuherra Heimo!

Muutamat teistä on ehtineet jo kyselläkin mitä meille oikein kuuluu ja tietoa pienestä uudesta perheenjäsenestämme. Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta aika ja energia on tässä kuluneiden viikkojen aikana suunnannut kyllä täysin toisaalle blogin maailmasta. Yritetään skarpata taas! :D 

Puuh, on niin paljon asiaa etten oikein edes tieä mistä aloittaa. Ehkäpä siitä, mihin blogi viimeksi jäi. Mulla tosiaan oli loppuraskaudessa sitä toksemiaepäilyä ja sen takia kävin äitiyspolilla kontrolleissa kerran viikossa ja neuvolassakin parhaimmillaan kahdesti viikossa. Myrkytykseksi ei kuitenkaan onneksi missään vaiheessa edennyt, mutta aika todella väsynyt koko raskauteen aloin olla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Lopulta 19.10. torstaiyöllä vähän ennen kahta, heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka tulivat 4-5min välein. Seurailin tilannetta pari tuntia ja koska supistukset eivät lopahtaneet vaan muuttuivat kipeämmiksi, herätin Lotan ja hälyteltiin isovanhemmat paikalle. Kävin yöllä kuumassa suihkussa ja pidin kuumavesipulloa alaselällä, mihin supistukset kovimmin tuntuivat ja kuuden maissa lähdettiin synnärille katsomaan missä mennään. Noh, eihän siinä vaiheessa vielä missään menty :D Synnytys oli kyllä alkamassa, mutta kohdunkaulaa oli vielä pari senttiä jäljellä vaikka se oli pehmeä ja sormelle auki. Kätilö vinkkasi, että siinä vaiheessa kun supistukset ovat vaan kipeitä ja toinen toistaan kipeämpiä, tietää että on tosi kyseessä. Tuossa aamuyön aikana olin saanut aina välillä väleihin vähän helpompia supistuksia. Lähdettiin takaisin kotiin vähän ennen seitsemää ja tositoimiin päästinkin myöhemmin sinä samana iltapäivänä.

Tässä vaiheessa olisi luonnollista kertoa synnytyskertomukseni, mutta valitettavasti en siihen vielä pysty. Varmasti jossain vaiheessa sen tänne jaan, mutta vielä tuo kokemus on niin tuoreena ja aika kipeänä mielessä, etten pysty sitä tähän jäsentämään. Lyhykäisyydessä kerrottakoon, että Heimo syntyi lopulta perjantai aamuyöllä 03:50 kiireellisellä sektiolla.

Sairaalasta kotiuduttiin vasta seuraavana keskiviikkona ja siitä pikkuhiljaa meidän perheen uusi arki alkoikin sitten opettelulla ja totuttelulla. 

Hilma on ollut mitä upein isosisko ihan alusta alkaen ja Heimosta on tullut hänelle selvästi tärkeä ja rakas. Sisko on innokas vaipanvaihto- ja pukemisavustaja, kiikuttaa tuttia suuhun vauvalle kun tämä itkee ja huutelee mennessään "ei tätääää! (= ei hätää)". Hirvittävän nopeasti on aika hurahtanut, sillä Heimo on tänään tasan 1 kuukautta. Hän kannattelee hienosti päätään ja väläytti jopa ensimmäisen hymynsä terkkarille neuvolassa viime perjantaina! Kaikin puolin hän on aika rauhallinen vauva, joka sanoo vasta kun on oikeasti aihetta ja tykkää kovin seurailla isosiskon touhuja. 

Raskauden alku ja rv 14!

Kiitos kaikille ihanista onnitteluviesteistä!<3 Me ollaan tosiaan makusteltu jo tässä vuoden päivät Lotan kanssa ajatusta, että kumpi synnyttää seuraavan lapsen. Mulla on ihan lapsesta asti ollut kova synnytyspelko, joka on oikeastaan vasta Hilman syntymän ja monen läheisen synnytyskertomuksen kuultuani alkanut helpottaa ihan toden teolla. Hyvin pitkään vain tämä pelko seisoi mun raskausajatusten edessä ja aika isostikin olin sitä mieltä, ettei mua ole tehty sitä varten. Kuitenkin mitä lähemmäs syksy ja talvi tuli sitä enemmän aloin raskautta miettiä, jopa odottaa ja toivoa. Olin vihdoin valmis! 

Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme halua lapsille kovin suurta ikäeroa. Mielellään pari vuotta. Kun Hilma sitten joulukuussa täyttikin jo vuoden, oli aika ryhtyä tositoimiin jos tämän toiveen halusi toteutuvan. Loppusyksystä tikuttelin kiertoja ja yritin tunnistaa kehostani kierron eri vaiheita. Hassua miten sellaisiinkaan ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt väitän melko varmasti tunnistavani missä vaiheessa kiertoa mentäisiin ihan vaan peilistä ja fiiliksistä. 

Tammikuun lopulla osui kohdalle kierto, joka saatiin sovittua hienosti yhteen luovuttajan aikataulujen kanssa. Kerrottakoon tässä kohtaa, että tulevan Naksumme luovuttaja on siis sama kuin Hilmalla, joten sisaruksilla tulee olemaan myös ihan biologinenkin side :) Pari viikkoa ihmettelin nippailua alavatsassa jos käveli liian kovaa ja sitä, ettei maha kestänyt aamulla kahvia lainkaan. Vihdoin piinaviikot oli ohi ja teimme odotetun raskaustestin. Ensin pari päivää viivatesteillä tuijottelimme haaleaakin haaleampia viivoja, jotka selvästi näimme muka vahvistuvan, kunnes lopulta päätimme tehdä ClearBluen digitestin joka kertoisi selvästi KYLLÄ tai EI. Raskaana 1-2 viikkoa välähti ruutuun ja multa pieni pisara housuun! 

Siitä alkoikin pahoinvointi, joka jatkui aina 11. raskausviikolle asti. Joka päivä ei välttämättä oksentaa tarvinnut, mutta etosi ja kuvotti ja hajut saivat aikaan yökkäyksiä. Kun rv 11 alkoi, loppui pahoinvointi kuin seinään. Luojan kiitos!! Ja vaikka tuosta on vasta pari viikkoa aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut joskus viime vuonna. Hassua miten nopeasti aika kultaakin muistot.. :D 

Viime viikolla käytiin niskaturvotusiltrassa eikä seulonnoista löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Naksu nukkui lähes koko ultrauksen ajan ja kätilö ultrasi huolella selittäen meille tarkasti kaikkea kuvaruudulla näkyvää. Jäi todella levollinen olo, että kyllä Naksu siellä pärjää ja kehittyy juuri kuten pitääkin. 

Tänään on 13+4 ja käynnissä siis jo 14. raskausviikko! Viikon sisään on kohtu pullahtanut näkyville niin, että pääsiäislomalla oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitysfarkut ja pari paitaa. Selkä vihoittelee välillä, jos paljon joutuu kumartelemaan, mutta muuten olo on mitä mainioin! Ihanaa kun pahoinvoinnin jäätyä pois on taas energiaa tehdä kaikkea! Lääkärineuvollassakin oli kaikki hyvin kohdunsuun ollessa kiinni ja Naksun sydän polki tasaista 157 sykettään. Naksu on muuten tällä hetkellä persikan kokoinen. Persikkanaksu<3 Tämän viikon ehdoton food craving on ollut mämmi! Olen jo useampana pääsiäisenä sitä opetellut syömään, mutten voi väittää että tähän asti olisin tuota outoa tummaa tahnaa mitenkään järin innoissani odottanut. Toista oli tämä pääsiäinen! Olisin voinut syödä sitä vaikka joka päivä kahdesti! 

Pääsiäisyllätyksiä!

Me ollaan päästy nauttimaan pääsiäisestä ja pienestä lomasta täysin rinnoin. Rairuohoa ei viitsitty kasvattaa, koska Toivo kaivaisi ne heti ylösalaisin ja söisi korret. Munia on kuitenkin maalattu ja pajunoksia koristeltu. Ja sekös rankkaa olikin!

Viikko sitten palmusunnuntaina meidän pikkunoita lähti ensimmäistä kertaa virpomaan! Käytiin vaan muutamien tuttujen luona ja loppua kohden Hilma selvästi pääsi jo jyvälle oksan heiluttamisesta. Viimeisessä kyläpaikassa risu heilui nimittäin sellaista tahtia, että sai itse varoa silmiensä puolesta :D

Muutoin meidän pääsiäiseen on kuulunut ulkohommia, pihan laittoa ja suunnittelua, paljon kyläilyjä isovanhempien luona ja uskalsinpa jopa vaihtaa isäni kanssa autoomme jo kesärenkaatkin. Tänään olisi tarkoitus istuttaa takapihalle pari pensasta, leikellä ylikasvanutta syreeniä ja koota Hilmalle ihan ikioma hiekkalaatikko omalle takapihalle. Tässä kevään aikana tullaan tuossa takana paljon puuhastelemaan, koska piha on täysin laittamatta edellisiltä asukkailta ja hirveässä kunnossa. Lisäksi aiomme rakentaa siihen terassin ja katoksen, johon myöhemmin asennamme myös lasit. Kaikille helpompi puuhastella, kun Hilmallakin riittää jotain omaa viihdykettä :)

Ja ollaan me itseasiassa vähän muutakin puuhasteltu hyvässä hiljaisuudessamme tässä alkuvuoden aikana..

Tuo suurin pääsiäismuna aukeaa nimittäin vasta lokakuun 23. päivä tienoilla! Kerromme tästä yllätyksestä lisää seuraavassa postauksessa ja jatkossa tulemme päivittämään (tai ainakin yritämme) raskauden etenemistä viikko viikolta :) 

Mukavaa viimeistä pääsiäispyhää kaikille!

Höyryjunalla kohti joulua!

Vietettin eilen ihana perhepäivä, kun lähdettiin höyryjunalla kohti joulua! Matka siis taittui yli 60 vuotta vanhalla Ukko-Pekka höyryveturilla Turusta Uuteenkaupunkiin ja sieltä iltapäivällä takaisin. 

Veturi tuntui aiheuttavan nostalgian purkauksen minne tahansa se menikin ja katselijat nostivat heti käsiään pystyyn ja vilkuttivat. Myös asemalle saapuessaan konduktööri soitti trumpettia tervehtiäkseen ja ennen junan lähtöä junan pilliä soitettiin lähdön merkiksi. 

Junassa vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia (myös meidän alle 1-veelle :D) eikä Hilma ollut pukista moksiskaan! Hyvää harjoitusta jouluaattoa ajatellen!

Itse matka Turusta Ukiin ei kestänyt kuin 1h15min-1h30min ja perillä Uudessakaupungissa aikaa oli puolisentoista tuntia. Meille tuo aika ei ihan tahtonut riittää, sillä heti saavuttuamme Hilma kävi päiväunille vaunuihin. Käytiin joulutorilla, josta kotiinviemisiksi ostettiin kuusikranssi oveen. Lopuksi meidän piti käydä pizzeriassa lounaalla, mutta tilauksessa kesti sen verran, että otimme pizzat kotimatkaksi mukaan junaan. 

Paluumatka ei sujunutkaan aivan yhtä mallikkaasti, mitä tulomatka. Vastaantullut toinen museojuna oli nimittäin kolaroinut auton kanssa tasoristeyksessä ja jouduimme odottamaan matkan puolivälissä raiteilla 1,5h. Kuljettaja oli onneksi selviytynyt, tosin pahoin vammoin jaloissaan. Hilmalle tämä kolmen tunnin paluumatka meinasi käydä turhan rankaksi, mutta hän jaksoi silti hienosti loppuun saakka ja hurmasi kanssamatkustajia vaunussa.

Käy Muumilaaksoon!

Tänään koitti se päivä, kun meidän pieni muumivauva pääsi ensimmäisen kerran Muumimaailmaan! Siitä on jo useampi vuosi, kun ollaan viimeksi Lotun kanssa muumeja moikkaamassa oltu ja kaikki se symboliikka mennä sinne nyt ensimmäistä kertaa perheenä sai vatsanpohjan kuhisemaan perhosia!<3

Vaikka moni rakennus ja asia oli muuttunut, oli niin moni asia kuitenkin pysynyt juuri samana, kuin tuolloin kahdeksan vuotta sitten. Hahmikselta laaksoon asteli edelleen toinen toistaan suloisempia muumihahmoja ja sama muumi-CD tuuttasi repeatilla kaiuttimista.

Sitten nähtiin Muumimamma. Tuo kaikkien äitien äiti. Ihana pannukakun ja mansikkahillon tuoksuinen mamma, jonka käsilaukusta löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva ratkaisu. Ensin Hilma varovaisesti tutki mamman kättä ja uskaltautui vähän silittelemään mamman kuonoakin. Hetki oli niin liikuttava, että melkein itketti!<3

Ehkä parasta Hilman mielestä Muumimaailmassa oli kuitenkin teatteriesitys. Hän hyppi musiikin tahdissa sylissä, hihkui, kun muumit juoksivat lavalla ja taputti mukana, kun yleisö innostui lyömään käsiään yhteen. 

Muumikaupasta Hilma sai itse valita mikä lelu hänelle muistoksi ostetaan. Ensin näytettiin hänelle yksitellen kaikki pehmolelut läpi. Mikään ei kelvannut. Ei siis pehmolelua. Mutta sitten löytyivät 0+ kylpylelut! Käsi alkoi lyödä pakettia vimmatusti "Tämä tämä, otetaan tämä!". Ja kotiin päästyämme pieni muumivauva pääsi vielä leikkimään ikiomilla muumileluillaan.

8. vuosipäivä, 1. hääpäivä!

Meillä oli elokuun alussa jo 8. vuosipäivä ja eilen vietettiin ihan ensimmäistä hääpäiväämme!<3 Mitään kovin erikoista ei ehditty suunnitella, mutta pitihän merkkipäivää tietysti jotenkin juhlistaa. Mä toin töistä tullessani Lotalle kukkia ja valmistin kolmen ruokalajin illallisen. Lotta taas oli ostanut mulle ihan oman hienon Haglöfsin repun! Oon tähän asti fillarilla mennessäni lainannut Lotan reppua ja nyt hän nähtävästi oli kyllästynyt siihen.. :D 

Kuvat ei ole parhaimpia mahdollisia eikä annokset kauniita, mutta super hyviä olivat! Alkuruuaksi oli vuohenjuustoleipiä. Paahdettua leipää, rucolaa, paistettu vuohenjuustokiekko, paahdettuja pinjansiemeniä ja hunajaa. Toimii! Pääruuaksi taas tein sitruunarisottoa sekä valkoviinissä haudutettuja ahvenrullia. Jälkiruoka oli Lotan pyynnöstä banoffeeta, joka sekin oli superhelppo ja nopea tehdä! Keksimurua, banaania, kinuskia (meillä oli karamellisoitua kondensoitua maitoa) ja omavalintainen vaahtoasia. Itse en pidä kermavaahdosta, joten miksasin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja rahkaa. Toi ihanaa raikkautta muuten aika öklöön jälkkäriin! :) 

Upea, mieletön vuosi takana! Lisää odotellessa<3

Kesäjuttuja!

Vielä viikko pitäisi jaksaa rutistaa töissä ja sitten alkaakin meidän perheen kesäloma osa 2! Paljon kesäisiä ja kesään kuuluvia juttuja ollaankin jo ehditty tehdä, mutta eniten innolla lomalta odotetaan reissaamista! Lähdetään nimittäin käymään Saarenmaalla :) Sitä odotellessa fiilistellääs hetki, mitä kaikkea minimuijan kesään onkaan jo kuulunut tässä vaiheessa!

Kesäkuun alussa Kaarinassa järjestettiin vuosittainen Saaristo Open. Vaikka käveltiinkin rannassa katsellen ja musiikkia kuunnellen, voisi melkein todeta, että Hilman ekat festarit vaikkei sisällä alueella käytykään :D Ostettiin myös kesäreissuja varten matkarattaat, jotka ovat myös joggerit ja Lotta onkin niiden kanssa käynyt juoksemassa.

Juhannuksena olin töissä, mutta käytiin aattona rannassa pikaisesti heittämässä talviturkit! :D Ja siis kyykkyyn ja ylöshän LASKETAAN eiks je? Lotta ja Hilma viettivät juhannuspäivän mökillä. Lotan vaari oli tehnyt Hilmalle ihan ikioman pienen vihdan, jolla minimuija sai sitten saunoa.

Todella paljon ollaan ulkoiltu ja usein sään salliessa kannetaan lelut terassille tai pihalle. Kuten ylemmästä kuvasta näkee, on ulkoilu myös välillä raskasta. Mutta toisaalta myös hauskaa ja jännittävää! (Katso kuva alla :D)

Meidän pienenpieni vauva ei myöskään enää ole mikään pienenpieni hampaaton vauva! Nimittäin perjantaina hänelle oli ilmestynyt alas keskelle yksi hammas! Voi hyvänen aika, nyt niitä alkaa sitten tulla! 

Edellisviikonloppuna Turussa järjestettiin myös kaikenlaisia tapahtumia, kuten Paavo Nurmi Maratonia sekä Keskiajan Markkinoita. Käytiin niitä katselemassa ja jokirannassa pyörimässä muutama tunti ja sekin, oli Hilmalle hyvin kovin rankkaa. <3

Tällä viikolla käytiin vielä Hilmalle ensimmäistä ja meille kaikille samalla viimeistä kertaa mökillä. Tämä mökki on nimittäin nyt laitettu myyntiin ja toivottavasti pian siitä pääsee nauttimaan seuraavat päijänteen valloittajat. Hilma oli ihan mestarimuija ja jaksoi hienosti auto- ja lossimatkan mökille ja takaisin. Samalla tämä reissu oli siis hyvää treeniä viikon päästä koittavaa Saarenmaa -reissua ajatellen! 

Hilma 6 kk!

Meidän pieni pallero täytti jo puoli vuotta edellissunnuntaina! Hilma kasvaa hienosti ja puolivuotismitat neidillä olivatkin 6880g ja 63,4cm!

Tällä hetkellä Hilmalla on hillitön meno päällä. Juuri ennen puolivuotissynttäreitään neiti keksi, miten päästään eteenpäin. Sen jälkeen meno onkin ollut aika pysäyttämätöntä. Mökön vesikippo on asia, jonka luona rynnätään välittömästi, ellei parempaa viihdykettä ole tarjolla.

Mitään ei saa myöskään enää lukea rauhassa. Oli se sanomalehti, aikakausilehti, kartta tai vaan joku esite, Hilman täytyy saada tutkia sitä ensin.

Pidettiin viime viikolla Hilman ja tämän pikkuserkun puolivuotissynttärit. Ikäeroahan näillä kahdella on vain 4 päivää. Pienet saivat lahjoja ja me vanhemmat herkkuja mahan täydeltä!

Puolivuotispäivän kunniaksi Hilma sai myös maistella ensimmäistä kertaa maissinaksuja. 

Ne oli pikkuneidin mielestä hitti! Mua tosin ahdisti koko ajan se sotku, mikä niiden syömisestä tuli.. Että sormiruokailua ja "minä itse"-syömistä odotellessa.. :D En tykkää yhtään sotkusta ja ruualla leikkimisestä, vaikkei se tietenkään ole sama asia näin pienellä ihmisellä, joka tutkii ja maistelee ja haistelee ja tutustuu raaka-aineisiin ja syömiseen ylipäätään. Kulinaristina tuollainen touhu silti vain vähän riipaisee, mutta enköhän mä sopeudu. 

Hampaiden puhkeamista meillä edelleen odotellaan. Jo kuukauden päivät hampaat ovat tehneet tuloaan, mutta vieläkään ei mitään näy. Liikkeelle lähtö on tehnyt Hilman öistä vähän levottomia, sillä konttausasentoon pungetaan unissaankin. Vierastaminen on vähän alkanut helpottaa, kun Hilma selvästi jo muistaa ihmisiä vähän pidempään, kuin päivän kerrallaan. Samalla Hilmalle on tullut kuitenkin myös hyvin selväksi, kuka hänen mamma on. Toisinaan kenenkään muun syli ei kelpaa, kuin Lotan. Musta on tullut selvästi se hauska äiti, jonka kanssa pelleillään ja nauretaan ja riehutaan. Illalla kuitenkin halutaan nukahtaa mamman syliin. 

Uskomatonta ajatella, miten tasan vuosi sitten julkaistiin täällä blogissamme uutinen pienestä Heppusesta. Nyt tämä sama pieni Heppunen, joka tuolloin oli kiivin kokoinen ja osasi vasta avata ja sulkea käsiään nyrkkiin painelee jo menemään täysin omatahtoisena ja tomerana minimuijana. Meijän pikkuheppu<3

Hilma 5 kk!

Torstaina meidän minimuija täytti jo 5 kuukautta!<3 Neuvolassa annettiin viimeinen rota-rokote sekä 2 piikkiä molempiin reisiin. Hilma loukkaantui tällaisesta toiminnasta syvästi, raukka. Onneksi meille ei muuta erikoista rokotteista ilmennyt, kuin että pistokohtiin nousi muutamaksi päiväksi punottavat poukamat, mitkä ovat jo hävinneet. 

Hilma on nyt tuplannut syntymäpainonsa ja tällä hetkellä mitat ovat 6140g ja 61,5cm! Pituuskäyrällä Hilma menee omaa, hieman keskiarvoa alhaisempaa, tasaista käyräänsä. Selältä käänytään makuulle jo molemmilta puolilta ja kova yritys on päästä eteenpäin. Tyyli muikkelilla on vaan vielä vähän hakusessa. Täällä nimittäin isketaan naama lattiaan ja pungetaan peppu pystyyn!

Perjantaina Hilma keksi ensimmäisen kerran, miten lelu kädessä pääseekin eteenpäin! Hän lähti leikkimatolta ja oli tovin ähellyksen jälkeen edennyt huimasti:

Ensimmäinen hammas tekee meillä myös kovasti tuloaan! Vielä ei ole puhjennut läpi, mutta paikan mihin hammas on tulossa erottaa selvästi ja sen myös Hilmasta näkee ja kuulee. Kuolaa tulee litratolkulla, suuhun pitää jatkuvasti saada jotain, mielellään riepu tai viileä kuminen purulelu ja välillä olo on niin inhottava ettei siihen auta muu kuin huuto ja sylittely. 

Hilma on nyt myös siirtynyt omaan pinnasänkyynsä! Ollaan tuettu ja vuorattu sänkyä vähän kapeammaksi, sillä aluksi sängyssä oli niin paljon tilaa, ettei neiti tahtonut rauhoittua sinne lainkaan. Nyt meillä nukutaan yöunet ja osa päiväunista jo hyvin tyytyväisinä omassa sängyssä.

Tällä hetkellä Hilmasta hauskimpia juttuja ovat Mökö ja Toivo, niiden ei tarvitse edes tehdä mitään erikoista niin neitiä hekotuttaa. Myös mä olen Hilman mielestä naurettava. Eikä munkaan usein tarvitse tehdä mitään kovinkaan erikoista. Riittää, että laitan hatun päähän tai sanon jotain. :D 

Kiinteät maistuu neidille ja viikko toisensa jälkeen kokeillaan uusia makuja. Tähän asti neidille on maistunut päärynä, kesäkurpitsa, bataatti (siitä tosin tuli pukluja, joten kokeillaan muutaman viikon päästä uudelleen) ja puuro. Seuraavaksi makulistalla on kukkakaali ja luumu. Hilman allergian takia otetaan aina yksi uusi raaka-aine kerrallaan käsittelyyn, jotta mahdolliset ristiallergiat olisi mahdollisimman selkeä huomata. Usein maitoallergiaan ei välttämättä liity ristiallergioita, yleisimpänä on huomattu kananmuna-allergia, siksi meillä sen maistelu onkin vasta 6kk jälkeen. Tällä hetkellä siis neiti syö lounasaikaan yhtä lämmintä kiinteää ja illalla viimeisellä syötöllä puuroa. 

Hilma on muutaman viimeisen viikon aikana myös alkanut vierastaa. Selvästi ne ihmiset, joita ei nähdä viikottain aiheuttavat neidissä todellisia kauhun ja hädän hetkiä. Hän nimittäin alkaa itkeä oikein kyyneleet virraten. Eniten vierastamista aiheuttaa miespuoleiset henkilöt outoine partoineen ja möreine äänineen. Nyt, kun mulla alkoi parin viikon kesäloma, aiotaankin viedä Hilmaa paljon kylään ja ihmisten luo, varsinkin miesten. Eli äijä, vaari, pappa, eno ja kummisedät täältä tullaan!

Seikkailuja maalla ja merellä!

Mulla oli viime viikolla kolme vapaapäivää putkeen ja niiden kunniaksi lähdettiin Hilman ekalle ruotsinlaivalle! Tarkoituksella otettiin 23h risteily keskelle viikkoa, jottei laiva olisi täynnä ja kännääviä ihmisiä olisi mahdollisimman vähän. Ajoituksemme ei olisi voinut olla parempi! Laivalla oli nimittäin kourallinen, lähinnä eläkeläisiä ja mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Deluxe-hytti oli myös ihan nappivalinta, koska vaipanvaihtopisteineen ja vaunuineen pieneen hyttiin ahtautuminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Lasten leikkipaikalla käytiin muutamaan otteeseen eikä sielläkään ollut ruuhkia, joten pikku neiti sai rauhassa tutkia ja leikkiä. 

Pallomeri oli Hilmasta jännä! Hän ei ollut ihan varma oliko kahlatessa palloista kuuluva ääni pelottava vai ei, mutta kun rauhassa istuttiin paikallaan ja tutkittiin palloja, oli neiti mielissään.

Kaiken kaikkiaan meidän merimatka oli erittäin onnistunut! Käytiin ravintoloissa, kaupoissa ja vietettiin yhteistä aikaa. Ja tietysti kerättiin mummeleitten ja papparaisten ihailevia katseita, tai siis Hilma keräsi.. :D 

Torstaina Kupittaan seikkailupuistossa järjestettiin Seikkispäivä. Paikalla oli vaikka ja mitä ohjelmaa kasvomaalauksesta bändiin ja piirrustuskilpailuun. Me oltiin ajateltu tulla kuuntelemaan lastenmusiikkiorkesteria, mutta matkalla tapahtumaan Hilma päätti vääntää pienet yllärit. Eikun vessaa etsimään ja siinähän meillä kivasti jonottaessa ja lopulta vaippaa vaihtaessa vierähti lähes puoli tuntia. Kun lopulta päästiin lavan lähelle, veti orkesteri jo viimeistä kappalettaan :D

Hienoon kevätpäivään kuuluu tietysti syöminen ulkona, joten me mammat haettiin jäätelöt ja Hilmakin sai oman eväänsä puistossa!