Syysfiiliksiä, toksemia-epäily ja turhautumista!

Niin siinä nyt on vaan kuulkaas käynyt, että kesä on loppunut ja syksy virallisesti ottanut vallan. Edellisviikolla ennen näitä syysmyrskyjä ja sateita ehdittiin ottaa muutamia syksyisiä masukuvia sekä tietysti kuvata taaperomme syysseikkailuja lehtikasassa<3

Hilmakin nauttii syksystä ja hänestä parasta on läiskytellä ja pomppia vesilätäköissä, sekä etsiä kastematoja.

Sitten takaisin raskausrintamalle. Meillä eleltiin viime viikon lopulla vähän jänniä aikoja, kun piti varautua synnytyksen käynnistämiseen. Sain ke-to välisenä yönä kipukohtauksen, jossa vannemainen särky meni kehänä ylävatsalta selkään. Selkälihakset puutuivat, hengittäminen oli hankalaa ja makuuasennossa en pystynyt olemaan lainkaan. Kävelin vain ympäri asuntoa ja yritin löytää asentoa, jossa kipu hieman hellittäisi. Oloa pahensi myös kestosupistus, joka ei hellittänyt oikeastaan koko tuon 2,5h aikana, mitä kipukohtaus kesti. 1g Panadol lopulta hellitti kipua niin, että sain vielä muutaman tunnin unta ennen aamuherätystä. 

Mulla oli joka tapauksessa neuvola torstaiaamuna klo 8, joten kun kipu yöllä lopulta hellitti tiesin, että riittää kun neuvolassa asian otan puheeksi. Siellä huomattiin mulla olevan todella paljon turvotusta ja viikossa painon nousseen melkein 1,5kg. Myös pissassa oli proteiini plussalla. Päänsärkyä mulla ei ole ollut, mutta silloin tällöin kun nousee ylös sinkoilee silmissä tähtiä. Neuvolasta passitettiin suoraan labroihin ja reilun tunnin kuluttua neuvolasta soitettiin, että pitää lähteä äitiyspolille toksemiaepäilyn vuoksi. Uraattiarvo oli reilusti koholla ja hieman ennen yhtä oltiinkin Lotan kanssa TYKS:ssä käyrillä. Naksulla oli kaikki erinomaisesti ja mun verenpaineet oli koko ajan todella hyvät ja alhaalla (korkeimmillaankin paineet vain 78/120). Ultrannut lääkäri oli sitä mieltä, että jään samantien osastolle tarkkailuun ja synnytys käynnistetään seuraavana aamuna, koska oireita on niin paljon ja ollaan jo turvallisilla viikoilla, joten syytä odotella ei ole. 

Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä. Meidät ohjattiin muutaamaa kerrosta ylemmäs osastolle, enkä oikein ymmärtänyt vieläkään mitä oikein tapahtuu ja alanko todella kohta synnyttää. Kun kätilö kävi kanssani juttelemassa, hän kuitenkin vihjasi ettei mitään käynnistystä varmaan ole tarpeen tehdä. Täydessä epätietoisuudessa vietin sitten yhden yön osastolla, kunnes lopulta pe aamulla 10 maissa lääkäri tuli kertomaan, että kaikki koholla olleet arvot ovat nyt normaalit, proteiini pissassa tosi vähäistä ja koska verenpaineet ovat niin hyvät saisin lähteä kotiin jos haluan. Missään nimessä en halunnut jäädä turhaan sairaalaan hengaamaan, koska mun olo oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Vähän vaan ärsytti, kun oltiin jo keretty valmistautua käynnistykseen ja nyt meidät palautettiin takaisin piinaavaan odotukseen ja epätietoisuuteen! :D

Tässä viikonlopun aikana olenkin tehnyt kaikkeni, jotta synnytys ottaisi ja käynnistyisi itsellään. Naksu on jo aika kookas (3250g oli 37+3 eli viime torstaina), joten kovasti toivoisin ettei hän masussa ainakaan yhtään yliaikaa viihtyisi! Lisäksi mulla alkaa olla aika tuskainen ja vaivainen olo tämän ison mahan, närästyksen, turvotuksen ja selkäkipujen kanssa, joten huolettaa miten selviän synnytyksestä jos menen fyysisesti vielä paljonkin huonompaan kuntoon. Kovasti siis joka päivä pompin jumppapallolla, käyn reippailla kävelyillä supisteluista huolimatta, painelen akupunktiopisteitä ja lypsän rintoja :D Kaikki keinot on käytössä, että pikkuinen pian päättäisi maailmaan ponkaista, joten mielelläni kuulen lisää vinkkejä jos niitä löytyy! :D

Äitiysloma ja täysiaikaisuus!

Virallisesti olen ollut äitiyslomalla jo 2 viikkoa ja eilen pärähti käyntiin 38. raskausviikko (37+1 tänään) eli meidän Naksutin saavutti täysiaikaisuuden!<3 Mulla äitiysloma on mennyt aika verkkaisesti, koska supistuksilta en ole enää yli kuukauteen mitään kovin aktiivista tekemään. Olenkin kutonut ahkerasti! Toistaiseksi on syntynyt Hilmalle nämä pupusukat ja lisäksi olen tehnyt Naksulle ja Hilmalle samanlaiset pipot ja nyt on työn alla Hilmalle pipoon sopiva tuubihuivi.

Meillä alkaa olla kaikki valmiina Naksua varten. Viime viikolla petasin pojan korisängynkin valmiiksi. Vaatehuoneessa on pestynä ja viikattuna vaatteet valmiiksi ja muutkin tavarat on sillä tavalla ulottuvilla, että kun hän päättää tulla ei tarvitse varastoa lähteä ympäri kääntämään. 

Rv 34 aloin juoda vadelmanlehtiteetä, kun olen niin monelta saanut kuulla sen positiivisesta vaikutuksesta etenkin synnytyksen jälkeen kohdun palautumiseen. Monella jälkivuoto on ollut reilusti vähäisempää kuin esimerkiksi aiemmista synnytyksistä ja kohtutulehduksilta on vältytty.

Hilma on ollut nyt pari viikkoa päiväkodissa ja molemmilla viikoilla hän on tullut kipeäksi. Ekan viikon lopulla tuli perus nuhaflunssa. Pari päivää ehti viime viikolla olla päiväkodissa suht terveenä ja torstaina uusi yskänuha kuumeen kera. Lauantaina käytiin lääkärissä tarkistamassa korvat ja siellähän tulehdus olikin. Nyt kuitenkin pikkumuija on tuonkin taudin selättänyt ja toivotaan, että nyt saisi jatkaa terveenä loppuvuoden.

Syyskuun puolivälissä meidän Naksulle järjestettiin babyshoweritkin!<3 Ihania ystäviä, paljon hyvää ruokaa, lahjoja ja hauskoja leikkejä. Ja mä sain ahhh jalkahoidon, hieronnan ja uudet kynsilakat varpaisiin. Näytänpähän edes jaloista sitten hyvältä synnyttäessä! :D 

Viikko sitten alkoi loppuraskauden vaivat, nimittäin turvotukset ja raskausarvet astuivat kehään. Sormukset piti ottaa pois ja aamuisin yön jäljiltä varpaat ja sormet on aikamoiset nakit. Myös navan ympärille ratkesi arvet ja toivon todella, että Naksu siirtyisi mahan tälle puolelle jatkamaan kasvuaan ennenkuin nuo vielä suht pienet arvet ottavat haltuunsa koko masun. 

Viime torstaina oli synnytystapa-arvio. Kohdunkaula oli selvästi pehmeä, mutta edelleen kiinni ja kaulaa ainakin sen 2,5cm jäljellä. Kiinnittynyt hän ei vielä ollut, mutta aika alhaalla jo nätisti raivotarjonnassa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lantiossani ei ole mitään poikkeavaa ja hänen pitäisi kyllä ongelmitta ulos mahtua. Tästä tiedosta olen todella huojentunut, koska isoin pelkoni synnytyksessä on, että kesken kaiken päädytäänkiin sektioon, koska jostain syystä hän ei mahdu ulos. Sain myös kuulla, että hän on hyvin sopusuhtainen ja jos syntyy lähellä laskettua, syntymäpaino voi jäädä jopa alle 3,7kg. Yes please!

Eilen koin ensimmäisiä oikeasti kivuliaita supistuksia, jotka tuntuivat selässä sekä nivusissa. Ne oli kuitenkin satunnaisia, eivätkä yölläkään mitenkään säännöllisiä. Pieni jännitys nyt kuitenkin alkoi, että meinaako tässä pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtua! Toivottua olisi, voin kertoa. Mä olen ihan valmis tähän raskaana olemiseen ja malttamaton saada pikkumies syliin!<3 

Raskasta olla raskaana!

Huomenna on täynnä tasan 32 viikkoa raskautta. 32 hyvin pitkää ja vaiheikasta viikkoa. Mun kohdallani tämä raskaus on nimittäin ollut kaikkea muuta kuin helppo tai vaivaton. Tuntuu, että kun yksi vaiva on väistynyt, on seuraava ottanut läpystä vaihdon ja vaikka päällisin puolin kaikki onkin sujunut hyvin ja vauva on kasvanut hienosti ja tasaisesti, on mun keho vaan mennyt huonompaan ja huonompaan kuntoon. 

Tällä hetkellä mulla olisi töitä jäljellä vielä 3 viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Koko ensi viikon olen sairauslomalla ja loppuviikosta arvioidaan tilanne uudelleen koskien viimeistä paria viikkoa. Tänään viimeksi kävin TYKS:ssä käyrillä ja tarkastuksessa jatkuvien supistuksien takia ja sain supistuksenestolääkettä. Hyvä uutinen on, että jatkuvat supistukset eivät ole kypsyttäneet tai lyhentäneet kohdunkaulaa, joten suurta riskiä ennenaikaiselle synnytykselle ei ole. However, mun oma jaksaminen ja varsinkin psyykkinen jaksaminen onkin asia ihan erikseen. Puhumattakaan Lotasta ja Hilmasta, koska he joutuu selviytymään tällä hetkellä arjesta aikalailla kahdestaan. Toivon todella, että nää jatkuvat supistukset vielä jossain vaiheessa hellittäisivät tai oppisin edes kestämään ja sietämään niitä siten, etteivät ne rajaisi elämääni sohvan, sängyn ja wc:n välille. Muuten on edessä kyllä vielä toooodella pitkät 8 viikkoa!

Nyt, kun olen tarpeeksi valittanut omasta olostani, voin keskittyä iloisempiin asioihin eli meidän ei-niin-pikku-Naksumieheen! Näillä viikoilla vauvan painoarvo on noin 1800g, mutta viimeksi tänään sain kuulla ja nähdä miten meidän Naksu onkin jo vähän yli 2kg. Hän on alusta asti mennyt yläkäyrällä, joten ilmeisen pitkää poikaa tähän maailmaan odotellaan! Hän on tyyppinä myös melkoinen menijä ja mahassa käy välillä sellainen melske, että tuntuu kuin sisuskaluja järjestettäisiin uudelleen ja maha heilahtelee puolelta toiselle. Hänellä on myös useita kertoja päivässä hikka, jonka erottaa selvästi mahan päältäkin. 

Hän reagoi selvästi musiikkiin ja ilmaisee mielipiteensä myös, jos tila käy liian ahtaaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä mammajooga, jossa olen elokuun käynyt. Jos menen vähänkään liikaa lyttyyn, tulee sellasta monotusta, että tekee mieli kiljasta samalla kun ponnahtaa pystyyn. Öisin Naksu innostuu jumppailemaan aina kun käännän kylkeä tai käyn vessassa ja välillä tuntuu, ettei hän malta nukkua lainkaan. Käyristä tai sörkkimisistä hän ei myöskään pidä, vaan potkii niitä tai yksinkertaisesti lähtee karkuun. Mökö usein makaa aivan mussa kiinni sohvalla ja toisinaan myös Mökö saa osansa Naksun potkutreeneistä. Sitten hän loukkaantuu ja lähtee. Raukka.<3

Helsinki-viikonloppu - täydellinen loman aloitus!

Edellisviikonloppuna mulla alkoi jäljellä olevan kesäloman toinen puolisko. Loma startattiin retkellä Helsinkiin, jossa oli ystäviemme häät. Koska häät oli "lapsettomat" otettiin Lotan vanhemmat mukaan Hilmaa hoitamaan, sillä he jatkoivat viikonloppusuunnitelmiaan sunnuntaina siitä Itä-Suomeen. 

Yövyttiin ensimmäistä kertaa Sokos Hotellien sijaan Radisson Blussa. Tarkemmin sanottuna siinä Kampin takana olevassa Radisson Blu Royalissa ja se oli kyllä nappihotelli! Ensinnäkin saatiin isot kylpyammeelliset huoneet, joista pääsi sisäkautta hipsaisemaan toiselle puolelle. Tämä erittäin kätevää lapsenvahtiemme kannalta illalla, kun Hilma menee nukkumaan jo n. 19:30, niin he pääsivät sitten meidän puolelle katselemaan telkkaria ja oven raosta kuulivat jos Hilma jotain olisi äännellyt. 

Myös sisäänkirjautuminen onnistui jo vähän ennen 12, kun saavuimme hotellille. Olin sitä etukäteen kysellyt, koska kirkko oli jo klo 14 ja sitä ennen pitäisi ehtiä vaihtaa vaatteet ja haukatakin jotain. Yhden jälkeen me rouvat lähdettiin suunnistamaan kohti Paavalin kirkkoa ja Hilma lähti kohti Korkeasaarta Muorin ja Äijän kanssa.

Ystäviemme juhlapaikka oli Töölössä Merimelojien majalla ja ai että miten upea paikka se olikaan! Sään vielä ollessa 10+ juhlapaikka pääsi kyllä todellisiin oikeuksiinsa!<3 Onnea vielä kerran ihanat Herra ja Rouva Vikman!<3

Sunnuntaina lähdettiin superaamiainen (se todella oli sen nimi, eikä yhtään turhaan!<3) syötyämme viettämään päivää Suomenlinnassa. 

Lounaspaikaksi valittiin vierasvenesataman Valimo ja sieltä sai herkulliset lohikeitot alle kympillä!

Kotiinpäin lähdettiin VR:llä ja oltiin otettu paikat ensimmäistä kertaa perhehytistä. Vähän jännättiin tuleeko sinne muita, koska Hilman matkustaessa vielä ilmaiseksi, oltiin ostettu 4-hengen hytistä vain kaksi paikkaa. Saatiin olla koko matka kuitenkin kolmestaan ja suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä osiota junissa kaikille lapsiperheille! Tilaa on hyvin, eikä tarvitse koko ajan vahtia, että lapsi karkaisi jonnekin pitkin käytävää tai lähtisi vielä edemmäs seikkailemaan. 

Mitä raskauteen tulee, tänään starttasi jo 28. raskausviikko. Olen voinut kiitettävästi, edelleen selkä kipeytyy ja ärtyy herkästi, jos yrittää huhkia yli omien rajojen ja supistuksia tulee herkästi pienestäkin rasituksesta. Olen kuitenkin löytänyt jonkinlaisen tasapainon ja tiedän milloin kroppani tarvitsee levätä ja pienen breikin. Naksusta on kuoriutunut vallan mahdoton menijä! Nyt kun hänellä alkaa olla jo kokoa, hänen liikkeet tuntuu JA NÄKYY hyvin selvästi. Iltaisin boogiet alkaa siinä Hilman mentyä nukkumaan ja jatkuvat usein parikin tuntia. Huvittavaa ja samalla vähän hullua seurata kun nahkaa vasteen velloo jalka tai pylly tai kun yhtäkkiä koko vatsa heiluu puolelta toiselle täristen. Tätä kyllä säikähdin yksi päivä, että nyt siellä on joku epilepsiakohtaus, mutta kävikin ilmi, että hän vain pissasi... :D 

Huomisaamuna mulle tehdään ensimmäinen sokerirasitus. Jännittää aika paljon, että jos sieltä radi-tuomio tulee ja olenkin siihen henkisesti varautunut. Painoa on mulla tullut nyt 9,5kg ja maha on kyllä siihen nähden, että vielä on 3kk laskettuun aikaan, aika todella iso. Sen kokoinen, mitä Lotta oli, kun lähdettiin synnyttämään. Yksilöllisiähän nämä ovat, mutta vähän hirvittää miten isoksi tässä vielä paisutaan ja jos Naksu onkin joku valtava 5-kiloinen sokerivauva. Odotan vaan, että huominen olisi ohi ja saisin rauhassa taas nauttia ja keskittyä raskauteen tai mahdollisesti pistää ruokavalion tiukille ja alkaa tökkiä neulalla sormenpäihini. 

Tänään aletaan isäni kanssa pystyttää takapihallemme katosta, jonka puupalkit olen viikonloppuna maalannut. Huomenna sokerirasituksesta selvittyäni ajelen ystäväni luo 60km päähän kyläilemään ja loppuviikon ohjelmassa meillä onkin rauhallista oman perheen kanssa retkeilyä ja touhuilua, kunnes viikonloppuna tehdään vielä kesäloman lopetusreissu Tampereelle isommalla porukalla. Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa (MITEN TÄÄ KESÄ MENEE AINA NÄIN NOPEASTI?!) kaikille!<3 

Kesälomailu osa 1 takana!

Ensimmäinen parin viikon kesäloma alkaa olla virallisesti takana ja palaan töihin huomenna pariksi viikoksi. Vaikkei tehty muka mitään ihmeellistä, tuntuu että aika meni kuitenkin vauhdikkaasti ja ohjelmaa riitti välillä ihan hengästymiseen saakka! 

Kesäloma startattiin ruotsinristeilyllä ja Hilma oli laivalla jälleen ihan liekeissä. Hän sai sieltä mukaansa oranssin kisu pehmolelun, joka sai nimekseen Miu. Se onkin ollut rakas ja tärkeä siitä asti ja välillä tiukasti kainalossa päivän jokaisessa askareessa. Juhannusta juhlittiin Lotan siskon perheen kanssa ja viime viikolla Hilmalla oli muskari "kesäleiri". Tiistaista perjantaihin käytiin joka aamu puoli tuntia muskarissa ja kyllä tuo pikku pirpana taas nautti kun sai tanssia ja soitella kaikenlaisia uusia soittimia! Viime viikolla alkoi myös Hilman kesäuinti ja kyllä oli tyttö riemuissaan päästessään pitkästä aikaa veteen polskimaan.

Viime keskiviikkona käytiin porukalla Muumimaailmassa. Niiskuneiti oli Hilman ehdoton lemppari ja niin ihana!<3 Hilma heti huomasin kauniit kukat niiskuneidin korvan takana ja silitteli ihastuneesti Niiskuneidin kuonoa. 

Muutenkin neidillä oli aika eri meininki, kuin viime kesänä jolloin tuo silloin 8-kuinen lähinnä vain ihmetteli hahmoja ja vähän hihkui teatteriesitystä. Kyllä 1,5-vuotias on jo niin iso ja taitava!<3 Hilma tykkäsi paljasjalkapolusta, hiekkalaatikosta, veneiden uittamisesta, teatterista, lököilypuistosta sekä tietysti niistä muumeista.

Naksu-pojulle kuuluu myös oikein hyvää! Ja kyllä IT'S A BOY!<3 :) Päivittäin hän ilmoittaa itsestään yhä kovenevilla myllerryksillä ja öisin yleensä kolmen jälkeen ajaa mut ylös pissalle. Toisinaan lonkkia särkee niin, että yössä joutuu tunnin välein kääntämään kylkeä, mutta välillä taas unta riittäisi jopa kellon ympäri. Lomalla ollessa supistukset on pysyneet kivasti aisoissa, kun vaan on malttanut ottaa rauhallisesti. Heti, kun yrittää liian kovaa kävellä tai liian kauan putkeen pystyssä heilua, alkaa vatsa kovettua siihen tahtiin, että se pakottaa hidastamaan ja istumaan alas. Selkä alkaa vaivata välittömästi, jos yritän liikoja, kuten päätän pestä nelinkontin kylpyhuoneessa maton, tai hoidan Hilman 1v2kk vilkasta serkkupoikaa vuorokauden :D Onneksi lepo ja Panadol-kuuri parin päivän ajan tuntuu hyvin aina rauhoittavan selän. 

Hilma tykkää silitellä ja pusutella masua. Hän tuntuu jotenkin ymmärtävän, että siellä on vauva, tai ainakin niin hän hokee "vauva vauva vauva" ja osoittaa tai taputtaa masua. Sen jälkeen keskustelu jatkuu niin, että Hilma levittää kädet sivuille ja pudistaa päätään, johon me toteamme: "Niin, ei näy, mutta siellä se vauva on masun sisällä. Syksyllä vauva tulee ulos." Sitten Hilma nyökkää hyväksyvästi ja ymmärtäväisen näköisenä. 

Tänään alkoi muuten jo 25. raskausviikko! Tällä viikolla Naksu on jo 650g ja 35cm pitkä ja täytyy sanoa, että kyllä hänen kasvun on tässä kuluneitten viikkojen aikana jo huomannutkin. Masu pullottaa jo oikein hyvällä mallilla ja usein iltaisin vatsaa kiristää niin, että tuntuu kuin repeäisi kahtia. Myös rinnat on kasvaneet jo kolme kokoa raskauden alusta ja vähän hirvittää mihin niiden kanssa vielä päädytään! :D

Äitienpäivä, rv20 ja puoliväli häämöttää!

Oon ollut jotenkin niin kremppainen ja vaivainen kuluneet viikot, että aika on humahtanut täysin laput silmillä oloissaan voivoitellen.. :D Onneksi pikku hiljaa alkaa suurimmat vaivat väistyä ja elämä muutenkin pilkahdella valoisampana.

Äitienpäivä-päivitys jäi roikkumaan meillä ihan luvattoman pitkälle, mutta mitään kovin erikoista ei tehty. Kahviteltiin omia vanhempia ja syötiin herkkuaamiainen yhdessä. Nautittiin olostamme ja Hilman seurasta<3

Vihdoin ja viimein päästiin nauttimaan jopa vähän kesäisemmistä säistä ja sen kunniaksi pyysin, että Lotta lakkaisi mulle kesävarpaat. Hilma oli vierestä seurattuaan sitä mieltä, että hänelle myös ja onneksi meiltä löytyi Lotan siskon ostamaa lasten kynsilakkaa, joka on siis täysin vesiliukoista. Sillä sai pikkuneitikin elämänsä ensimmäiset lakat varpaisiin :)

Lotta ja Hilma on myös ulkoilleet ahkerasti ja syöneet ulkona lähes joka kerta, kun lämpötila on hiponut 20 astetta.

Tämän viikon juttu on ehdottomasti ollut raparperi. Löydettiin takapihaltamme jonkun aikaisemman asukkaan istuttama raparperipensas ja ollaankin jo innoissamme valmistettu raparperipaistosta sekä raparperipiirakkaa.

Ja Naksu on tykännyt myös! Mun vatsa pullahti ihan toden teolla tässä toukokuun aikana esiin eikä tavallisiin housuihin ole enää mitään asiaa. Kasvava vatsa aiheutti (välillä edelleen aiheuttaa) liitoskipuja ja varsinkin selkä on muodostunut töissä todella ongelmalliseksi. Se kun kipeytyy heti jos olen jaloillani vähänkään pidempään ilman reiluja istumataukoja. Myöskään kumartelut, nostot ja kanniskelut eivät tällä selällä enää onnistu ja töissä nyt selvitelläänkin mulle jotain mahdollista istumatyötä raskauden loppuajaksi. On sanomattakin nimittäin selvää, ettei nuo vaivat tule ainakaan helpottamaan raskauden edetessä. Muuten oon voinut todella hyvin! Ainoastaan nuo työn fyysisyyden tuomat esteet on harmittaneet ja vaikeuttaneet oloa viimeisen kuukauden ajan.

Rv18 tunsin ensimmäistä kertaa parit pienet tökkäisyt. Nyt liikkeitä on tuntunut jo päivittäin, mutta vielä niitä ei tunne vatsan päältä. Hilma on ihanasti hokannut kasvaneen vatsan ja silitteleekin sitä aika ajoin hokien "vauva vauva vauva". 

Ensi viikon perjantaina 9.6. meillä on vihdoin rakenneultra! Vielä yli viikon siis odotettava ja jännitettävä onko kaikki edelleen hyvin ja suostuisiko Naksu meille itseään vähän vilauttamaan. Sukupuoli halutaan siis ehdottomasti tietää, mikäli se vain on mahdollista nähdä. On kiva tietää etukäteen, jos lastenhuonetta odottaa esimerkiksi pieni pintaremontti vähemmän tyttömäiseksi :D

Rv 16 ja kevät!

Viime viikolla eleltiin 16. raskausviikkoa ja valitettavasti sen postaus tulee nyt inan myöhässä! Viime viikko mentiin aika haipakkaa! Vappuineen päivineen olin paljon töissä ja lisäksi meihin kaikkiin kolmeen iski oikein kunnon flunssapöpö. Sairastaa ei kuitenkaan ehtinyt, koska hommaa oli niin paljon, joten nyt nämä pari vapaapäivää onkin sitten kroppa verottanut oikein kunnolla. Tänään on ollut enemmän tai vähemmän koko päivän liitoskipuja, joista uusimpana on häpyluun kohdalla tuntuva kova särky. Siihen vähän helpottaa kylkimakuu iso tyyny jalkojen välissä, mutta eipä muu. Panadol ehkä hieman lievensi. Toivottavasti ei vaivaa enää huomenna, kun pitäisi taas töihin mennä. 

Edelleenkään en ole liikkeitä tuntenut, vaikka tuo vatsa vain kasvaa kasvamistaan. Oletan siis kovasti, että siellä joku kuitenkin mukana kasvaa! :D Viime viikon mieliteko oli metvursti. Mutta kuten yleensäkin mulla metun kohdalla, se mieliteko helpotti viikon syömisen jälkeen ja nyt avattu paketti kuivuu tuolla jääkaapissa, kun sitä ei tietenkään enää tee YHTÄÄN mieli.. 

Vappuaattona pyörähdettiin vapputorilla sekä Taidemuseon mäessä lakituksessa. Hilma sai valita itselleen pallon, mutta oli niin hämmentynyt valtaisasta väkimäärästä ettei osannut oikein sanoa mitään kun ehdoteltiin hänelle eri vaihtoehtoja. Päätettiin ostaa hänelle kuitenkin Olaf-pallo, kun se kotoa löytyvässä värityskirjassa on ainakin kova juttu. "Uffffuffff" vaan Hilma pistelee hokien.

Vapun jälkeen päästiin VIHDOINKIN nauttimaan myös keväisistä säistä! (Nyt tosin tätä kirjoittaessani, ulkona on +3 astetta ja taivaalta sataa alas luoja ties mitä lumensukuista..) Mökö intoutui lenkillä kastamaan varpaitaan mereen ja saatiin puuhasteltua pihalla taas vähän lisää! Nyt on Hilman hiekkalaatikko vihdoin koottu, enää tarvii hiekkaa siihen käydä hakemassa ja idätetyt perunatkin pääsivät pieniin esikasvatusmultiinsa.

Aika reipas tuo 1v5kk monitoimityttö!<3

Rv 15 ja pihahommia!

Tällä viikolla on tehnyt mieli lakritsijäätelöä. Ihan sikana. Mielellään joka päivä, ainakin yksi annos. Liitoskivut ovat myös ilmestyneet. Keskiviikkoiltana ne iskivät niin kovina, että jouduin lähteä töistä pari tuntia aiemmin lepäilemään. Siitä alkanut yö oli pahin tähän astisista. Heräsin vähän väliä tunteeseen, että joku iskee puukon kohtuun tai nivusiin. Sain myös pari ensimmäistä harjoitussupistusta. Onneksi kroppa siitä kuitenkin rauhottui ja nyt on pari päivää ollut vain satunnaisia vihlovia särkyjä, ei jatkuvaa jomotusta.

Olo on ollut taas vähän energisempi, kun kolotukset tai jomotukset eivät ole menoa liiemmin haitanneet ja saatiinpa tämän viikon aikana tehtyä takapihalle terassikin! Olihan meillä onneksi rakennusmiehenä Lotan iskä, mutta toki autoimme parhaamme mukaan. Ja tänään vihdoin ruuvailin kaikki loput laudat paikalleen kiinni, joten se on nyt valmis ja odottaa katosta!

Hilma on ahkera tyttö osallistumaan pihatalkoisiin lapioillaan tai vaikka käpyjä keräten ja nauttii todella paljon ulkoilusta ylipäätään. Toivottavasti huomisaamulla sää on sen mukainen, että saataisiin vietyä takapihalta kaatopaikkakuorma pois ja sinne saisi pystytettyä oman hiekkalaatikon, niin tuo pihan viihtyvyyskin lisääntyisi kaikkien kannalta. 

Huomenna mennään Hilman serkun 1-vuotissynttäreille ja vappuaattoiltana mennään ensimmäistä kertaa lakitukseen Turun taidemuseon mäkeen. Se on kuulunut mun vappuperinteisiin, mutta nyt en ole toisella paikka kunnalla asumisen tai töiden takia päässyt osallistumaan ainakaan 7 vuoteen, joten kivaa päästä vihdoin ja koko perheen kera painamaan tuo joskus hankittu lakki päähän. Lotta ja Hilma menevät vappupäivänä brunssille ja itselläni päivä menee töissä skumppaa kaadellen :) Ehkä ensi vappuna itsekin olen nauttimassa vappupäivän brunssista lasillisella!

Hyvää vappua kaikille! Toivoo yks vappupallo perheineen.