Hän on täällä!!!

NYT SE TAPAHTUI!!<3 Nimittäin meidän pieni Hilmatonttu otti varaslähdön jouluun ja päätti tulla meille jo nyt! Heppu eli Hilma, syntyi la 12.12. kello 11:56. Painoa tällä meidän pienellä täydet 10 pistettä saaneella tytöllä oli 3005g ja pituutta 48cm. 

Perjantai-lauantai välisenä yönä Lotta herätti mut ensin 12 aikaan yöllä. Tähän väliin puolustuksekseni mainittakoot, että olin ollut juuri 6 päivää putkeen töissä, joista viimeiset 2 olin tehnyt 10,5h ja reilun 11h päivät. Noh, Lotta tosiaan herätti mut sillon 12 maissa ja kertoi supistusten nyt olevan kivuliaampia kuin tähän asti. Kysyin pärjääkö hän niiden kanssa, jos ne eivät vielä ole säännöllisiä, että jos nukuttaisiin vielä hetki. Lotta käski mun nukkua (mutta kuulemma oikeasti tarkoitti "ole hereillä mun kanssa" :DDD) ja vähän ennen kahta säikähdin hereille Lotan juostessa vessaan huutaen "Nyt täältä valuu jotain!". 

Lähdettiin sairaalaan vähän ennen kolmea yöllä ja sinne päästyämme Lotalla oli jo hyvin säännölliset ja kovat supistukset ja 3cm kohdunsuu auennut. Päästiin heti synnytysosastolle, jossa Lotta taisteli upeasti viiteen asti ilman sen suurempia kivunlievityksiä. Ilokaasu ei sopinut hänelle ollenkaan, vaan se lensi kaaressa lattialle yhden supistuksen aikana. Akupunktioneulat laitettiin selkään, ne auttoivat hetkeksi. Paras apu lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä oli lämpötyynyistä. Niitä painoin Lotan alaselkää vasten, mihin supistukset pahiten kipua tuottivat. Lotta myös pyöritteli itseään jumppapallon päällä supistuksen läpi ja se auttoi selvästi. Viiden jälkeen hänelle laitettiin puudutus kohdunsuulle, joka vei supistuksiltä terävimmän piikin puoleksi tunniksi. Lotta ei pystynyt olemaan lainkaan makuu- tai kylkiasennossa, joten epiduraalin ottaminen mietitytti Lottaa kauan. Lopulta hän kuitenkin kuuden jälkeen päätti, että kokeillaan. Sen laitto onneksi onnistui niin, että Lotta sai istua sängyn laidalla ja pian olo helpottuikin merkittävästi! Kuuteen mennessä avautumisvaihe oli edennyt niin vauhdikkaasti, että Lotta oli jo yli 6cm auki! Siihen kohtaan pieni hengähdystauko ja voimien keräily tuli enemmän kuin tarpeeseen. 

Epiduraalin voimin mentiin lähes kivuitta aina 11 asti, kun odoteltiin, että kohdunkaula häviää ja saadaan alkaa ponnistaa. Tuon neljä tuntia Lotta makaili sängyllä, juteltiin ja naureskeltiin ja Lotta oli taas oma iloinen itsensä ilman kipuja<3 11 jälkeen saatiin kätilöltä ohjeet, että Lotta saa alkaa omaan tahtiinsa työntelemään Heppua eteenpäin joka supistuksella. Puolen tunnin ajan Lotta työnsi tasaisesti 3-4 kertaa supistuksen aikana ja keskittyi niin upeasti omaan tehtäväänsä, että kätilön kanssa naureskeltiin, ettei Lotta näytä edes siltä kuin töitä tekisi. Ponnistusvaihe eteni kuitenkin hienosti ja 45 minuutissa meidän pieni Hilma oli syntynyt! Hän parkaisi heti ja sai kättelyssä täydet 10!<3 Imetyskin lähti meillä kivuttomasti sujumaan ja pari tuntia oltiin synnärillä vauva paidan alla ihokontaktissa. 

Lotta oli aivan käsittämättömän urhea ja reipas ja mieletön!<3 Yhdeksässä tunnissa hän puski pihalle maailman täydellisimmän pienen tyttölapsen, meidän Hepun, pienen tonttutyttö Hilman ja meistä tuli perhe<3

Vuoden ekat pikkujoulut... tai niin me luultiin!

Viime viikonloppuna oltiin lähdössä Lotan vanhempien luokse viettämään perhepikkujouluja. Meillä oli jouluaiheiset paidat, secret santa -lahjat ja itsetehty piimäjuusto. 

Mutta voi kuinka väärässä oltiinkaan, kun Lotan vanhemmille päästiin! Sieltähän hyppäsi vastaan ystäviä ja erittäin vaaleanpunaisesti koristeltu tarjoilupöytä mansikkaviireineen päivineen! 

Ensin syötiin ja herkuteltiin ja sitten oli vuorossa pari tulevan vanhemman tehtävää. Ensin meidän piti pukea nukke niin, että pukijalla oli silmät sidottuina ja toinen sai antaa vain suullisia ohjeita ja neuvoja. Lotan puettavaksi tuli vaippa, body, sukat, housut ja huivi. Mulle jäi sitten haalari, pipo, hanskat ja KANTOLIINA. Kyllä! Kantoliina silmät sidottuina ei muuten ole mikään ihan helpoin tehtävä, varsinkaan kun en ole ikinä sellaista käsitellyt. Lotta onneksi on harjoitellut eri kantotyylejä jo tovin, joten ohjeistaminen ei tuottanut ongelmaa. Aika hyvin meidän tiimi toimi, koska nukke saatiin puettua ja jopa oikein asennettua kantoliinaan!

Toisena tehtävänä päästiin tunnistamaan kakkaa! Eli sulatettuja suklaapatukoita! Mutta ennen näitä vaipassa oli Villin lännen pata -piltti. Huh huh. Jos ei ole pakko, en kyllä noita eineksen makuisia purkkimössöjä meidän Hepulle syötä. Itse tehdään soseista lähtien! :)

Lahjaksi saatiin vaikka mitä ihanaa! Kuten Niken "mä en kestä!" -lenkkarit, Muumien ensimmäinen valokuva-albumi, pehmolelu, helistin, leikkialusta, kirja sekä starting kit vauvan ihonhoitotuotteita. Vieraat olivat myös koonneet kirjaan ylös veikkauksiaan Hepun nimestä, syntymäajasta, pituudesta sekä painosta.

Vielä kesällä naureskelin ja kiusasin Lotan serkkua, joka itki omissa babyshowereissaan lähes jokaisen kortin ja lahjan kohdalla. Tällä kertaa hän pääsi kuittailemaan minulle, että luepas nyt ääneen siitä yksi kortti. Isoon ääneen sanoin, ettei tämä nyt missään tunnu, että voin hyvin lukeakin! Pääsin ekasta säkeestä ja pidin tauon. Luin toisen säkeen ja pidin tauon.. Jokin tässä runossa kolahti ja iski niin täysin jonnekin syvälle, että yhtäkkiä kaikki muuttui täysin todentuntuiseksi; meille tulee vauva, pienenpieni ihminen, meidän pieni Heppu. 

Tähän loppuun teille vielä tämä runo, joka sai noin puolet babyshowereihin osallistuneista pyyhkimään silmäkulmiaan:

"Oman lapsen, pienen linnun,
kanonen alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän. 
Voisko olla kauniimpaa, 
kuin alku uuden elämän."

Polttareita, Heppuilua ja mökkeilyä!

Meillä on ollut NIIIIIN jännittävä ja ohjelmantäyteinen viikko, että tultiin mökille loppuviikoksi nollailemaan ja tasaamaan tilannetta, ennenkuin häästressi iskee ihan toden teolla. 

Tämä suunnaton jännyys alkoi viikko sitten torstaina aamupäivällä, kun kesken mun työpäivän toinen kaasoistani pamahti työpaikalle pukeutuneena Robiniksi ja käski mun pukea ylleni Batman-morsian vaatteet. Siitä alkoi sitten meikäläisen polttarit! :D Tuli niin puskista, että olin vielä tunnin siitä eteenpäin ihan pihalla ja kädet tärisi jännityksestä. Mun polttarit koostui lukemattomista yllätyksistä, rakkaista ystävistä, mökkeilystä ja loputtomasta naurusta. Ja tietty morsiussaunasta! Kiitos vielä kerran ihanille kaasoilleni ja mitä parhaimmille ystäville<3

Lauantaiaamuna lähdetiin vihdoin jo viime postauksessa mainitsemalleni Tallinnanreissulle. Tai ainakin Tammisillan ABC:lle, jossa pysähdyttiin tankkaamaan auto ja Lotan kaasot tulivat ja ryöstivät tämän viettämään vuorostaan omia polttareitaan! Lotta on jännittänyt ja odottanut niin paljon omia polttareitaan, että alkoi olla jo työlästä pitää ne häneltä salassa. Onneksi saatiin kaikki yhteistuumin uskoteltua Lotalle, että hänen polttarit olisivat heinäkuun viimeisenä viikonloppuna eikä Lotta osannut siis yhtään aavistaa lauantaista kaappausta. Hahaa! Siitä sitten meidän matka jatkui kuin jatkuikin Tallinnaan ja nyt on häiden juomapolitiikka reilassa. Ja Lottakin morsiussaunottu!

Tultiin mökille eilenillalla ja tänään ollaan oltu niin supertoimeliaita, ettei ollenkaan ymmärretä kellon olevan vasta neljä! Aamulla nimittäin käytiin laskemassa verkot, ulkoilutettiin Toivoa ja Papua, minä lämmitin saunan sillä välin, kun Lotu keräsi puoli litraa mustikoita ja nyt on jo syöty lounasta, käyty saunassa, juotu iltapäiväkahvit ja lauleskeltu Hepulle! Ainiin ja Lottahan teki vielä niistä mustikoista piirakankin! :P

Mökillähän kuuluu muutenkin herkutella, joten oli meillä myös vähän suklaata ja Mariannepalleroitakin.. :P

Viikonlopun jälkeen Lotalle nousi hirveä huoli Hepusta, koska ei ollut muutamaan päivään tuntenut yhtään "kuplintaa" ja maanantainen vaaka oli edelleen lasku- eikä noususuhdanteinen. Mentiin sitten tiistaina käymään neuvolassa ja saatiin rauha, kun neuvolatäti totesi kaiken olevan jälleen ihan juuri kuten pitää ja mallillaan. Kuunneltiin taas sydänääniä ja Heppu lähti aina heti karkuun, kun dopleri tuli lähelle. Eli kyllä hän siellä menee ja temmeltää, vaikkei kaikki liikkeet vielä tunnukaan. Oltiin vaan ymmärretty, että liikkeitä pitäisi tuntua päivittäin, kun ne alkaa tuntua, mutta tällaista liikeseurantaa kuuluukin tehdä vasta lähinnä viimeisellä kolmanneksella. Stressaavaa, kun ei ole mitään kokemusta tai tietoa mikä on normaalia ja mikä ei ja miten juuri Lotan keho reagoi raskauteen niin huolestuu helposti jo pienestäkin asiasta. Onneksi meillä oli tosi mukava neuvolatäti, joka ymmärsi täysin huolemme ja sanoikin, että saa soittaa aina kun siltä tuntuu ja tulla kuuntelemaan. Lotan serkun mies totesi kivasti, että miettikää mitä se on sitten, kun se lapsi on tässä. Sitähän rakastaa ja sen puolesta pelkää ja huolehtii joka päivä enemmän ja enemmän. Mutta niinhän sen kuuluukin toisaalta mennä<3 

Tänään ollaan 18+3 eli 19. viikolla raskaana! Heppu on Pitahayan eli lohikäärmehedelmän (tai suolakurkun!) kokoinen ja tulee kasvamaan seuraavan kuukauden aikana kuusinkertaiseksi! Näillä viikoilla kuuloaisti kehittyy ja kohdun ulkopuolelta tulevat äänet kuuluvat selkeämmin aina Hepulle saakka. Lotalla on ollut parina viime päivänä aika-ajoin koviakin liitoskipuja lantion seudulla, kun kroppa tekee Hepulle lisää tilaa. Muuten Lotta on voinut hyvin ja eilen taas oli "kuplintaa" tuntunut! En malta odottaa, että Heppu on niin iso ja vahva, että mäkin pääsen tuntemaan tyypin olemassaolon ensimmäistä kertaa<3

Ilahduta bloggaajakaveria-haaste!

Voi ei voi ei, huomattiin juuri, että tasan 2 kuukautta sitten ollaan valmiiksi tehty luonnos tästä postauksesta ja unohdettu sen jälkeen koko asia. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan ja tässä tämä tulee! :)

Saatiin tuolloin helmikuun alussa Liilapöllöltä blogistaan  tämä Ilahduta bloggaajakaveria -haaste. Haasteen säännöt on kerrottuna tarkemmin kuvan alapuolella, mutta summa summarum haastettava saa itse päättää kenet tai ketkä hän haluaa haastaa ja miten.

Me saatiin Liilapöllöltä ihanaa postia oikein vanhan kunnon perinteisen kirjepostin kautta ja se kyllä ilahdutti ja piristi! Siitä suuri kiitos! Itse ollaan nyt jääty niin pahasti jälkeen tässä haasteessa, että haastamme pikimmiten Olga Temosen Olgan kotona -blogin sekä takaisin Liilapöllön Langalla -blogin. JA pahoittelut jo valmiiksi, että meidän ilahdutukset tulevat vain kommenttien välityksellä, jotta saamme tämän nyt heti hoidettua eikä jää taas moneksi kuukaudeksi lojumaan.. :D

Haasteen säännöt menevät näin:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (saat itse  päättää määrän). Jos haluat, niin ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää blogitekstissä!

• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!<3

RestonomiAnsu ja valmistujaisjuhlintaa!

Viime torstaina koitti se kauan odotettu päivä, kun minä Ansu, sain restonomin paperit ja valmistuin Laurea-ammattikorkeakoulusta!

Publiikissa oli puheita, musiikkiesitystä ja tietysti rehtorin kättelyä, kakkua ja skumppaa. Tärkeimpänä kuitenkin oli tuo sinihohtoinen kansio, joka sisälsi tutkintodistuksen. Torstaina publiikin jälkeen ajettiin yhden opettajani luo kahville, sillä hän ei sairasloman takia päässyt koululle onnittelemaan. 

Perjantaina oltiin vanhempieni luona leipomassa sunnuntain juhlia varten karjalanpiirakoita ja suolaisia piirakoita ja illalla sain valmistujaislahjani Lotalta. Mulle oli kerrottu ainoastaan, että saan lahjan klo 17:30 osoitteessa Linnankatu 27, eikä mitään muuta. Kyseisessä osoitteessa sijaitsee ravintola Sointu jossa ei olla ennen käyty syömässä. Kun meidät ohjattiin paikoillemme, huomasin, että seuraamme liittyy porukkaa, koska istuimme neljän hengen pöytään. Hetken kuluttua hyvä ystäväpariskuntamme pälähtikin ovesta sisään onnea toivotellen! Oltiin laulamassa kyseisen pariskunnan kanssa kauneimpia (raskaampia) joululauluja aiemmin viikolla ja he todella onnistuneesti bluffasivat joulun ja uudenvuoden toivotuksineen. Kun koko seurueemme oli istunut alas, tuli tarjoilija luoksemme: "Kukas teistä oli se päivänsankari? Sä lähdetkin mun mukaan!" Tarjoilija ohjasi minut keitiiöön, jossa keittiöpäällikkö ja kokki odottelivat mua. 

"Onneksi olkoon! Sä ootkin juuri valmistunut restonomiksi ja saat valmistaa tänään teidän seurueen ruuat!" Lotta oli etukäteen järjestänyt, että mä pääsen keittiöön häärimään meidän viiden ruokalajin maistelumenuta niin monen annoksen edestä kuin vain itse haluan. Pienen alkushokin jälkeen, homma lähti kuitenkin nopeasti rullaamaan ja amuse bouchet pöytäämme nousivat nopeasti.   

Tässä siis amuse bouche - keittiöntervehdys: Härkäpastramia ja curryhernepyreetä á la Ansu!

Seuraavaksi valmistin ensimmäisen alkuruuan, joka oli tähtianisglaseerattua naudan kieltä, kukkakaalipyreetä, paistettua kukkakaalia, mustapapuja, tomaatti konkkaa (concasse) ja sherryjäädykettä. Kun olin saanut tämän menun ensimmäisen ja itseni valmistaman toisen annoksen nostettua luukulle, tuli saliin ja keittiöön sellainen rysä, että katsoin parhaakseni poistua takavasemmalle. Keittiölle tämä sopi oikein hyvin (väittivät kyllä, ettei minusta ole mitään haittaa) ja pääsi sitä paremmin nauttimaan hyvästä ruuasta rakkaitten kesken, kun ei ollut puolta ajasta keittiössä. Mutta aivan ihana lahja ja unohtumaton kokemus!!<3

Toisena alkupalana tarjottiin porkkana-kanelikeittoa. Kuoltiin nauruun, kun eteemme kiikutettiin ensin hillittömän isossa vadissa ylläoleva piiperrys eikä siis tiedetty mikä annos on seuraavaksi kyseessä. Hetki katsottiin toisiamme ja alettiin noukkia haarukalla porkkananpaloja. Isoon ääneen ihmeteltiin miksi näin pieni annos vaatii näin ison lautasen ja yhtäkkiä tarjoilija pyyhälsikin paikalle keittokannun kanssa. Voi ei miten noloa :DDD

Pääruokana oli paistettua siikaa, valkoviinikastiketta, perunamuusia ja kirjolohen mätiä. 

Jälkiruuista ensin tuli Itävaltalainen Bergkäse juusto, joka oltiin valeltu oluella kypsytysvaiheessa. Todella herkullinen, tosin mielipiteet herkästi kahtiajakava makuelämys!

Viimeisenä jälkiruokana oli meillä muilla muskottipähkinä-valkosuklaa fondantti, muskottipähkinäjäätelöä ja vadelmamelbaa. Lotun gluteenittomassa annoksessa fondantin tilalta löytyi suklaamoussea. 

Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa lämpimästi kaikille Turussa kävijöille ja olijoille! Hinta-laatusuhde aivan omaa luokkaansa ja herkullisia makuelämyksiä pienessä idylisessä ja rennossa ilmapiirissä!

Kun lähdettiin ravintolasta oli edessä vielä yksi yllätys. Päätettiin mennä ravintola Kouluun oluelle ja sinne saavuttuamme liityimmekin pöytään, johon oli kokoontunut liuta ystäviä ja sukulasia minua juhlistamaan! Hyvin oli tämäkin ylläri salattu ja fiilis oli mitä mainioin :)

Viikonloppu hujahtikin sukulaisten kakkukahvijuhlia valmistellen ja sunnuntaina nostettiin vielä oman perheen ja Lotan lähisukulaisten kanssa maljaa tuoreelle restonomille. Aivan mahtavat kolmipäiväiset juhlat takana jaksaa hyvin painaa tulevan 10-tunnin työpäivän jouluaattona. Kun ympärillä on näin ihania ihmisiä ja varsinkin noin upea avopuoliso ei voi kuin olla kiitollinen.

Ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa teille kaikille! 
<3: Me Lotat

SuomiLOVE ylläri!

Noniin! Nyt saadaan luvan kanssa palata kesäkuiseen treffipäiväämme, josta tänne blogiin vinkattiin :) Itse ei tiedetty yhtään koska jakso tulee ulos ja oltiinkin todella innoissamme kun tutuilta ja puolitutuilta alkoi sadella viestejä "IHANAAAA!". Mahtavaa on ollut kuulla palautetta ja ennen kaikkea hyvää sellaista. Suuri kiitos teille kaikille siitä! 

Mikäli missasitte tuon lauantain SuomiLOVEn avausjakson, tulee se tänään uusinta YLE TV2:lla klo 18. Jakso on toki myös nähtävissä YLE Areenassa joulukuun puoleen väliin asti. 

Meistä oli ihan huippua olla mukana tässä ohjelmassa. Palaute jälkeenpäin ja koko SuomiLOVE-tiimiltä jo ohjelmaa kuvatessa on ollut sanoinkuvaamattoman aitoa ja vilpitöntä. Vielä kerran suuri kiitos SuomiLOVE ja kaikki jakson katsoneet! :)