Kesäistä sunnuntairetkeilyä!

Meidän perhe kävi tänään retkellä Paraisten Sattmarkissa, jossa järjestettiin eläinpäivä ja Taitavan Saariston käsityöläisten markkinat. Hilma tykästyi lampaisiin ja käytiinkin niitä pariin otteeseen paijaamassa. Ihanaa huomata, miten luontevasti ja rohkeasti tuo pieni tyttö on eläinten kuin eläinten kanssa tekemisissä ja ymmärtää miten niitä tulee kohdella. 

Muita eläimiä oli alpakat ja laatikollinen mehiläisiä. Muutama koirakin näkyi.

Sattmark kaffe & safka -pihapiiriin oli kerääntynyt paljon ihmisiä ja Hilmalla riitti katseltavaa ja puuhasteltavaa.

Eväät mentiin syömään rantaan ja sen jälkeen Hilma pääse kahlailemaan merenrantaan. Ollaan aloitettu taas uinti ja heti huomaa, kuinka vedestä on tullut taas tutumpi elementti ja sen roiskuttaminen ja tutkiminen on hauskaa. Vähän ihmeissään neiti kyllä oli tänään hetken, kun merivettä räiskähti naamalle ja suuhun ja se maistuikin suolaiselta! Oli näkemisen arvoinen ilme taas :D

Päivitellään ensi viikolla tarkemmin raskaudesta, mutta huomenna siis alkaa jo 26. raskausviikko ja vointi on edelleen pääosin hyvä. Ensi viikko vielä töitä ja sitten vielä pari viikkoa kesälomaa! 

Höyryjunalla kohti joulua!

Vietettin eilen ihana perhepäivä, kun lähdettiin höyryjunalla kohti joulua! Matka siis taittui yli 60 vuotta vanhalla Ukko-Pekka höyryveturilla Turusta Uuteenkaupunkiin ja sieltä iltapäivällä takaisin. 

Veturi tuntui aiheuttavan nostalgian purkauksen minne tahansa se menikin ja katselijat nostivat heti käsiään pystyyn ja vilkuttivat. Myös asemalle saapuessaan konduktööri soitti trumpettia tervehtiäkseen ja ennen junan lähtöä junan pilliä soitettiin lähdön merkiksi. 

Junassa vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia (myös meidän alle 1-veelle :D) eikä Hilma ollut pukista moksiskaan! Hyvää harjoitusta jouluaattoa ajatellen!

Itse matka Turusta Ukiin ei kestänyt kuin 1h15min-1h30min ja perillä Uudessakaupungissa aikaa oli puolisentoista tuntia. Meille tuo aika ei ihan tahtonut riittää, sillä heti saavuttuamme Hilma kävi päiväunille vaunuihin. Käytiin joulutorilla, josta kotiinviemisiksi ostettiin kuusikranssi oveen. Lopuksi meidän piti käydä pizzeriassa lounaalla, mutta tilauksessa kesti sen verran, että otimme pizzat kotimatkaksi mukaan junaan. 

Paluumatka ei sujunutkaan aivan yhtä mallikkaasti, mitä tulomatka. Vastaantullut toinen museojuna oli nimittäin kolaroinut auton kanssa tasoristeyksessä ja jouduimme odottamaan matkan puolivälissä raiteilla 1,5h. Kuljettaja oli onneksi selviytynyt, tosin pahoin vammoin jaloissaan. Hilmalle tämä kolmen tunnin paluumatka meinasi käydä turhan rankaksi, mutta hän jaksoi silti hienosti loppuun saakka ja hurmasi kanssamatkustajia vaunussa.

Moneenko paikkaan voi pysähtyä syömään yksien treffien aikana?

Lauantaina oli pitkästä aikaa treffipäivä!<3 Mentiin mun töitten jälkeen syömään lounasta kiinalaiseen (ensimmäinen ruokapysähdys!), koska Lotta on haaveillut jo muutaman päivän ajan kiinalaisesta ruuasta. Masujen täytyttyä mentiin koruliikkeeseen ostamaan sormuksia. Ei olla sormuksille budjetoitu kovinkaan paljoa, koska pidetään tällä hetkellä muita asioita (kuten ruokaa ja musiikkia) tärkeämpinä ja satsaamme niihin isomman siivun budjetista. Sovittiinkin, että vaikka 5-vuotis hääpäiväksi voin ostaa Lotalle sitten valkokultaisen vihkisormuksen ja siihen asti mennään hopeaisella versiolla :) Mulle tulee Kalevala-sormus, joka on sekin hopeaa, mutta sopii mulle juuri sellaisenaan nyt ja jatkossa. 

Kun oltiin jätetty sormukset kaiverrettaviksi, suunnattiin jokirantaan, jossa oli yhtä sun toista markkinaa samaan aikaan. Ensimmäiseksi kuljettiin läpi Käsityöläismarkkinat. Tai oltiin aloittamassa niiden läpikäymistä, mutta piti pysähtyä kahville.. :D Kuljettiin nimittäin ohi Cafe Art kahvilan, josta saa täydellisen cappuccinon, eikä voitu tuota kahvilaa ohittaa ilman sellaista. Ja pitäähän kahvin kanssa jotain kyytipoikaa olla, joten otettiin gluteeniton mutamuffinssi (toinen ruokapysähdys!) kaveriksi. 

Jatkettiin matkaa Keskiajan markkinoille ja Ranskalais-italialaismarkkinoille, kunnes Lotta keksi, että haluaa suklaamansikoita, joita olimme nähneet yhdellä kojulla joen toisella puolella. Eikun niitä hakemaan (KOLMAS ruokapysähdys kahden tunnin sisään :D)! 

Kun lopulta päästiin kotiin kaiken tarpomisen ja kaupungilla pyörimisen päätteeksi oltiin ihan loppu. Käytiin Mökön kanssa kävelemässä ja haaveilemassa tulevista iltakävelyistä Hepun kanssa ja pyörähdettiin tottakai myös lauantai-illan saunassa. Sunnuntai vierähtikin mulla taas aamusta töissä ja iltapäivällä mentiin ottamaan Lotan serkusta ja tämän miehestä raskaus-masukuvia Turun Linnan edustalle. Lotan serkun laskettuaika on elokuun puolivälissä, joten kovin suurta ikäeroa ei näille pikkuserkuksille tule :) Puhumattakaan Lotan toisen serkun vauvasta, jonka laskettuaika on vain pari viikkoa ennen meitä. Kyllä nyt tulee vauvoja tähän sukuun! :D 

Illalla käytiin vielä ystäväpariskuntamme luona kyläilemässä ja laitattamassa koekampauksia häitä varten. 40 päivää jäljellä! :)

Tänään alkoi raskausviikko 15+0. Heppu on päärynän kokoinen noin 12cm pituudella ja 100g painollaan. Näillä viikoilla sikiöllä on spurttivaihe kasvussa ja varsinkin luut ja lihakset kasvavat ja voimistuvat huimasti. Liikkeet voivat tuntua aivan minä hetkenä hyvänsä! Muutaman kerran Lotta onkin jo tuntenut "ilmakuplan", joka on edennyt kuplien poikittain mahassa. Luultavimmin se on meidän Heppu, mutta koska vertailupohjaa aiempiin tuntemuksiin ei ole, on paha mennä sanomaan onko kyseessä niin sanotusti eksynyt pieru vai Heppu :D 

Heppu osaa jo haukotella, räpytellä silmiään sekä kuulee jo ääniä!<3 Yksi ilta käytiin läpi mitä kappaleita haluaisin alkaa laulaa Hepulle jo tämän masuaikana, jotka hän mahdollisesti tunnistaisi myös synnyttyään. Ainakin Oravan pesä sekä Lapin äidin kehtolaulu tulevat olemaan repertuaarissa. Mietin myös Päivänsädettä ja menninkäistä ja päätin laulaa sen. Se päättyi siihen, että Lotta itki.. Muistettiin molemmat samalla miten surullinen kappale se onkaan. Ei siis sitä.. :D 

Mitä kappaleita teillä lauletaan tai teille on laulettu kun olitte pieniä? :)

Eläkeläismatka Helsinkiin!

Edellisviikonloppuna tehtiin oikein todellinen eläkeläismatka Helsinkiin. Lähdettiin minilomabreikille Helsinkiin, koska meillä oli pitkästä aikaa yhteinen vapaapäivä tiedossa ja itselläni 7 päivän runsastuntinen työputki. Lauantaina kipitettiin suoraan mun töiden jälkeen linja-autoasemalle, koska yhdeltä ei lähtenyt junaa. Mulla tulee helposti pahaolo autossa ja busseissa, joten oltiin lipunvarauksen yhteydessä valittu itsellemme paikat eturivistä. Kun päästiin moottoritielle kaivettiin tietysti omat matkaeväät repusta ja tässä kohtaa revettiin totaalisesti, että ollaan mekin yks eläkeläispari :D 

Yövyttiin Sokos Hotelli Vaakunassa ja matkalla hotellille haettiin niin naminami herkkukahvit (joku suklaakahvi tms. se oli)  Coffee Housesta mukaan. Respassa kasvatettiin urporating:mme, kun respan nainen veteli Lotan S-etukorttia tiskillä olevan koneen kyljestä kolme kertaa ja joka ikisellä kerralla, Lotta oli käsi pinsettiotteessa valmiina ottamaan kortin takaisin. Viimisellä kerralla Lotta repesi ääneen niin kovaa, että viereinen respatäti säikähti ja kääntyi katsomaan ja kyselemään, että mitäs siellä tapahtuu. Saatiin valita kylpyammeellinen huone ja pulahdettiinkin ensimmäisenä "reissusta uupuneina" kylpyyn :)

Kun oltiin hengähdetty ja kaunistauduttu suunnattiin pienen shoppailukierroksen jälkeen Eteläesplanadille syömään ravintola Brondaan. Nähtiin ystäväpariskuntamme ravintolan edessä ja syötiin 5-ruokalajin maistelumenu mahtavasta seurasta, ruuasta ja juomasta nauttien. Meidät oltiin plaseerattu paraatipaikoille keittiöluukun edessä oleville paikoille ja oli ihanaa nähdä vanhoja työkavereita. Syömisen jälkeen kipastiin nelistään vielä oluelle todella viihtyisään kortteliravintolaan/pubiin lähellä Erottajaa, jonka nimeä en nyt enää muista. 

Sunnuntaina kierrettiin kaupoilla, juotiin herkkujuomat Starbucksissa, käytiin syömässä ja viimeisenä ennen kotiinlähtöä tavattiin vielä toinen ystäväpariskunta, joiden kanssa käytiin läpi Tuomaanmarkkinat, sekä makkaratalossa olevat joulumyyjäiset. Itse löysin veljelleni joululahjan ja Lotu kaipaamansa uuden lompakon. Illalla suunnattiin junalla takaisin Turkuun ja arkeen.

Joulumarkkinat!

Näissä talvisissa maisemissa kelpasi lauantaina keskustassa tepastella. Lauantaina oli monessa kaupungissa joulukatujen ja markkinoiden avajaiset, niin myös meillä täällä Turussa.

Vanha Suurtori täyttyi 22.11. alkaen Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoista, jotka palvelevat neljänä viikonloppuna peräkkäin 14.12. klo 17 asti. 

Käytiin markkinoilla Lotan ystävän, joka oli meillä Helsingistä kylässä, Mökön ja ystäväpariskunnan kanssa. Markkinoilta tarttui mukaan havukranssi ulko-oveen ja Mökölle monta fania jotka ihastelivat meidän "niin söpö koira!":aa :D 

Nyt eletään jännittäviä hetkiä, nimittäin täytin juuri valmistumisilmoituksen ja tänään olen viimeistellyt opinnäytetyöesitystäni sekä opponointiraporttia. Huomenna aamulla urakka alkaa Espoossa klo. 8 ja pyrin siihen, että huomisiltaan mennessä olisin jättänyt printatun työni sinisessä kulmakansiossa opintotoimistoon. Jaksaa jaksaa, painaa painaa vielä vähän! :)

Paha ruoka, pahempi mieli ja Silakkamarkkinat!

Ihan alkuun haluan esittää jälleen nöyrimmät pahoitteluni blogin hiljaiselosta. Mulla on tasan 2 viikkoa esitettävän opinnäytetyön deadlineen ja vajaan 3 viikon päästä koko homma pitäisi olla niteissä. Tietokoneella istumista ja tuskailua on siis tullut harrastettua, eikä energiaa ole sitten riittänyt enää näihin blogipuuhiin. Lotu on kuitenkin kerännyt tunnollisesti kuvia otsikoiden alle, joten muutamia blogitekstejä on jonossa ja yritän niitä nyt kirjoitella pois alta. Tämän kuun aikana nimittäin tuskin tulee tätä omaa blogia kirjoiteltua, mutta yritän tänään saada tekstit valmiiksi, jolloin kuulette jotain edes silloin tällöin! Opintojeni päätyttyä lupaan palata aktiiviseksi bloggaajaksi jälleen ;)

Mennään nyt kuitenkin parin viikon takaisiin tapahtumiin. Olin järjestänyt itselleni perjantain vapaaksi ja ehdotin Lotulle lounastreffejä keskustassa, jonka jälkeen käytäisiin katsomassa Silakkamarkkinoita, jotka juuri tuolloin Turussa olivat. Lounaspaikaksi valikoitui Dennis ja se oli virhe numero yksi. Paikka oli kahdentoista maissa tupaten täynnä ja onnistuimme löytämään hälinän keskeltä juuri ja juuri paikan. Lotta olisi halunnut syödä pizzan puoliksi, mutta koska pizzan puolitus maksoi 7,90€(!!!!) en periaatteesta halunnut sitä maksaa. Olisi myös vaatinut oman ponnistelunsa, että oltaisiin löydetty täytteet, jotka molempia miellyttää. Ja mulla oli aivan jäätävä nälkä. Ilmoitin siis ottavani oman pizzan. (Virhe numero kaksi.) Lotu tilasi itselleen lohta (virhe numero 3) ja minä kana-sinihomejuusto pizzan (virhe numero 4). Kun vihdoin saimme ruuat eteemme, Lotta kiukutteli edelleen siitä, etten suostunut ottamaan hänen kanssaan yhteistä pizzaa. Itseäni taas ärsytti suunnattomasti Lotun kiukuttelu ja olin vähintään yhtä ärsyttävä hänelle koko lounaan ajan. Kaiken lisäksi tilaamamme ruuat oli aivan kamalia. Lotun lohi oli ylikypsä pieni kikkare viiden (kyllä VIIDEN) keitetyn perunan ja purkkikastikkeen päällä. Mun pizzassa taas oli niin paljon juustoa, että se oli mennyt keskeltä kuopalle ja pizzan päällä näki selvästi puolen sentin oranssin rasvakerroksen lillumassa. 

Sörkittyämme suihimme sen mitä pelastettavissa oli, kipasimme viereiseen kauppahalliin katsomaan mitä kaikkia gluteenittomia tuotteita sieltä löytyisi. Lottaa ärsytti edelleen ja itseäni sitten vieläkin enemmän. Puoliksi juoksimme kauppahallin läpi, minä noin kolme metriä edellä ja hampaita kiristellen lähdimme kohti Silakkamarkkinoita :D

Markkinoilta mukaamme tarttui herrasväen pikkuleipiä sekä juuri loimutettua lohta, joka oli vielä lämmintä. Markkinoilla olisi ollut mukava viettää pidempäänkin aikaa ja harmiteltiinkin, ettei tajuttu tulla sinne syömään lounasta! Nyt molemmilla vaan oli kauhea ketutus päällä ja kylmä ilmakin tärisytti, joten markkinat oli kahlattu läpi vartissa. Otti Lotu sieltä onneksi kuitenkin kivoja kuvia! :)

Tämäkin riita, kuten yleensä kaikki meidän riidat, alkaa jostain ihan älyttömästä pienestä jutusta. Toisella on mielessään jotain, muttei kuitenkaan sano sitä ääneen tai tarpeeksi painokkaasti. Toinen ärsyyntyy, loukkaantuu tai pahoittaa mielensä ja siinä sitä sitten ollaan. Ja kun tähän lisätään vielä nälkä ja suuret odotukset yhteisestä kahdenkeskisestä ajasta, on kinastelu taattua. Onneksi meillä on kuitenkin tapana päästä yli näistä minidraamoista yhtä nopeasti mitä ne syntyvätkin ja tämäkin kinastelu saatiin kotiin päästyämme sovittua. Usein myös naureskellaan vanhoja riitojamme, kuten nyt esimerkiksi tätä.. :D Mutta ehkä näistäkin oppii. Ensi kerralla ainakin suostun puolittamaan pizzan. ;)