Helsinki-viikonloppu - täydellinen loman aloitus!

Edellisviikonloppuna mulla alkoi jäljellä olevan kesäloman toinen puolisko. Loma startattiin retkellä Helsinkiin, jossa oli ystäviemme häät. Koska häät oli "lapsettomat" otettiin Lotan vanhemmat mukaan Hilmaa hoitamaan, sillä he jatkoivat viikonloppusuunnitelmiaan sunnuntaina siitä Itä-Suomeen. 

Yövyttiin ensimmäistä kertaa Sokos Hotellien sijaan Radisson Blussa. Tarkemmin sanottuna siinä Kampin takana olevassa Radisson Blu Royalissa ja se oli kyllä nappihotelli! Ensinnäkin saatiin isot kylpyammeelliset huoneet, joista pääsi sisäkautta hipsaisemaan toiselle puolelle. Tämä erittäin kätevää lapsenvahtiemme kannalta illalla, kun Hilma menee nukkumaan jo n. 19:30, niin he pääsivät sitten meidän puolelle katselemaan telkkaria ja oven raosta kuulivat jos Hilma jotain olisi äännellyt. 

Myös sisäänkirjautuminen onnistui jo vähän ennen 12, kun saavuimme hotellille. Olin sitä etukäteen kysellyt, koska kirkko oli jo klo 14 ja sitä ennen pitäisi ehtiä vaihtaa vaatteet ja haukatakin jotain. Yhden jälkeen me rouvat lähdettiin suunnistamaan kohti Paavalin kirkkoa ja Hilma lähti kohti Korkeasaarta Muorin ja Äijän kanssa.

Ystäviemme juhlapaikka oli Töölössä Merimelojien majalla ja ai että miten upea paikka se olikaan! Sään vielä ollessa 10+ juhlapaikka pääsi kyllä todellisiin oikeuksiinsa!<3 Onnea vielä kerran ihanat Herra ja Rouva Vikman!<3

Sunnuntaina lähdettiin superaamiainen (se todella oli sen nimi, eikä yhtään turhaan!<3) syötyämme viettämään päivää Suomenlinnassa. 

Lounaspaikaksi valittiin vierasvenesataman Valimo ja sieltä sai herkulliset lohikeitot alle kympillä!

Kotiinpäin lähdettiin VR:llä ja oltiin otettu paikat ensimmäistä kertaa perhehytistä. Vähän jännättiin tuleeko sinne muita, koska Hilman matkustaessa vielä ilmaiseksi, oltiin ostettu 4-hengen hytistä vain kaksi paikkaa. Saatiin olla koko matka kuitenkin kolmestaan ja suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä osiota junissa kaikille lapsiperheille! Tilaa on hyvin, eikä tarvitse koko ajan vahtia, että lapsi karkaisi jonnekin pitkin käytävää tai lähtisi vielä edemmäs seikkailemaan. 

Mitä raskauteen tulee, tänään starttasi jo 28. raskausviikko. Olen voinut kiitettävästi, edelleen selkä kipeytyy ja ärtyy herkästi, jos yrittää huhkia yli omien rajojen ja supistuksia tulee herkästi pienestäkin rasituksesta. Olen kuitenkin löytänyt jonkinlaisen tasapainon ja tiedän milloin kroppani tarvitsee levätä ja pienen breikin. Naksusta on kuoriutunut vallan mahdoton menijä! Nyt kun hänellä alkaa olla jo kokoa, hänen liikkeet tuntuu JA NÄKYY hyvin selvästi. Iltaisin boogiet alkaa siinä Hilman mentyä nukkumaan ja jatkuvat usein parikin tuntia. Huvittavaa ja samalla vähän hullua seurata kun nahkaa vasteen velloo jalka tai pylly tai kun yhtäkkiä koko vatsa heiluu puolelta toiselle täristen. Tätä kyllä säikähdin yksi päivä, että nyt siellä on joku epilepsiakohtaus, mutta kävikin ilmi, että hän vain pissasi... :D 

Huomisaamuna mulle tehdään ensimmäinen sokerirasitus. Jännittää aika paljon, että jos sieltä radi-tuomio tulee ja olenkin siihen henkisesti varautunut. Painoa on mulla tullut nyt 9,5kg ja maha on kyllä siihen nähden, että vielä on 3kk laskettuun aikaan, aika todella iso. Sen kokoinen, mitä Lotta oli, kun lähdettiin synnyttämään. Yksilöllisiähän nämä ovat, mutta vähän hirvittää miten isoksi tässä vielä paisutaan ja jos Naksu onkin joku valtava 5-kiloinen sokerivauva. Odotan vaan, että huominen olisi ohi ja saisin rauhassa taas nauttia ja keskittyä raskauteen tai mahdollisesti pistää ruokavalion tiukille ja alkaa tökkiä neulalla sormenpäihini. 

Tänään aletaan isäni kanssa pystyttää takapihallemme katosta, jonka puupalkit olen viikonloppuna maalannut. Huomenna sokerirasituksesta selvittyäni ajelen ystäväni luo 60km päähän kyläilemään ja loppuviikon ohjelmassa meillä onkin rauhallista oman perheen kanssa retkeilyä ja touhuilua, kunnes viikonloppuna tehdään vielä kesäloman lopetusreissu Tampereelle isommalla porukalla. Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa (MITEN TÄÄ KESÄ MENEE AINA NÄIN NOPEASTI?!) kaikille!<3 

Raskauden alku ja rv 14!

Kiitos kaikille ihanista onnitteluviesteistä!<3 Me ollaan tosiaan makusteltu jo tässä vuoden päivät Lotan kanssa ajatusta, että kumpi synnyttää seuraavan lapsen. Mulla on ihan lapsesta asti ollut kova synnytyspelko, joka on oikeastaan vasta Hilman syntymän ja monen läheisen synnytyskertomuksen kuultuani alkanut helpottaa ihan toden teolla. Hyvin pitkään vain tämä pelko seisoi mun raskausajatusten edessä ja aika isostikin olin sitä mieltä, ettei mua ole tehty sitä varten. Kuitenkin mitä lähemmäs syksy ja talvi tuli sitä enemmän aloin raskautta miettiä, jopa odottaa ja toivoa. Olin vihdoin valmis! 

Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme halua lapsille kovin suurta ikäeroa. Mielellään pari vuotta. Kun Hilma sitten joulukuussa täyttikin jo vuoden, oli aika ryhtyä tositoimiin jos tämän toiveen halusi toteutuvan. Loppusyksystä tikuttelin kiertoja ja yritin tunnistaa kehostani kierron eri vaiheita. Hassua miten sellaisiinkaan ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt väitän melko varmasti tunnistavani missä vaiheessa kiertoa mentäisiin ihan vaan peilistä ja fiiliksistä. 

Tammikuun lopulla osui kohdalle kierto, joka saatiin sovittua hienosti yhteen luovuttajan aikataulujen kanssa. Kerrottakoon tässä kohtaa, että tulevan Naksumme luovuttaja on siis sama kuin Hilmalla, joten sisaruksilla tulee olemaan myös ihan biologinenkin side :) Pari viikkoa ihmettelin nippailua alavatsassa jos käveli liian kovaa ja sitä, ettei maha kestänyt aamulla kahvia lainkaan. Vihdoin piinaviikot oli ohi ja teimme odotetun raskaustestin. Ensin pari päivää viivatesteillä tuijottelimme haaleaakin haaleampia viivoja, jotka selvästi näimme muka vahvistuvan, kunnes lopulta päätimme tehdä ClearBluen digitestin joka kertoisi selvästi KYLLÄ tai EI. Raskaana 1-2 viikkoa välähti ruutuun ja multa pieni pisara housuun! 

Siitä alkoikin pahoinvointi, joka jatkui aina 11. raskausviikolle asti. Joka päivä ei välttämättä oksentaa tarvinnut, mutta etosi ja kuvotti ja hajut saivat aikaan yökkäyksiä. Kun rv 11 alkoi, loppui pahoinvointi kuin seinään. Luojan kiitos!! Ja vaikka tuosta on vasta pari viikkoa aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut joskus viime vuonna. Hassua miten nopeasti aika kultaakin muistot.. :D 

Viime viikolla käytiin niskaturvotusiltrassa eikä seulonnoista löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Naksu nukkui lähes koko ultrauksen ajan ja kätilö ultrasi huolella selittäen meille tarkasti kaikkea kuvaruudulla näkyvää. Jäi todella levollinen olo, että kyllä Naksu siellä pärjää ja kehittyy juuri kuten pitääkin. 

Tänään on 13+4 ja käynnissä siis jo 14. raskausviikko! Viikon sisään on kohtu pullahtanut näkyville niin, että pääsiäislomalla oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitysfarkut ja pari paitaa. Selkä vihoittelee välillä, jos paljon joutuu kumartelemaan, mutta muuten olo on mitä mainioin! Ihanaa kun pahoinvoinnin jäätyä pois on taas energiaa tehdä kaikkea! Lääkärineuvollassakin oli kaikki hyvin kohdunsuun ollessa kiinni ja Naksun sydän polki tasaista 157 sykettään. Naksu on muuten tällä hetkellä persikan kokoinen. Persikkanaksu<3 Tämän viikon ehdoton food craving on ollut mämmi! Olen jo useampana pääsiäisenä sitä opetellut syömään, mutten voi väittää että tähän asti olisin tuota outoa tummaa tahnaa mitenkään järin innoissani odottanut. Toista oli tämä pääsiäinen! Olisin voinut syödä sitä vaikka joka päivä kahdesti! 

Avioliitto!

Meille on maistunut ehtaa avioelämää jo yli viikko, kun 3.3.2017 käytiin maistraarissa allekirjoittamassa paperit, joilla rekisteröity parisuhde muutetaan avioliitoksi. Samalla vihdoin hoitui nimiasiakin kuntoon ja sain kaipaamani yhdistelmä sukunimen, joka ei siis rekisteröidyssä parisuhteessa ollut lainkaan mahdollista. Edes maksamalla. Onneksi tämäkin vääryys on saatu korjattua! :) 

Mitään erikoisempia seremonioita tai menoja ei tuohon päivään järjestetty, sillä häämme olemme jo viettäneet ja ne oli täydelliset. Käytiin kuitenkin kaupungilla vähän kahvilla ja herkuttelemassa.

Illalla hautauduttiin sohvan nurkkaan Hilman mentyä nukkumaan, katsottiin Tyttö nimeltä Varpu -elokuva ja syötiin perjantai-irtsareita<3 

Sunnuntaina vietettiin paitsi perinteistä vohvelisunnuntaita, oltiin myös kutsuttu sisaruksemme sekä vanhempamme meille avioliittokahveille. 

Leivottiin suolainen piirakka ja tällainen marenki-vadelma-mascarponekakku. Siinä vähän perheen kesken kilisteltiin ja vietettiin yhdessä mukava iltapäivä :)

Suuret onnittelut kaikille "tuoreille" aviopareille meidän perheeltä!<3

8. vuosipäivä, 1. hääpäivä!

Meillä oli elokuun alussa jo 8. vuosipäivä ja eilen vietettiin ihan ensimmäistä hääpäiväämme!<3 Mitään kovin erikoista ei ehditty suunnitella, mutta pitihän merkkipäivää tietysti jotenkin juhlistaa. Mä toin töistä tullessani Lotalle kukkia ja valmistin kolmen ruokalajin illallisen. Lotta taas oli ostanut mulle ihan oman hienon Haglöfsin repun! Oon tähän asti fillarilla mennessäni lainannut Lotan reppua ja nyt hän nähtävästi oli kyllästynyt siihen.. :D 

Kuvat ei ole parhaimpia mahdollisia eikä annokset kauniita, mutta super hyviä olivat! Alkuruuaksi oli vuohenjuustoleipiä. Paahdettua leipää, rucolaa, paistettu vuohenjuustokiekko, paahdettuja pinjansiemeniä ja hunajaa. Toimii! Pääruuaksi taas tein sitruunarisottoa sekä valkoviinissä haudutettuja ahvenrullia. Jälkiruoka oli Lotan pyynnöstä banoffeeta, joka sekin oli superhelppo ja nopea tehdä! Keksimurua, banaania, kinuskia (meillä oli karamellisoitua kondensoitua maitoa) ja omavalintainen vaahtoasia. Itse en pidä kermavaahdosta, joten miksasin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja rahkaa. Toi ihanaa raikkautta muuten aika öklöön jälkkäriin! :) 

Upea, mieletön vuosi takana! Lisää odotellessa<3

Kaksi äitiä!

No nyt se on viimeinkin virallista!<3 Tämä tieto tuli meille jo itse asiassa reilu viikko sitten, muttei muka kiireiltämme ehditty asiasta heti blogiin päivittää. Minä olen nyt siis myös virallisesti Hilman toinen huoltaja, äiti, aivan yhtälailla kuin Lottakin :')

Virallisen äitiyden kunniaksi piti tottakai soittaa pienet biisit ja minimuikkeli auttoi mua säestämisessä. Jännä nähdä miten tuo musikaalisuus Hilmaan tarttuu, jos tarttuu ja millä tavalla. Lotalla on tanssitaustaa ja rytmitajua sitä kautta, mä taas olen tyypillinen musiikkiluokat ja lukion läpi kolunnut musiikinharrastaja, joka soittaa ja laulaa koko ajan :D Kova yritys siis ainakin tähän musikaaliseen aivopesuun on! 

Mitä ilmeisimmin meillä tehdään myös tällä hetkellä hampaita! Välillä muristaan ja äristään ilman näennäistä syytä ja suussa on koko ajan pidettävä jotain. Mielellään jotain vähän kovempaa, kuin sormet ja siksi tämä Facebookin Tuttinauhataivaasta tilattu purulelu on aivan mahtava.

Sain äitienpäivälahjan etuajassa, kun Lotta ja Hilma oli leiponeet kaurakeksejä sekä tehneet aivan ihanan kortin!<3 

Tänään ollaan lähdössä Hilman elämän ensimmäiselle risteilylle! Ollaan moneen otteeseen kerrattu, että onhan meillä nyt tarpeeksi varmasti kaikkea ja ollaanhan muistettu varautua kaikkeen mahdolliseen. Lopputuloksena meillä on kolmelle ihmiselle 2 suurta matkalaukkua, hoitolaukku, käsilaukku, iso käsilaukku sekä rattaat.. Että eiköhän meillä kaikki tarvittava tai ainakin jotain sinne päin ole! :D 

Kevään merkkejä!

Nyt ehkä jo uskalta sanoa sen ääneen: KEVÄT ON TÄÄLLÄ!<3 Päivä päivältä kohtaa arjessa keväisiä merkkejä, kuten niitä klassikoiksi muodostuneita auringon sulattamia koirankakkuhajuja ja liian kylmä/liian kuuma -pukeutumisen haasteita. Päätimmekin bongata teille muutamia asioita, joista me tiedämme, että nyt on kevät!

Hullut päivät kuvastu tipahti postiluukusta pari viikkoa sitten. Se, jos joku kertoo kevään saapuneen. Tänä vuonna hoidimme pakolliset hullut päivät shoppailut internetissä, sillä vaunujen kanssa seikkailu täpötäydessä tavaratalossa kyynerpäillä tuuppivien eläkeläisten keskellä olisi ollut yksinkertaisesti aivan liikaa. Ja sisäinen leijonaemoni olisi karannut valoilleen siinä samassa, kun joku olisi vahingossakaan erehtynyt töksähtämään Hilmaa tai hänen vaunujaan päin. 

Koska kevät on kukkien aikaa, kuulen myös vaimoni suusta joka kevät nuo samat sanat: "Mä oon ajatellut, että meillä olisi aina tuoreita kukkia tässä keittiön pöydällä ja tuossa eteisen pöydällä!". Check!

Keväästä enteilee myös Lotan sisko babyshowerit, jotka olivat pari viikkoa sitten! Laskettu aika hänellä on toukokuun 6. eikä sekään enää kaukana horisontissa siinnä. Koska Lotan siskonpoika kulkee työnimellä Simba, oli showerit viidakkoteemaiset.

Kevään tunnistaa myös pukeutumisesta. Tai lähinnä sen haasteellisuudesta. Aina on päällä joko liikaa tai liian vähän vaatetta. Ja busseissa saa keväisin aina lämpohalvauksen.

Luonnosta kevät on ehkä helpoin bongata. Otimme talteen Turun Sanomista Bongaa kevät -havaintotaulut, jota on lehdessä julkaistu vuodesta 2012 lähtien. Siihen on koottu tiettyjä lintuja, kasveja sekä ötököitä ja matelijoita, joiden ensihavainnoista voi kirjata tiedot taulukkoon. Enää meiltä puuttuu töyhtöhyyppä, kiuru, tupasvilla, sisiliskö ja käärme! Tämä kuvan kimalainen tuli bongattua 11.4. Rauhanlinnassa kevätretkellä.

Sinivuokot ja yltiöpäinen söpöily kuuluvat myös ehdottomasti kevään merkkeihin!<3

Mistä te bongaatte kevään? :)

PS. Montako kirjoitusvirhettä löysitte? :DDD

Treffipäivän brunssi!

Sen kunniaksi, että mulla on kerrankin viikonloppuvapaa ja useampi vapaapäivä putkeen, pidettiin tänään treffipäivä! Ei olla käyty koskaan ennen Lotan kanssa brunssilla, joten nyt oli vihdoin sen aika. Ensin käytiin kävelemässä vähän jokirannassa, ottamassa kuvia ja piipahdettiin pällistelemässä kavereitten uutta kauppaa. 

Matkalla brunssille törmättiin sattumalta mainokseen lasten kirppiksestä, joka oli parhaillaan Forumin ostoskeskuksessa käynnissä. Pakkohan siellä oli käydä, eikä tyhjin käsin tietenkään pois lähdetty. Hilmalla, kun ei noita vaatteita ainakaan ole liikaa, niin niitä _oli pakko_ ostaa pari lisää nyt, kun halvalla sai! :D

Brunssipaikaksi olimme valinneet anniskelukahvila Tiirikkalan. Tiirikkala on muutenkin miljööltään ja fiilikseltään ihana eikä tämä brunssi vähentänyt pisteitä lainkaan! 

Mahtavaa oli myös, että Lotan tämän hetkiset ruokarajoitteet huomioitiin upeasti ja hänkin sai maittavan ja täyttävän lautasellisen. Hilman takia Lotta ei voi tällä hetkellä syödä lehmänmaitoa missään muodossa eikä kananmunaa. Ja itse hän taas ei voi syödä gluteenia. 

Mutta erikoisruokavalioista huolimatta herkullista oli! Ja Lotu sai jälkkäriksi vieläpä gluteenittoman ja maidottoman raakakakku palan.

PS. Note to self: jos imetät, älä koskaan lähde mihinkään ilman liivisuojia! Koettiin jännityksen hetkiä, kun Hilman ruoka-ajan lähestyessä Lotan rinnat alkoivat herua ja pelättiin, että kohta ilmestyy paitaan märät läiskät! :DD

Kun Hilma lähti juhliin...

Oltiin viime perjantaina Lotan serkun häissä ja kuten arvata saattaa, eihän ne ihan putkeen meidän osalta menneet :D Mentiin hyvissä ajoin päivällä Lotan siskon luokse laittautumaan ja kun kaikki alkoi olla kunnossa, puin Hilmalle juhlavaatteet päälle. Sukkahousut ja vaaleanpunaisen puuvillaisen mekon. Kun sain viimeisen napin kiinni, alkoi totaaliraivarit. En ole koskaan kuullut Hilman huutavan sillä tavalla ja niin kovaa. Lopulta saatiin neiti rauhoittumaan niin, että riisuttiin hänet vaippasilleen ja heijattiin sylissä pimeässä vessassa vesihanan ollessa täysillä. Että meidän neiti ei sitten mitään mekkoa häihin laita!

Puettiin sitten Hilmalle mukana olleet vaihtovaatteet ja vauhdilla matkaan, ettei myöhästytä kirkosta. Kirkko-osuus meni oikein mallikkaasti pieneltä prinsessalta nukkuessa. Kun lopulta päästiin juhlapaikalle ja oli onnittelumaljan vuoro, karu totuus valkeni neidin haalarin uumenista. Ei edes mitään niskapaskat, vaan oikein niska-kaulapaskat. Ja kaikki kolme vaatekertaa aivan yltäpäältä pissassa ja kakassa. Siinä kohtaa meille mammoille iski pienoinen paniikki, koska vaihtovaatteitahan meillä ei enää ollut. (Alkeellinen virhe!) Onneksi, Lotan serkku oli ostanut Hilmalle uuden yöpuvun ja tuonut sen juhliin mukanaan. Meidän Hilma siis juhli tyytyväisenä pyjamat päällä!

Ilta sujui muuten mallikkaasti, kunnes huomattiin toinen seikka mitä ei osattu etukäteen huomioida. Kuulosuojaimet! Toisinaan hurraukset ja taputukset tulivat niin kovaa, että Hilma säpsähteli ja ymmärrettiin heti, että ennen bändiä meidän on lähdettävä. Hätäratkaisuna laitettiin pipon alle paksut lapaset korvien päälle ja pikkuneiti oli entistäkin tyylikkäämpi :D

Häät oli kuitenkin aivan ihanat! Ihana hääpari ja hyvin hyvin opettavainen reissu meille äideille! Hilmakin viihtyi, kun sai kuivat ja puhtaat vaatteet ja pääsi kiertämään ihastuttamassa sylistä toiseen :) 

Loppuun vielä note to self mitä huimoida jatkossa juhliin lähtiessä:

- TESTAA vaatteet etukäteen
- pakkaa VÄHINTÄÄN neljät vaihtovaatteet mukaan
- juhlissa on ääntä, joten huolehdi vauvalle kuulosuojaimet
- jos olet pakannut mukaan kotoa lähtiessä keitettyä vettä termospulloon, älä unohda termospulloa matkan varrella oleville pit stopeille