Viime torstaina koitti se kauan odotettu päivä, kun minä Ansu, sain restonomin paperit ja valmistuin Laurea-ammattikorkeakoulusta!
Publiikissa oli puheita, musiikkiesitystä ja tietysti rehtorin kättelyä, kakkua ja skumppaa. Tärkeimpänä kuitenkin oli tuo sinihohtoinen kansio, joka sisälsi tutkintodistuksen. Torstaina publiikin jälkeen ajettiin yhden opettajani luo kahville, sillä hän ei sairasloman takia päässyt koululle onnittelemaan.
Perjantaina oltiin vanhempieni luona leipomassa sunnuntain juhlia varten karjalanpiirakoita ja suolaisia piirakoita ja illalla sain valmistujaislahjani Lotalta. Mulle oli kerrottu ainoastaan, että saan lahjan klo 17:30 osoitteessa Linnankatu 27, eikä mitään muuta. Kyseisessä osoitteessa sijaitsee ravintola Sointu jossa ei olla ennen käyty syömässä. Kun meidät ohjattiin paikoillemme, huomasin, että seuraamme liittyy porukkaa, koska istuimme neljän hengen pöytään. Hetken kuluttua hyvä ystäväpariskuntamme pälähtikin ovesta sisään onnea toivotellen! Oltiin laulamassa kyseisen pariskunnan kanssa kauneimpia (raskaampia) joululauluja aiemmin viikolla ja he todella onnistuneesti bluffasivat joulun ja uudenvuoden toivotuksineen. Kun koko seurueemme oli istunut alas, tuli tarjoilija luoksemme: "Kukas teistä oli se päivänsankari? Sä lähdetkin mun mukaan!" Tarjoilija ohjasi minut keitiiöön, jossa keittiöpäällikkö ja kokki odottelivat mua.
"Onneksi olkoon! Sä ootkin juuri valmistunut restonomiksi ja saat valmistaa tänään teidän seurueen ruuat!" Lotta oli etukäteen järjestänyt, että mä pääsen keittiöön häärimään meidän viiden ruokalajin maistelumenuta niin monen annoksen edestä kuin vain itse haluan. Pienen alkushokin jälkeen, homma lähti kuitenkin nopeasti rullaamaan ja amuse bouchet pöytäämme nousivat nopeasti.
Tässä siis amuse bouche - keittiöntervehdys: Härkäpastramia ja curryhernepyreetä á la Ansu!
Seuraavaksi valmistin ensimmäisen alkuruuan, joka oli tähtianisglaseerattua naudan kieltä, kukkakaalipyreetä, paistettua kukkakaalia, mustapapuja, tomaatti konkkaa (concasse) ja sherryjäädykettä. Kun olin saanut tämän menun ensimmäisen ja itseni valmistaman toisen annoksen nostettua luukulle, tuli saliin ja keittiöön sellainen rysä, että katsoin parhaakseni poistua takavasemmalle. Keittiölle tämä sopi oikein hyvin (väittivät kyllä, ettei minusta ole mitään haittaa) ja pääsi sitä paremmin nauttimaan hyvästä ruuasta rakkaitten kesken, kun ei ollut puolta ajasta keittiössä. Mutta aivan ihana lahja ja unohtumaton kokemus!!<3
Toisena alkupalana tarjottiin porkkana-kanelikeittoa. Kuoltiin nauruun, kun eteemme kiikutettiin ensin hillittömän isossa vadissa ylläoleva piiperrys eikä siis tiedetty mikä annos on seuraavaksi kyseessä. Hetki katsottiin toisiamme ja alettiin noukkia haarukalla porkkananpaloja. Isoon ääneen ihmeteltiin miksi näin pieni annos vaatii näin ison lautasen ja yhtäkkiä tarjoilija pyyhälsikin paikalle keittokannun kanssa. Voi ei miten noloa :DDD
Pääruokana oli paistettua siikaa, valkoviinikastiketta, perunamuusia ja kirjolohen mätiä.
Jälkiruuista ensin tuli Itävaltalainen Bergkäse juusto, joka oltiin valeltu oluella kypsytysvaiheessa. Todella herkullinen, tosin mielipiteet herkästi kahtiajakava makuelämys!
Viimeisenä jälkiruokana oli meillä muilla muskottipähkinä-valkosuklaa fondantti, muskottipähkinäjäätelöä ja vadelmamelbaa. Lotun gluteenittomassa annoksessa fondantin tilalta löytyi suklaamoussea.
Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa lämpimästi kaikille Turussa kävijöille ja olijoille! Hinta-laatusuhde aivan omaa luokkaansa ja herkullisia makuelämyksiä pienessä idylisessä ja rennossa ilmapiirissä!
Kun lähdettiin ravintolasta oli edessä vielä yksi yllätys. Päätettiin mennä ravintola Kouluun oluelle ja sinne saavuttuamme liityimmekin pöytään, johon oli kokoontunut liuta ystäviä ja sukulasia minua juhlistamaan! Hyvin oli tämäkin ylläri salattu ja fiilis oli mitä mainioin :)
Viikonloppu hujahtikin sukulaisten kakkukahvijuhlia valmistellen ja sunnuntaina nostettiin vielä oman perheen ja Lotan lähisukulaisten kanssa maljaa tuoreelle restonomille. Aivan mahtavat kolmipäiväiset juhlat takana jaksaa hyvin painaa tulevan 10-tunnin työpäivän jouluaattona. Kun ympärillä on näin ihania ihmisiä ja varsinkin noin upea avopuoliso ei voi kuin olla kiitollinen.
<3: Me Lotat
.png)
