Meidän 1-vuotias!

Maanantaina oli se päivä, jota vielä viikko sitten kauhistelin. Meidän pieni vauva täyttää vuoden ja hänestä tulee virallisesti taapero! En ala edes kirjoittaa siitä, miten nopeasti aika menee koska se lienee sanomattakin selvää. Hilma on jo 1 vee!

Vaikka meidän pienen tytön syntymästä onkin kulunut vuosi, oli jännä huomata miten elävästi kaikki muistot ja hetket palautuivat mieleen tuona vuosipäivänä. Vatsanpohjaa alkoi kutitella, kun muistelin miten soitin TYKS:iin kahdelta aamuyöstä vesien mentyä. Miten juoksin keskellä yötä pikkujoulu-juhlijoiden keskellä siirtämästä autoa takaisin synnärille ja teki mieli vaan huutaa kaikille että "VÄISTÄKÄÄ, MUN VAIMO SYNNYTTÄÄ!". Ja miten säikähdin ja pakahduin yhtä aikaa tuon pienen nyytin parkaistessa ensimmäistä kertaa.

Pitkälle on tultu ja ihan käsittämättömän paljon Hilma on oppinut, kasvanut ja kehittynyt. Vielä tämä neiti ei puhu, mutta kommunikoi kovasti omalla tavallaan. Pään pudistaminen on selkein ele, jolla hän viestii, mikäli ei tahdo jotain tai jokin asia ei muuten vain sovi. Lisää ruokaa saadaan hakkaamalla kättä pöytään, Toivosta on kyse silloin, kun äännellään korkealta ja matala örinä tarkoittaa lehmää. Autosta puhuttaessa Hilma osaa hienosti pärisyttää kieltään ja syliin halutaan nostamalla kädet ylös tai roikkumalla lahkeessa. Eikä pidä unohtaa väliaplodeja, joille on aihetta pienimmästäkin onnistumisesta tai välillä jopa ylipäätään olemisesta.

Syntymäpäivänään Hilma sai pannukakku-mangokermakakun, jonka "kermavaahtona" käytettiin siis vispautuvaa kaurakermaa. Hilma meni kermasta niin pähkinöiksi, että alkoi vaan lapata kaksin käsin mangososetta ja kermaa kakun päältä suuhun. Taisi maistua!

27 vuotta ja 27 viikkoa!

Totta se on! Meillä on takana raskautta nyt 27 täyttä viikkoa ja raskauden VIIMEINEN kolmannes käynnistyi juuri! Huh hurjaa miten liian nopeasti aika kuluu! Viikonloppuna oli muutakin aihetta juhlaan, nimittäin rakas vaimoni täytti sunnuntaina myös 27 vuotta!<3 Onneaonneaonnea!!<3 Sen kunniaksi ajettiin perjantaina Helsingin kautta (jossa Mökö kävi trimmaajalla) mökille viikonlopun viettoon.

Mökkimme sijaitsee Keski-Suomessa Päijänteen rannalla ja siellähän oli jo ihan täysi syksy käynnissä! Perjantaina ja lauantaina oli ihanat syysmyrskyt, jolloin saatiin fiilistellä säkkipimeää syysiltaa mökin lämmössä ja sunnuntaina kuin synttäritilauksesta elohopea kiiri lähelle 18 astetta ja aurinko paistoi.

Metsässä riitti vieläkin mustikoita ja ne oli ihan hullun kokoisia! Lotta keräsi yhden purkin nopeasti täyteen sillä välin, kun minä pilkoin yhden pienen pystyyn kuolleen männyn polttopuiksi.

Heppu on tänään 27+1 päivää vanha ja ollaan 28. viikolla raskaana. Nyt vihdoin ja viimein on myös saavutettu eräänlainen virstaanpylväs, kun Lotan paino on noussut yli huhtikuisen alkupainon! Viikossa hänelle on tullut painoa lisää 1,3kg ja on se masu kyllä pyöristynytkin!<3 Tällä viikolla Heppu availee silmiään ensimmäisen kerran ja kuulee paremmin kuin aikaisemmin. Oonkin taas lauleskellut Hepulle, mutta edelleenkin puuttuu se yksi biisi, joka olisi se laulu. Onko ehdotuksia? Jos se on lastenlaulu, tulisi sen olla tarpeeksi melodillinen ja tarinallinen ja jos taas on vaan joku kappale, tulisi sen olla tarpeeksi yleismaallinen eikä mistään parisuhteesta tai seksistä kertova :D Ei oo mikään helppo tehtävä löytää muuten sellasta biisiä..!

Vielä toistaiseksi näkyy heppupallon takaa varpaat, kun eteenpäin kuikuilee<3

Lotan synttäreitä vietettiin hyvin rauhallisesti ja fiilistellen sekä lauantaina että sunnuntaina. Leivoin hänelle marianne-vadelmakääretortun, kokkasin pihvi-illallisen ja hemmottelin hieronnoilla. Paketista Lotta sai sunnuntai aamuna Hyvää! Gluteeniton keittiö -kirjan, josta ollaan jo porkkanarieskojen reseptiä ehditty testata. Perjantaina Lotta tekee kirjan ohjeen mukaan itse maissitortilloja ja myös yksi lohipiirakka pääsee tällä viikolla testiin. 

Synttäriaamupalaöverit kuuluvat tottakai aina meidän synttäriperinteisiin ja tätä aamupalaa pitikin nauttia kahdessa erässä, että jaksoi maistella kaikkea. 

Kotiin päästyämme rakas 27-vuotias vaimoni toivoi kaakaota vaahtokarkeilla ja kermavaahdolla, sekä "lämpimäisiä" (:DDDDD) eli niitä porkkanarieskoja. Oot paras!<3 

Mökkimeininkejä!

Huh, ihanaa kun raskausuutinen on nyt julkinen eikä tarvitse enää salailla ja varoa mitä päästelee suustaan kenenkin seurassa :D Suuri kiitos kaikille onnittelijoille ja raskaudessa myötäeläjille!<3 

Tultiin mökille juhannuspäivän illalla, koska ei päästy mun töiden takia aiemmin lähtemään. Saatiin onneksi Lotankin työt sovitettua niin, että tiistai-iltana vasta ajellaan takaisin kotiin. Meillä tuntui olevan aika epäonninen juhannuspäivä, sillä kun päästiin saareen oli mökkitiellemme johtavalla tiellä oleva portti laitettu lukkoon. Koko sinä aikana, kun Lotta muistaa, ei tuo portti ole ollut lukossa, mutta nyt! Aikamme sitä ihmeteltiin ja Lotta lähti kävelemään mökille katsomaan, josko sieltä löytyisi avainta. No ei ollut ei ja ei muuta kuin tavarat kantoon ja menoksi! Matka on pituudeltaan noin 300m, mutta maastoltaan se on yksi iso ylämäki ja toinen iso alamäki. Voitte siis kuvitella, että siinä tovi vierähti, kun kaatosateessa tuota pätkää eestaas kuljettiin :D

Huono tuuri tuntui senkun jatkuvan, kun sytytettiin puuhellaan tuli ja se lykkäsikin kaikki savut sisälle! Siinä pääsi ehkä pieni itku ja huuto/paniikki/kauhu, mutta onneksi saatiin tilanne kuitenkin lopulta kuriin ja ilman suurempia vahinkoja säästyttiin. Kun vielä pienen kiroamisen jälkeen saatiin verkotkin vesille (menivät solmuun tuon tuosta eikä alapaulat auenneet millään), kääntyi mökkireissu loistokkaaseen suuntaan! :) 

Pojat on ulkoilleet ahkerasti ja Mökö on tietysti ollut mukana aina verkkoja kokemassa. Saldo tähän asti: 5 kuhaa, 3 siikaa ja 1 ahven! Kuhat tuntuvat olevan Mökön lemppareita, koska joka kerta kun sellainen jötikkä verkoista nousee, pomppaa Mökö veneen perälle sitä tarkemmin ihmettelemään.

Toivolla on muuten tänään 5-vuotis syntymäpäivä!<3 Eilen hän oli ihan superrohkea ja kävi näin lähellä tutkimassa Päijännettä.

Me rakastetaan tätä paikkaa kyllä niin paljon! Ja ensi kesänä saadaan tänne vielä lisävahvistuskin nauttimaan tästä kaikesta<3 

Muurinpohjaletut ja kalastus on aina must have mökillä!

Tänään alkoi siis 15. raskausviikko eli ollaan 14+0 raskaana! Heppu on persikan kokoinen ja osaa jo rypistää otsaansa, irvistää ja siristää. Hän liikkuu jo hyvin ahkeraan tahtiin ja reflekseistä tulee kovempia ja säännöllisempiä. Pahoinvointi on Lotalla väistynyt jo taka-alalle ja tällä hetkellä olo pysyy parhaimpana, kun syö pieniä annoksia kahden tunnin välein. Viimeisin mieliteko Lotalla on maito! Lähes joka aterialla hänen täytyy saada ruuan kanssa lasi maitoa, jota hän ei ole siis juonut ainakaan viimeiseen 3 vuoteen.. :D 

Makoisat synttärit!

Pyysin Lotalta, että tänä synttärinä olisi hyvää ruokaa, juomaa sekä seuraa. Sitä saa mitä tilaa, nimittäin tänä vuonna tätä teemaa noudatettiin kokonaiset 3 päivää putkeen, aivan mahtavaa! :) Sain toki pakettilahjankin, jossa oli Lotan itse askartelema jokavuotinen kalenteri. 

Maanantai-illalla mentiin Aurakadulla sijaitsevaan di Trevi ravintolaan, jossa yllätyksekseni pöytäseurueessamme odottikin jo valmiina Lotan vanhemmat sekä omat vanhempani ja veljeni. Alkuun juotiin lasit proseccoa ja juomaksi itse valitsin uutta mielirypälettäni; pinot grigiota!

Alkupalaksi grillattua Iberico possua, paahdettua pinjansiemeniä, viikunaa sekä punasipulihilloketta.

Pääruuaksi otin kurpitsarisottoa, pekaanipähkinää sekä vuohenjuustoa.

Lotta tilasi gluteenittoman di Trevi burgerin, joka positiivisena yllätyksenä oli valmistettu luomu naudanlihasta!  

Lotun synttäriviikonloppu!

Syvimmät pahoittelut blogin muutaman viikon hiljaiselosta! Olemme muuttaneet vihdoin ja viimein Turkuun ja tässä tohinassa ei ole paljon konetta ehtinyt avata. Paljon on tapahtunut ja monen monta postausta odottaa jonossa julkaisuaan. Ne saavat kuitenkin vielä valitettavasti viikon verran odottaa, sillä mulla on viikon päästä opinnäytetyösuunnitelman deadline ja 15 sivua vielä uupuu! 

Palataan nyt hetkeksi kuitenkin viime viikonloppuun, jolloin tuo rakas avopuolisoni täytti jo huimat 26 vuotta. Koska elokuun lopusta alkaen ollaan asuttu eri kaupungeissa ja on ollut kaikenlaista hässäkkää, kuten muutto, Lotan toive oli mennä mökille ihan vain meidän oman pikku perheen voimin. Viimeiset kesäiset säät osuivat kuin tilauksesta tuolle viikonlopulle ja alkavasta syksystä pääsi nauttimaan ihan toden teolla.

Mökölle on vetäisty nyt viimeisen kerran ennen talvea turkki lyhyeksi helpottamaan tulevia syksyn kura- ja loskakelejä. Meillä on taas hetken oma pieni Pikku Kakkosen Ransu-koira<3 

On ainakin kaksi asiaa, joista Mökö ei pidä. Autoilu ja pelastusliivit. Ja tietysti sadetakki. Mikä tahansa vaate, kuten pakkasloimi. Eläinlääkäri. Kynsien leikkuu. No, löytyyhän näitä :D Mutta palataan niihin pelastusliiveihin. Nuo liivit ovat sellaiset, että kun Mökö näkee ne, lähtee hän kipittämään vähin äänin karkuun. Kun hänelle ne kuitenkin laitetaan päälle, osoittaa hän mieltään jähmettymällä paikoilleen reppanana. Pelle mikä pelle. Onneksi, kun Mököä vähän rohkaisee liikkumaan, ei häntä liivit kuitenkaan sen suuremmin enää häiritse, mutta tämä samainen show on silti pakko aina vetää.  

Myös pienet pojat pääsivät viikonloppuna ulkoilemaan usean tunnin ajan molempina päivinä. Mökillä kun ei liikenteen ääniä kuulu, uskaltaa Toivo reippailla pitkiäkin matkoja valjaissa. Papu taas keskittyy usein nakertamaan varpuja ja ilakoimaan riemuloikilla ja spurteilla.

Kalastus on yksi mun intohimoista. Oon pienestä asti kykkinyt laiturin nokassa onki kädessä monta tuntia ja nykyään mökille mentäessä, käyn aina laskemassa vähintäänkin verkot. Tällä pikavisiitillä ei ehditty verkkoja vedessä pitää kuin vuorokauden verran, mutta tuli sieltä silti muutama oikein hyvänkokoinen ahven ja pari lahnaa. 

Lotta halusi ehdottomasti yhtenä ohjelmanumerona kerätä puolukoita ja alunperin lupauduin keräämään hänen kanssaan muutaman kourallisen niin, että siitä puuroon saa. Marjat kertyivät kuitenkin niin nopeasti, ettei Lotta malttanut lopettaa (eikä antanut mun lopettaa :D) ennenkuin litran rasia oli täysi. Marjoista hän keitti itselleen hillon.

Lotan toiveiden mukaisesti en lähtenyt sitten suunnittelemaan mitään suunnattomia yllätyksiä hänen synttäreidensä kunniaksi. Tein viikonlopun ajan Lotun lempiruokia, olin leiponut suklaakakun ja lahjaksi hänelle ostanut Niken vaaleanpunaisen vapaa-ajan asun, josta tiesin hänen tykkäävän. 

Lauantai-iltana grillattiin tuoreita kotimaisia maisseja, luomunakkeja ja jälkiruuaksi paistoin muurinpohjalettuja. Grillimökissä ei ole sähköä, joten pääsimme tunnelmoimaan pimennyttä syysiltaa kynttilänvalossa. 

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli superrentouttava ja ihana. Myös päivänsankarin mielestä, ja sehän oli pääasia. Vaikka olikin poissa kotoa vain 48h, tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin reissulla. Herättiin aamuisin kuuden jälkeen ja iltapäivällä aina yllättyi, miten kello on vasta 1 eikä 5, kun on ehtinyt tehdä taas jo vaikka mitä! Vielä kerran mennään lokakuun puolivälissä mökille isomman porukan voimin, jolloin laitetaan kaikki talviteloille. Ensi keväänä taas startataan mökkikausi, siian litkaamisen muodossa! ;)

Mökö 3 vuotta ja vauvahaaveita!

Tänään on meidän pieninkin vauva Mökö täyttänyt 3 vuotta ja siirtynyt siis ihan oikeesti junnusta aikuiseksi koiraksi. Mököä on hellitty ja lellitty koko päivä ja varmasti on yksi pieni koira ollut onnellinen. Aamulla kävin Mökön kanssa tavallista pidemällä aamulenkillä ja Lotta antoi Mökölle aamuruuaksi jäätelöä (ja papanoita). Lahjaksi Mökö sai naudan ydinluun sekä uuden Petstagesin lelun! 

Mökö sai kuvassa vasemmanpuoleisen Sakaalin. Lelu ei sisällä vanutäytettä lainkaan vaan tyhjän muovipullon, jota on kiva kolistella ja rämistellä menemään.

Kaiken kukkuraksi meillä on maanatai-iltaisin Rally-Toko treenit ja tänään synttäreitten kunniaksi puin Mökölle juhlakravaatin kaulaan ennen treeneihin lähtöä. Se herätti treenikavereissa aikamoista hilpeyttä, mutta onnitteluja ja rapsutuksia Mökölle senkun sateli! Tänään tehtiin myös harjoitusmielessä ensimmäinen kisasuorituksemme ikinä. Ja hyväksytty ALO -tuloshan sieltä olisi tullut! -18 pistettä oli tuomio eli ei mitkään hiphiphurraa pisteet, mutta hyväksytty kuitenkin :) Ja kahta pistettä lukuunottamatta nämä miinukset tulivat yhdestä kyltistä joka uusittiin 2 kertaa ja tehtiin pieleen siitäkin huolimatta. Hups. Mutta kaikenkaikkeaan tämä oli mulle ohjaajana todella hyödyllinen kokeilu! Osaa sitten jatkossa vähän taas katsoa peiliin ja varoa esimerkiksi hihnan kiristymisiä ja koiraan koskemista kesken radan.

Luonnollisesti kun vauvat kasvavat isoiksi ja aikuisiksi, alkaa sitä kaipailla seuraavaa vauvaa. Toisesta koirasta ollaankin Lotan kanssa keskusteltu aina silloin tällöin ja tilanne siltä osin taitaa olla niin, että seuraava vauva onkin sitten ihmisvauva ja vasta myöhemmin katsellaan sitä toista koiraa ;) Tästä päästäänkin sopivasti seuraavan tapetilla viime päivinä olleeseen aiheeseen: lähitulevaisuuteen. Lotta on ilmeisesti kotona sairastaessaan (LUE: Liikaa aikaa) miettinyt paljon talonhankintaa, lapsia ja ylipäätään missä haluaa olla tulevien vuosien kuluessa. 

Perustimme Lotan kanssa yhteisen ASP-asuntosäästötilin pari kuukautta sitten ja tarkoitus on siis tästä muuttaa ensimmäiseen ikiomaan asuntoon. Riippuen vähän lainan määrän lopullisesta tarpeesta sekä tietysti taloutemme tilanteesta, jonka pitäisi kyllä olla kasvanemaan päin, tähän menisi noin 3-5 vuotta. Olemme myös viimeisen vuoden aikana alkaneet puhua enemmän ja enemmän lapsista ja konkreettisella tasolla siitä, miten me perheen perustaisimme. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa ryhdyimme sanoista tekoihin ja tutkimme, miten luovuttajia kannattaisi lähteä etsimään ja mistä, mitä asioita tulee ja kannattaa huomioida, jne. Löysimme myös infoa tilaisuuksista, joita pääkaunpunkiseudulla järjestetään noin kerran kuukaudessa. Ne kantavat nimeä alkutaipaletapaaminen ja ovat tarkoitettu kaikille perheydestä vasta haaveileville, yrittäville, niille jotka ovat jo perhettä perustamassa sekä perheytyneille. Seuraava tapaaminen olisi huhtikuun loppupuolella, johon minä heitin vitsillä, että mennäänkö. Lotta ihan innoissaan vastasi, että mennään, mutta toistaiseksi ajatus kuitenkin vielä vähän vierastuttaa. Lähinnä ehkä sen takia, että mulla on selkeä visio siitä, milloin aikaisintaan tämä lapsiprojekti voidaan laittaa käyntiin ja koska siihen on ainakin vielä vuosi, en näe syytä mennä moiseen tapaamiseen vielä. Ehkä syksyllä ;)

Onko meillä lukijoita, joilla olisi kokemuksia näistä SETA:n järjestämistä tapaamisista? Missä vaiheessa projektia olette mahdollisesti niissä käyneet ja koetteko, että niistä on ollut hyötyä? Entä muut lukijamme, mitä mieltä olette tällaisista keskusteluryhmistä? 

Olisi kiva saada blogistamme pikkuhiljaa interaktiivinen - joten rakkaat lukijat, täällä saa ja pitää puhua! :) 

Tähän loppuun täytyy vielä tietysti nostaa esille päivänsankari, Mökö 3 vuotta!<3

Onko tästä jo 2,5 vuotta?!

Synttärifiiliksiä!

Kuvat puhukoot puolestaan, oli mahtavat 25-v. synttärit! Kiitos Ansu! <3