Meidän joulu!

Meidän perheellä oli mitä ihanin joulu ja parasta siitä teki katsella tuon tomeran 2-vuotiaan touhuja. kun ensimmäistä kertaa ymmärtää joulupukin, joulupuuhien ja lahjojen päälle. Pienempi tonttummekin jaksoi hienosti joulupyhät kaikkine vierailuineen ja hän on kyllä jo niin skarppi pikkuherra!<3 

Ennen aattoa koristeltiin kuusi ja leivottiin pipareita. Hilmakin hienosti osasi pursottaa pipareihin sokerikuorrutetta ja painella koristeita paikoilleen. Ja siinä sivussa aina taikinaa tai pipareita päätyi suuhunkin :D 

Yllätysyllätys meidän perheen pakettihamsteri oli Hilma. Tuli pyjamaa, vaatetta, kirjoja ja muutama lelu ja neiti oli aina niin onneissaan avaamastaan paketista, että unohtui hetkeksi leikkimään/tutkimaan juuri avaamaansa lahjaa ja piti vähän muistutella että niitä paketteja olisi vielä vaikka kuinka avattavana. 

Joulupukkiin meidän 2-vuotias suhtautui todella reippaasti! Kun ovi avattiin kiljaisi Hilma innoissaan "PUKKI!!!" ja sen jälkeen Hilma hienosti kävi hakemassa itse aina pukilta lahjan ja vei sen oikean saajan luokse. Uskaltautuipa Hilma vielä pukin syliinkin lopuksi istumaan. Ja pieni Heimo myös! :)

Heimo oli reipas pieni vauva kyllä koko joulun! Hänkin sai muutamia paketteja, jotka minä sain kunnian avata. Heimon kuulumisista voisi lyhyesti myös kertoa! Hän on tänään jo 10 viikkoa ja Heimon kasvu ja kehitys on ollut kyllä huimaa. Hän on kova poika juttelemaan, ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään. Hän on jo pari viikkoa seurannut todella tarkasti kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja heti kun bongaa jonkun kasvot alkaa jokeltelu. Mahallaan hän on alkanut viihtyä vasta ihan viime aikoina ja hienosti nostaa jo yläkroppaansa käsien varaan. Kääntyminen selältä mahalleen ei tosin vielä ilman apuja onnistu mutta onpa hän pari kertaa tehnyt sen mitä Hilma ei vauvana tehnyt koskaan. Nimittäin kierähtänyt mahalta selälleen! Tosin ne on saattaneet olla enemmän vahinkoja kuin suunnitelmallisia.. :D 

56 koon vaatteet ovat olleet meille historiaa jo pari viikkoa ja huvittaa kun Heimo käyttää joitain Hilman vanhoja vaatteita jo nyt, joita neiti piti vasta nelikuisena. Yöt menee periaatteessa tosi kivasti (nyt juuri päällä tiheänimun kausi ja oikeastaan 02 eteenpäin yöllä vaan möhnätään ja ähistään kun tutti tai nyrkki on oltava koko ajan suussa) ja hänellä on selkeä yön ja päivän rytmi. Perustyytyväinen poika hän myös on ja onneksemme ollaan säästytty ainakin toistaiseksi suuremmilta masuvaivoilta enkä mitään allergiaan viittaavaa ole vielä ainakaan Heimosta huomannut. Monessakin asiassa Heimo on täysin erilainen kuin siskonsa vauvana, mutta on näillä sisaruksilla kyllä niin paljon samoja piirteitä noin ulkoisesti että ihmekös kun meillä mammoillakin menee Hilmat ja Heimot päivittäin sekaisin :D 

Pikkuherra Heimo!

Muutamat teistä on ehtineet jo kyselläkin mitä meille oikein kuuluu ja tietoa pienestä uudesta perheenjäsenestämme. Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta aika ja energia on tässä kuluneiden viikkojen aikana suunnannut kyllä täysin toisaalle blogin maailmasta. Yritetään skarpata taas! :D 

Puuh, on niin paljon asiaa etten oikein edes tieä mistä aloittaa. Ehkäpä siitä, mihin blogi viimeksi jäi. Mulla tosiaan oli loppuraskaudessa sitä toksemiaepäilyä ja sen takia kävin äitiyspolilla kontrolleissa kerran viikossa ja neuvolassakin parhaimmillaan kahdesti viikossa. Myrkytykseksi ei kuitenkaan onneksi missään vaiheessa edennyt, mutta aika todella väsynyt koko raskauteen aloin olla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Lopulta 19.10. torstaiyöllä vähän ennen kahta, heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka tulivat 4-5min välein. Seurailin tilannetta pari tuntia ja koska supistukset eivät lopahtaneet vaan muuttuivat kipeämmiksi, herätin Lotan ja hälyteltiin isovanhemmat paikalle. Kävin yöllä kuumassa suihkussa ja pidin kuumavesipulloa alaselällä, mihin supistukset kovimmin tuntuivat ja kuuden maissa lähdettiin synnärille katsomaan missä mennään. Noh, eihän siinä vaiheessa vielä missään menty :D Synnytys oli kyllä alkamassa, mutta kohdunkaulaa oli vielä pari senttiä jäljellä vaikka se oli pehmeä ja sormelle auki. Kätilö vinkkasi, että siinä vaiheessa kun supistukset ovat vaan kipeitä ja toinen toistaan kipeämpiä, tietää että on tosi kyseessä. Tuossa aamuyön aikana olin saanut aina välillä väleihin vähän helpompia supistuksia. Lähdettiin takaisin kotiin vähän ennen seitsemää ja tositoimiin päästinkin myöhemmin sinä samana iltapäivänä.

Tässä vaiheessa olisi luonnollista kertoa synnytyskertomukseni, mutta valitettavasti en siihen vielä pysty. Varmasti jossain vaiheessa sen tänne jaan, mutta vielä tuo kokemus on niin tuoreena ja aika kipeänä mielessä, etten pysty sitä tähän jäsentämään. Lyhykäisyydessä kerrottakoon, että Heimo syntyi lopulta perjantai aamuyöllä 03:50 kiireellisellä sektiolla.

Sairaalasta kotiuduttiin vasta seuraavana keskiviikkona ja siitä pikkuhiljaa meidän perheen uusi arki alkoikin sitten opettelulla ja totuttelulla. 

Hilma on ollut mitä upein isosisko ihan alusta alkaen ja Heimosta on tullut hänelle selvästi tärkeä ja rakas. Sisko on innokas vaipanvaihto- ja pukemisavustaja, kiikuttaa tuttia suuhun vauvalle kun tämä itkee ja huutelee mennessään "ei tätääää! (= ei hätää)". Hirvittävän nopeasti on aika hurahtanut, sillä Heimo on tänään tasan 1 kuukautta. Hän kannattelee hienosti päätään ja väläytti jopa ensimmäisen hymynsä terkkarille neuvolassa viime perjantaina! Kaikin puolin hän on aika rauhallinen vauva, joka sanoo vasta kun on oikeasti aihetta ja tykkää kovin seurailla isosiskon touhuja. 

Kesälomailu osa 1 takana!

Ensimmäinen parin viikon kesäloma alkaa olla virallisesti takana ja palaan töihin huomenna pariksi viikoksi. Vaikkei tehty muka mitään ihmeellistä, tuntuu että aika meni kuitenkin vauhdikkaasti ja ohjelmaa riitti välillä ihan hengästymiseen saakka! 

Kesäloma startattiin ruotsinristeilyllä ja Hilma oli laivalla jälleen ihan liekeissä. Hän sai sieltä mukaansa oranssin kisu pehmolelun, joka sai nimekseen Miu. Se onkin ollut rakas ja tärkeä siitä asti ja välillä tiukasti kainalossa päivän jokaisessa askareessa. Juhannusta juhlittiin Lotan siskon perheen kanssa ja viime viikolla Hilmalla oli muskari "kesäleiri". Tiistaista perjantaihin käytiin joka aamu puoli tuntia muskarissa ja kyllä tuo pikku pirpana taas nautti kun sai tanssia ja soitella kaikenlaisia uusia soittimia! Viime viikolla alkoi myös Hilman kesäuinti ja kyllä oli tyttö riemuissaan päästessään pitkästä aikaa veteen polskimaan.

Viime keskiviikkona käytiin porukalla Muumimaailmassa. Niiskuneiti oli Hilman ehdoton lemppari ja niin ihana!<3 Hilma heti huomasin kauniit kukat niiskuneidin korvan takana ja silitteli ihastuneesti Niiskuneidin kuonoa. 

Muutenkin neidillä oli aika eri meininki, kuin viime kesänä jolloin tuo silloin 8-kuinen lähinnä vain ihmetteli hahmoja ja vähän hihkui teatteriesitystä. Kyllä 1,5-vuotias on jo niin iso ja taitava!<3 Hilma tykkäsi paljasjalkapolusta, hiekkalaatikosta, veneiden uittamisesta, teatterista, lököilypuistosta sekä tietysti niistä muumeista.

Naksu-pojulle kuuluu myös oikein hyvää! Ja kyllä IT'S A BOY!<3 :) Päivittäin hän ilmoittaa itsestään yhä kovenevilla myllerryksillä ja öisin yleensä kolmen jälkeen ajaa mut ylös pissalle. Toisinaan lonkkia särkee niin, että yössä joutuu tunnin välein kääntämään kylkeä, mutta välillä taas unta riittäisi jopa kellon ympäri. Lomalla ollessa supistukset on pysyneet kivasti aisoissa, kun vaan on malttanut ottaa rauhallisesti. Heti, kun yrittää liian kovaa kävellä tai liian kauan putkeen pystyssä heilua, alkaa vatsa kovettua siihen tahtiin, että se pakottaa hidastamaan ja istumaan alas. Selkä alkaa vaivata välittömästi, jos yritän liikoja, kuten päätän pestä nelinkontin kylpyhuoneessa maton, tai hoidan Hilman 1v2kk vilkasta serkkupoikaa vuorokauden :D Onneksi lepo ja Panadol-kuuri parin päivän ajan tuntuu hyvin aina rauhoittavan selän. 

Hilma tykkää silitellä ja pusutella masua. Hän tuntuu jotenkin ymmärtävän, että siellä on vauva, tai ainakin niin hän hokee "vauva vauva vauva" ja osoittaa tai taputtaa masua. Sen jälkeen keskustelu jatkuu niin, että Hilma levittää kädet sivuille ja pudistaa päätään, johon me toteamme: "Niin, ei näy, mutta siellä se vauva on masun sisällä. Syksyllä vauva tulee ulos." Sitten Hilma nyökkää hyväksyvästi ja ymmärtäväisen näköisenä. 

Tänään alkoi muuten jo 25. raskausviikko! Tällä viikolla Naksu on jo 650g ja 35cm pitkä ja täytyy sanoa, että kyllä hänen kasvun on tässä kuluneitten viikkojen aikana jo huomannutkin. Masu pullottaa jo oikein hyvällä mallilla ja usein iltaisin vatsaa kiristää niin, että tuntuu kuin repeäisi kahtia. Myös rinnat on kasvaneet jo kolme kokoa raskauden alusta ja vähän hirvittää mihin niiden kanssa vielä päädytään! :D

Käy Muumilaaksoon!

Tänään koitti se päivä, kun meidän pieni muumivauva pääsi ensimmäisen kerran Muumimaailmaan! Siitä on jo useampi vuosi, kun ollaan viimeksi Lotun kanssa muumeja moikkaamassa oltu ja kaikki se symboliikka mennä sinne nyt ensimmäistä kertaa perheenä sai vatsanpohjan kuhisemaan perhosia!<3

Vaikka moni rakennus ja asia oli muuttunut, oli niin moni asia kuitenkin pysynyt juuri samana, kuin tuolloin kahdeksan vuotta sitten. Hahmikselta laaksoon asteli edelleen toinen toistaan suloisempia muumihahmoja ja sama muumi-CD tuuttasi repeatilla kaiuttimista.

Sitten nähtiin Muumimamma. Tuo kaikkien äitien äiti. Ihana pannukakun ja mansikkahillon tuoksuinen mamma, jonka käsilaukusta löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva ratkaisu. Ensin Hilma varovaisesti tutki mamman kättä ja uskaltautui vähän silittelemään mamman kuonoakin. Hetki oli niin liikuttava, että melkein itketti!<3

Ehkä parasta Hilman mielestä Muumimaailmassa oli kuitenkin teatteriesitys. Hän hyppi musiikin tahdissa sylissä, hihkui, kun muumit juoksivat lavalla ja taputti mukana, kun yleisö innostui lyömään käsiään yhteen. 

Muumikaupasta Hilma sai itse valita mikä lelu hänelle muistoksi ostetaan. Ensin näytettiin hänelle yksitellen kaikki pehmolelut läpi. Mikään ei kelvannut. Ei siis pehmolelua. Mutta sitten löytyivät 0+ kylpylelut! Käsi alkoi lyödä pakettia vimmatusti "Tämä tämä, otetaan tämä!". Ja kotiin päästyämme pieni muumivauva pääsi vielä leikkimään ikiomilla muumileluillaan.

Paluu arkeen!

Maanantaina se jälleen koitti, nimittäin paluu arkeen. Kesälomat ovat nyt takana päin ja parin viikon päästä jatkuu taas Hilman harrastuksetkin. Tämä kesä on ollut kyllä säitten puolesta ihan mahtava! Eikä sillä, että se vielä ohi olisi, mutta lomasäät ovat ainakin suosineet meitä!

Hilmakin on kasvanut ja kehittynyt ihan huimasti tämän kesän aikana! Lomani aikana hän oppi nousemaan ja konttaaminenkin lisääntyy askel askeleelta. Nyt tuo pikkumuija on aivan pitelemätön, kun koko ajan pitää olla menossa johonkin suuntaan. Parhaimpia paikkoja ja juttujahan on juuri ne kielletyt. Koiran vesikuppi, pistorasiat, kissan vessa-astia, nukkuva koira tai kisu, sanoinko jo koiran vesikuppi? 

Hilma on myös hurja vesipeto! Kesällä ollaan käyty vauvauinnissa, vaikka muut harrastukset ovatkin jääneet kesätauolle. Hän selvästi nauttii vedestä ja viime kerralla uinnissa hän lauleli mukana, jutteli ja naureskeli. Ja sukelsi hienosti ensimmäistä kertaa niin, ettei tullut ollenkaan surkua sen jälkeen!

Viimeisellä lomaviikolla käytiin mökillä kääntymässä päivä Lotan siskon perheen kanssa. Viikonloppuna tehtiin vielä retki junalla Helsinkiin moikkaamaan ystäviä. On tuo kyllä jo niin tottunut reissumuija!<3

Perjantaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa kissakahvilassa ja kotimatkalla metsästettiin pokemoneja ruttopuistossa :D Me ei olla kumpikaan ladattu kyseistä peliä, mutta ystävämme olivat ihan hurahtaneet siihen. Mun ei tarvinnut kun muutama minuutti pelata ja johan olin koukussa! Tällä viikolla mua onkin kummasti saanut mukaan iltaisin lenkille, kun on pitänyt kartuttaa kilometrejä :D Hauska peli, joka meillä viihdyttää lähinnä juuri koko perheen yhteisenä iltalenkkinä.

Lauantaina käytiin toisten ystävien kanssa Korkeasaaressa! Tiikerivauvoja ei vielä nähty, mutta paljon oli muita vauvoja nähtävänä! Varsoja, vasoja ja hurmaavia manulinpentuja!

Hilmalla riitti ihmeteltävää ja katseltavaa ja oli kiva käydä pitkästä aikaa Korkeasaaressa. Ja parasta oli tietysti nähdä hyviä ystäviä pitkästä aikaa<3 

Lomareissu Saarenmaalle!

Me muikkelit lomailtiin viime viikolla Viron taivaan alla Saarenmaalla. Matkat molempiin suuntiin sujuivat tosi hienosti, on tuo minimuija jo aikamoinen reissunainen<3 

Pari kesää sitten tehtiin Lotan kanssa pyöräretki Saarenmaalla, joten paikat olivat jo osittain tuttuja. Lotan isovanhemmilla on myös asunto Kuressaaressa, joten tukikohdasta oli helppo tehdä päiväretkiä ympäri saarta ja muutenkin lisäkädet vauvanhoidossa oli erittäin tervetulleita. Päästiin oikein kunnolla lomafiilikseen ja pyörittiin ympäriinsä ihan turisteina! 

Kiitos Viro, kiitos Saarenmaa, mummi ja vaari sekä parhaat matkakumppanit Lotta ja Hilma!<3 

Hilma 6 kk!

Meidän pieni pallero täytti jo puoli vuotta edellissunnuntaina! Hilma kasvaa hienosti ja puolivuotismitat neidillä olivatkin 6880g ja 63,4cm!

Tällä hetkellä Hilmalla on hillitön meno päällä. Juuri ennen puolivuotissynttäreitään neiti keksi, miten päästään eteenpäin. Sen jälkeen meno onkin ollut aika pysäyttämätöntä. Mökön vesikippo on asia, jonka luona rynnätään välittömästi, ellei parempaa viihdykettä ole tarjolla.

Mitään ei saa myöskään enää lukea rauhassa. Oli se sanomalehti, aikakausilehti, kartta tai vaan joku esite, Hilman täytyy saada tutkia sitä ensin.

Pidettiin viime viikolla Hilman ja tämän pikkuserkun puolivuotissynttärit. Ikäeroahan näillä kahdella on vain 4 päivää. Pienet saivat lahjoja ja me vanhemmat herkkuja mahan täydeltä!

Puolivuotispäivän kunniaksi Hilma sai myös maistella ensimmäistä kertaa maissinaksuja. 

Ne oli pikkuneidin mielestä hitti! Mua tosin ahdisti koko ajan se sotku, mikä niiden syömisestä tuli.. Että sormiruokailua ja "minä itse"-syömistä odotellessa.. :D En tykkää yhtään sotkusta ja ruualla leikkimisestä, vaikkei se tietenkään ole sama asia näin pienellä ihmisellä, joka tutkii ja maistelee ja haistelee ja tutustuu raaka-aineisiin ja syömiseen ylipäätään. Kulinaristina tuollainen touhu silti vain vähän riipaisee, mutta enköhän mä sopeudu. 

Hampaiden puhkeamista meillä edelleen odotellaan. Jo kuukauden päivät hampaat ovat tehneet tuloaan, mutta vieläkään ei mitään näy. Liikkeelle lähtö on tehnyt Hilman öistä vähän levottomia, sillä konttausasentoon pungetaan unissaankin. Vierastaminen on vähän alkanut helpottaa, kun Hilma selvästi jo muistaa ihmisiä vähän pidempään, kuin päivän kerrallaan. Samalla Hilmalle on tullut kuitenkin myös hyvin selväksi, kuka hänen mamma on. Toisinaan kenenkään muun syli ei kelpaa, kuin Lotan. Musta on tullut selvästi se hauska äiti, jonka kanssa pelleillään ja nauretaan ja riehutaan. Illalla kuitenkin halutaan nukahtaa mamman syliin. 

Uskomatonta ajatella, miten tasan vuosi sitten julkaistiin täällä blogissamme uutinen pienestä Heppusesta. Nyt tämä sama pieni Heppunen, joka tuolloin oli kiivin kokoinen ja osasi vasta avata ja sulkea käsiään nyrkkiin painelee jo menemään täysin omatahtoisena ja tomerana minimuijana. Meijän pikkuheppu<3