Kesäistä sunnuntairetkeilyä!

Meidän perhe kävi tänään retkellä Paraisten Sattmarkissa, jossa järjestettiin eläinpäivä ja Taitavan Saariston käsityöläisten markkinat. Hilma tykästyi lampaisiin ja käytiinkin niitä pariin otteeseen paijaamassa. Ihanaa huomata, miten luontevasti ja rohkeasti tuo pieni tyttö on eläinten kuin eläinten kanssa tekemisissä ja ymmärtää miten niitä tulee kohdella. 

Muita eläimiä oli alpakat ja laatikollinen mehiläisiä. Muutama koirakin näkyi.

Sattmark kaffe & safka -pihapiiriin oli kerääntynyt paljon ihmisiä ja Hilmalla riitti katseltavaa ja puuhasteltavaa.

Eväät mentiin syömään rantaan ja sen jälkeen Hilma pääse kahlailemaan merenrantaan. Ollaan aloitettu taas uinti ja heti huomaa, kuinka vedestä on tullut taas tutumpi elementti ja sen roiskuttaminen ja tutkiminen on hauskaa. Vähän ihmeissään neiti kyllä oli tänään hetken, kun merivettä räiskähti naamalle ja suuhun ja se maistuikin suolaiselta! Oli näkemisen arvoinen ilme taas :D

Päivitellään ensi viikolla tarkemmin raskaudesta, mutta huomenna siis alkaa jo 26. raskausviikko ja vointi on edelleen pääosin hyvä. Ensi viikko vielä töitä ja sitten vielä pari viikkoa kesälomaa! 

Tammikuu taaperon silmin!

Taas on vuosi vierähtänyt - ja lujaa! Ihan hullua, miten Facebook muistuttelee vuoden takaisista päivityksistä samoille päivämäärille ja samaan aikaan tuntuu, että tuohan oli viime kuussa tai ainakin 2 vuotta sitten. Mitä sitä turhaan tahtia siis tässäkään kohtaa hidastamaan, sillä ainakaan meidän Hilma ei niin tee!

Tammikuu on ollut meidän perheessä täynnä menoa ja meininkiä. Muutaman viikon sai nauttia jopa lumesta ja pulkkamäestä! Mäen vain tulee olla tarpeeksi jyrkkä tai pitkä, jotta se Hilmaa jaksaa viihdyttää. Lällärimäet eivät ole tätä hurjapäätä varten. 

Laivaristeilyjä mahtui tammikuuhun kaksi. Tosin erikseen. Ensin olin äitini kanssa kahdestaan perinteisellä äiti-tytär risteilyllä ja seuraavalla viikolla Lotta lähti Hilman, siskonsa ja tämän pojan kanssa testaamaan uutta Viking Linen Gracea. 

Tammikuun puolessa välissä käytiin Helsingissä viikonloppureissulla tapaamassa ystäviä ja yöpymässä vähän hotellissa. Ja tietysti asianmukaisissa vermeissä, kuten mätsäävissä legginsseissä..

Kirjasto on yksi Hilman lempipaikoista. Siellä käydäänkin vähintään kuukausittain, mutta useamminkin voisi. On liikuttavaa, miten tuo ikiliikkuja-vauhtimenijä malttaa istahtaa hetkeksi aloilleen lukemaan kirjaa. 

Hilma kävi viime viikolla ekaa kertaa elokuvissa! Käytiin vauvakinossa katsomassa La La Land ja Hilma jaksoi upeasti koko yli 2h kestäneen näytöksen! Ei hän tietenkään paikoillaan istunut tuota aikaa, mutta onneksi salin etuosaan oltiin tuotu kaikenlaisia leluja, liukumäki ja keinuja, joilla taaperot pääsivät remuamaan. Lotalta meni hiukan ohi leffan alku ja multa vastaavasti loppu, mutta kokonaisuutena leffa vaikutti kyllä hyvältä. Ehdottomasti aiotaan katsoa uudelleen, ehkä kuitenkin ilman Hilmaa :)

Tammikuun hitti on ehdottomasti äijän askartelema jakkara Hilmalle! Facebookissa nähtiin kuva, kun joku oli askarrellut ikea-jakkaran jatkeeksi kehikon, jotta lapsi voi seistä tuolin päällä ilman, että putoamisvaaraa. Hilma onkin jo osallistunut vaikka mihin kotitöihin omalta jakkaraltaan käsin. Lempipuuhaa on tiskaaminen ja erilaisten raaka-aineiden laittaminen kulhoon.

Meidän 1-vuotias!

Maanantaina oli se päivä, jota vielä viikko sitten kauhistelin. Meidän pieni vauva täyttää vuoden ja hänestä tulee virallisesti taapero! En ala edes kirjoittaa siitä, miten nopeasti aika menee koska se lienee sanomattakin selvää. Hilma on jo 1 vee!

Vaikka meidän pienen tytön syntymästä onkin kulunut vuosi, oli jännä huomata miten elävästi kaikki muistot ja hetket palautuivat mieleen tuona vuosipäivänä. Vatsanpohjaa alkoi kutitella, kun muistelin miten soitin TYKS:iin kahdelta aamuyöstä vesien mentyä. Miten juoksin keskellä yötä pikkujoulu-juhlijoiden keskellä siirtämästä autoa takaisin synnärille ja teki mieli vaan huutaa kaikille että "VÄISTÄKÄÄ, MUN VAIMO SYNNYTTÄÄ!". Ja miten säikähdin ja pakahduin yhtä aikaa tuon pienen nyytin parkaistessa ensimmäistä kertaa.

Pitkälle on tultu ja ihan käsittämättömän paljon Hilma on oppinut, kasvanut ja kehittynyt. Vielä tämä neiti ei puhu, mutta kommunikoi kovasti omalla tavallaan. Pään pudistaminen on selkein ele, jolla hän viestii, mikäli ei tahdo jotain tai jokin asia ei muuten vain sovi. Lisää ruokaa saadaan hakkaamalla kättä pöytään, Toivosta on kyse silloin, kun äännellään korkealta ja matala örinä tarkoittaa lehmää. Autosta puhuttaessa Hilma osaa hienosti pärisyttää kieltään ja syliin halutaan nostamalla kädet ylös tai roikkumalla lahkeessa. Eikä pidä unohtaa väliaplodeja, joille on aihetta pienimmästäkin onnistumisesta tai välillä jopa ylipäätään olemisesta.

Syntymäpäivänään Hilma sai pannukakku-mangokermakakun, jonka "kermavaahtona" käytettiin siis vispautuvaa kaurakermaa. Hilma meni kermasta niin pähkinöiksi, että alkoi vaan lapata kaksin käsin mangososetta ja kermaa kakun päältä suuhun. Taisi maistua!

Höyryjunalla kohti joulua!

Vietettin eilen ihana perhepäivä, kun lähdettiin höyryjunalla kohti joulua! Matka siis taittui yli 60 vuotta vanhalla Ukko-Pekka höyryveturilla Turusta Uuteenkaupunkiin ja sieltä iltapäivällä takaisin. 

Veturi tuntui aiheuttavan nostalgian purkauksen minne tahansa se menikin ja katselijat nostivat heti käsiään pystyyn ja vilkuttivat. Myös asemalle saapuessaan konduktööri soitti trumpettia tervehtiäkseen ja ennen junan lähtöä junan pilliä soitettiin lähdön merkiksi. 

Junassa vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia (myös meidän alle 1-veelle :D) eikä Hilma ollut pukista moksiskaan! Hyvää harjoitusta jouluaattoa ajatellen!

Itse matka Turusta Ukiin ei kestänyt kuin 1h15min-1h30min ja perillä Uudessakaupungissa aikaa oli puolisentoista tuntia. Meille tuo aika ei ihan tahtonut riittää, sillä heti saavuttuamme Hilma kävi päiväunille vaunuihin. Käytiin joulutorilla, josta kotiinviemisiksi ostettiin kuusikranssi oveen. Lopuksi meidän piti käydä pizzeriassa lounaalla, mutta tilauksessa kesti sen verran, että otimme pizzat kotimatkaksi mukaan junaan. 

Paluumatka ei sujunutkaan aivan yhtä mallikkaasti, mitä tulomatka. Vastaantullut toinen museojuna oli nimittäin kolaroinut auton kanssa tasoristeyksessä ja jouduimme odottamaan matkan puolivälissä raiteilla 1,5h. Kuljettaja oli onneksi selviytynyt, tosin pahoin vammoin jaloissaan. Hilmalle tämä kolmen tunnin paluumatka meinasi käydä turhan rankaksi, mutta hän jaksoi silti hienosti loppuun saakka ja hurmasi kanssamatkustajia vaunussa.

Kurkistus uuteen kotiin!

Huh! Vihdoin ollaan takaisin nimittäin remontti, muutto ja tavaroiden paikoilleen järjestely on ohi! FINITO! Ollaan vihdoinkin asetuttu aloillemme uuteen ihan ensimmäiseen omaan kotiimme ja kyllä on sisustussuunnittelija-Lotta taas ollut ihan elementissään.

Remontoimme asunnostamme siis kaikki pinnat, sekä keittiön. Apua saatiin molempien isiltä ja sukulaisilta, eikä tässä pisteessä varmasti oltaisikaan ilman tuota kaikkea korvaamatonta apua. ISO KIITOS siis kaikille mukana olleille, niin hengessä kuin fyysisestikin!<3 Tässä tulee muutama kurkistus uuteen kotiimme selityksien kera!

Olohuone sai remontissa uuden laminaattilattian. Asunnossa oli ennestään maailman ohuin ja huonossa kunnossa oleva parketti, joten oli selvää että laitamme kaikkialle saman laminaatin, sillä muissa huoneissa oli muovimatot. Pintaremonttia kummoisempaa ei tarvinnut olohuoneessa tehdä. Tiivistin lattiaraot, maalasin katon ja seinät ja takapihan päätyseinä sai oranssin tehostevärin. 

Eteinen oli työmääränsä vuoksi yksi isoimpia projekteja. Siinä nimittäin oli alkuperäinen eteisen kaapisto (siis suoraan 70-luvulta), joka vei tolkuttoman määrän tilaa ja varjosti koko eteisaulan. Päätimme heti, että se kaapisto saa lähteä ja halutaan eteisestä avarampi, koska tilaa siinä on. Kun kaapiston purki pois, paljastui kuitenkin, ettei sen kohdalta oltu tehty lainkaan kattoa, seinää taikka lattiaa. Lattiassa on eteisessä alkuperäinen laatta ja se oltiin päätetty säilyttää. Ratkaistiin ongelma laittamalla kaapin jättämälle reiälle ihan erikokoista ja väristä laattaa, jolla saatiin mukavasti rajattua myös pukeutumistila seinustalle. Tätä ei valitettavasti tästä kuvasta näe.

Hilman huone oli toinen ensimmäisenä valmistuneista huoneista. Sielläkään ei muuta tarvinnut tehdä, kuin tiivistää, maalata, laittaa laminaatti, listoittaa ja tapetoida. Ja fiksata pari pistorasiaa. Juu, ei todella tarvinnut "muuta tehdä, kuin.." Kylläpä aika kultaa muistot TODELLA nopeasti! :D 

Ajateltiin tehdä jossain kohdassa sellainen postaus, jossa laitamme ennen- ja jälkeen-kuvia vierekkäin kodistamme. Saimme kiinteistövälittäjältä nimittäin asunnon myyntikuvat, joten on tosi kiva nähdä itsekin miten paljon se on oikeasti muuttunut! 

Tämän postauksen tärkein viesti oli kuitenkin, että olemme taas täällä! Ja blogimme on herännyt jälleen syyskaamoksestaan. Hurjasti on asiaa ja Hilma on oppinut jo taas vaikka ja mitä.. Kuten kävelemään! Mutta näistä kaikista lisää tulossa! Hyvää viikonloppua! :)

Syksyisiä uutisia! (Eli miksi blogissa on hiljaista..)

Nyt on blogissamme ollut ihan laittoman pitkään hiljaista, mutta siihen on hyvä syy! Me ollaan nimittäin ostettu ensiasunto! Päivät menee ensin töissä, sitten illat rempatessa. Lokakuun loppuun mennessä valmista pitäisi saada, jotta päästään muuttamaan ennenkuin vuokra-asunnosta pitää luopua. 

Palataan viimeistään kuukauden päästä vähän runsaammin postauksin! Tässä vähän kuvia meidän syksystä :)

Lomareissu Saarenmaalle!

Me muikkelit lomailtiin viime viikolla Viron taivaan alla Saarenmaalla. Matkat molempiin suuntiin sujuivat tosi hienosti, on tuo minimuija jo aikamoinen reissunainen<3 

Pari kesää sitten tehtiin Lotan kanssa pyöräretki Saarenmaalla, joten paikat olivat jo osittain tuttuja. Lotan isovanhemmilla on myös asunto Kuressaaressa, joten tukikohdasta oli helppo tehdä päiväretkiä ympäri saarta ja muutenkin lisäkädet vauvanhoidossa oli erittäin tervetulleita. Päästiin oikein kunnolla lomafiilikseen ja pyörittiin ympäriinsä ihan turisteina! 

Kiitos Viro, kiitos Saarenmaa, mummi ja vaari sekä parhaat matkakumppanit Lotta ja Hilma!<3