Sivut

perjantai 20. marraskuuta 2015

Vuoden ekat pikkujoulut... tai niin me luultiin!

Viime viikonloppuna oltiin lähdössä Lotan vanhempien luokse viettämään perhepikkujouluja. Meillä oli jouluaiheiset paidat, secret santa -lahjat ja itsetehty piimäjuusto. 


Mutta voi kuinka väärässä oltiinkaan, kun Lotan vanhemmille päästiin! Sieltähän hyppäsi vastaan ystäviä ja erittäin vaaleanpunaisesti koristeltu tarjoilupöytä mansikkaviireineen päivineen! 




Ensin syötiin ja herkuteltiin ja sitten oli vuorossa pari tulevan vanhemman tehtävää. Ensin meidän piti pukea nukke niin, että pukijalla oli silmät sidottuina ja toinen sai antaa vain suullisia ohjeita ja neuvoja. Lotan puettavaksi tuli vaippa, body, sukat, housut ja huivi. Mulle jäi sitten haalari, pipo, hanskat ja KANTOLIINA. Kyllä! Kantoliina silmät sidottuina ei muuten ole mikään ihan helpoin tehtävä, varsinkaan kun en ole ikinä sellaista käsitellyt. Lotta onneksi on harjoitellut eri kantotyylejä jo tovin, joten ohjeistaminen ei tuottanut ongelmaa. Aika hyvin meidän tiimi toimi, koska nukke saatiin puettua ja jopa oikein asennettua kantoliinaan!




Toisena tehtävänä päästiin tunnistamaan kakkaa! Eli sulatettuja suklaapatukoita! Mutta ennen näitä vaipassa oli Villin lännen pata -piltti. Huh huh. Jos ei ole pakko, en kyllä noita eineksen makuisia purkkimössöjä meidän Hepulle syötä. Itse tehdään soseista lähtien! :)




Lahjaksi saatiin vaikka mitä ihanaa! Kuten Niken "mä en kestä!" -lenkkarit, Muumien ensimmäinen valokuva-albumi, pehmolelu, helistin, leikkialusta, kirja sekä starting kit vauvan ihonhoitotuotteita. Vieraat olivat myös koonneet kirjaan ylös veikkauksiaan Hepun nimestä, syntymäajasta, pituudesta sekä painosta.




Vielä kesällä naureskelin ja kiusasin Lotan serkkua, joka itki omissa babyshowereissaan lähes jokaisen kortin ja lahjan kohdalla. Tällä kertaa hän pääsi kuittailemaan minulle, että luepas nyt ääneen siitä yksi kortti. Isoon ääneen sanoin, ettei tämä nyt missään tunnu, että voin hyvin lukeakin! Pääsin ekasta säkeestä ja pidin tauon. Luin toisen säkeen ja pidin tauon.. Jokin tässä runossa kolahti ja iski niin täysin jonnekin syvälle, että yhtäkkiä kaikki muuttui täysin todentuntuiseksi; meille tulee vauva, pienenpieni ihminen, meidän pieni Heppu. 

Tähän loppuun teille vielä tämä runo, joka sai noin puolet babyshowereihin osallistuneista pyyhkimään silmäkulmiaan:


"Oman lapsen, pienen linnun,

kanonen alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän. 
Voisko olla kauniimpaa, 
kuin alku uuden elämän."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti