Pikkuherra Heimo!

Muutamat teistä on ehtineet jo kyselläkin mitä meille oikein kuuluu ja tietoa pienestä uudesta perheenjäsenestämme. Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta aika ja energia on tässä kuluneiden viikkojen aikana suunnannut kyllä täysin toisaalle blogin maailmasta. Yritetään skarpata taas! :D 

Puuh, on niin paljon asiaa etten oikein edes tieä mistä aloittaa. Ehkäpä siitä, mihin blogi viimeksi jäi. Mulla tosiaan oli loppuraskaudessa sitä toksemiaepäilyä ja sen takia kävin äitiyspolilla kontrolleissa kerran viikossa ja neuvolassakin parhaimmillaan kahdesti viikossa. Myrkytykseksi ei kuitenkaan onneksi missään vaiheessa edennyt, mutta aika todella väsynyt koko raskauteen aloin olla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Lopulta 19.10. torstaiyöllä vähän ennen kahta, heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka tulivat 4-5min välein. Seurailin tilannetta pari tuntia ja koska supistukset eivät lopahtaneet vaan muuttuivat kipeämmiksi, herätin Lotan ja hälyteltiin isovanhemmat paikalle. Kävin yöllä kuumassa suihkussa ja pidin kuumavesipulloa alaselällä, mihin supistukset kovimmin tuntuivat ja kuuden maissa lähdettiin synnärille katsomaan missä mennään. Noh, eihän siinä vaiheessa vielä missään menty :D Synnytys oli kyllä alkamassa, mutta kohdunkaulaa oli vielä pari senttiä jäljellä vaikka se oli pehmeä ja sormelle auki. Kätilö vinkkasi, että siinä vaiheessa kun supistukset ovat vaan kipeitä ja toinen toistaan kipeämpiä, tietää että on tosi kyseessä. Tuossa aamuyön aikana olin saanut aina välillä väleihin vähän helpompia supistuksia. Lähdettiin takaisin kotiin vähän ennen seitsemää ja tositoimiin päästinkin myöhemmin sinä samana iltapäivänä.

Tässä vaiheessa olisi luonnollista kertoa synnytyskertomukseni, mutta valitettavasti en siihen vielä pysty. Varmasti jossain vaiheessa sen tänne jaan, mutta vielä tuo kokemus on niin tuoreena ja aika kipeänä mielessä, etten pysty sitä tähän jäsentämään. Lyhykäisyydessä kerrottakoon, että Heimo syntyi lopulta perjantai aamuyöllä 03:50 kiireellisellä sektiolla.

Sairaalasta kotiuduttiin vasta seuraavana keskiviikkona ja siitä pikkuhiljaa meidän perheen uusi arki alkoikin sitten opettelulla ja totuttelulla. 

Hilma on ollut mitä upein isosisko ihan alusta alkaen ja Heimosta on tullut hänelle selvästi tärkeä ja rakas. Sisko on innokas vaipanvaihto- ja pukemisavustaja, kiikuttaa tuttia suuhun vauvalle kun tämä itkee ja huutelee mennessään "ei tätääää! (= ei hätää)". Hirvittävän nopeasti on aika hurahtanut, sillä Heimo on tänään tasan 1 kuukautta. Hän kannattelee hienosti päätään ja väläytti jopa ensimmäisen hymynsä terkkarille neuvolassa viime perjantaina! Kaikin puolin hän on aika rauhallinen vauva, joka sanoo vasta kun on oikeasti aihetta ja tykkää kovin seurailla isosiskon touhuja. 

Meidän tuleva isosisko!

Näihin muutamiin viikkoihin on mahtunut paljon jännittäviä hetkiä ja vähän väliä on havahtunut huomaamaan, miten "iso" tyttö meidän Hilma jo on!<3 Vaikka hän on vasta vuoden ja 9kk...

Edellisviikolla oli Hilman ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Odotusaulassa hän luki reippaana tyttönä Aku Ankkaa ja kun häntä kutsuttiin nimellä, otti Hilma reppunsa kantoon ja asteli itse sisään tutkimushuoneeseen. Hammaslääkärin tuolissa Hilma istui Lotan sylissä ja reippaasti avasi suutaan aina isoksi sanoen "aaa". Kävi ilmi, että häneltä puuttuu enää 8 maitohammasta! Taaimmat hampaat ylhäältä ja alhaalta sekä kaikki kulmahampaat, joista itse asiassa yksi onkin jo puhjennut tuon käynnin jälkeen eli tämän hetkinen saldo on enää -7 :)

Hienosti sujuneen hammaslääkärikäynnin jälkeen mentiin tietysti vähän juhlimaan kahvilaan.

Perjantaisin Hilmalla on uintipäivä. Vielä he käyvät Lotan kanssa ohjatussa taaperouinnissa aina perjantai-iltapäivisin, mutta koska Hilmaa ei oikein huvita osallistua yhteisiin leikkeihin ja harjoituksiin päätettiin, että he alkavat käydä jatkossa perjantaisin ihan vain kahdestaan meidän lähiuimahallissa leikkimässä. Hilma nimittäin nauttii, kun saa leikkiä ja läiskytellä ja ihan omaan tahtiin polskutella vedessä.

Tällä viikolla alkoi se ehkäpä jännin uusi asia. Päiväkoti. Koska Lotta palaa töihin vasta ensi viikon jälkeen, saa Hilma rauhassa nämä kaksi viikkoa totutella ja tutustua päiväkotiin sekä siellä oleviin lapsiin ja hoitajiin. Tällä viikolla hän on päivä kerrallaan ollut siellä aina vähän pidempään yksin ja osallistunut erilaisiin aktiviteetteihin ja ensi viikosta olisi tarkoitus viedä hänet aina 8 maissa ja hakea sitten ennen 12. 

Hilma on kyllä todella upeasti jo kolmessa päivässä edistynyt hirmuisesti harjoittelussa. Ja samoin Lotta! Eilen nimittäin Hilma jäi ensimmäistä kertaa yksin tunnin ajaksi ja sain kotiin itkevän vaimon, jonka sydän oli särkynyt jättäessään itkevän lapsen päiväkodille. Hilma oli kuitenkin hienosti reipastunut Lotan lähdettyä ja uusi itku harmitus oli tullut päälle vasta juuri ennenkuin Lotta menikin jo hakemaan häntä. Tänään Hilma oli 1,5h yksin niin, että Lotta oli vaan tiputtanut hänet ryhmäänsä, sanonut heipat ja lähtenyt. Siinä Hilma oli hetken aikaa itkeskellyt, mutta rauhoittunut taas muutamassa minuutissa ja reippasti leikkinyt muiden lasten mukana hakiessa. Ja Lottakin tuli reippaana ja ilman itkuja käymään kotona tuossa välissä! :D

Huomenna mennään koko porukka yhdessä päiväkodille, sillä meillä on edessä alkukeskustelu Hilman omahoitajan kanssa. Katsotaan sitten vähän sen mukaan, miten kauan siinä menee ja miten Hilma on sen ajan muiden lasten ja hoitajien kanssa pärjännyt että jääkö hän lounaaseen asti vai lähdemmekö kaikki suosiolla pidennetyn viikonlopun viettoon. Sovittiin nimittäin, että pidetään perjantai ansaittuna vapaapäivänä. Käydään Skanssissa jäätelöllä ja juhlimassa virallisesti alkavaa äitiyslomaa sekä Hilman ensimmäistä päiväkotiviikkoa :)

Äitienpäivä, rv20 ja puoliväli häämöttää!

Oon ollut jotenkin niin kremppainen ja vaivainen kuluneet viikot, että aika on humahtanut täysin laput silmillä oloissaan voivoitellen.. :D Onneksi pikku hiljaa alkaa suurimmat vaivat väistyä ja elämä muutenkin pilkahdella valoisampana.

Äitienpäivä-päivitys jäi roikkumaan meillä ihan luvattoman pitkälle, mutta mitään kovin erikoista ei tehty. Kahviteltiin omia vanhempia ja syötiin herkkuaamiainen yhdessä. Nautittiin olostamme ja Hilman seurasta<3

Vihdoin ja viimein päästiin nauttimaan jopa vähän kesäisemmistä säistä ja sen kunniaksi pyysin, että Lotta lakkaisi mulle kesävarpaat. Hilma oli vierestä seurattuaan sitä mieltä, että hänelle myös ja onneksi meiltä löytyi Lotan siskon ostamaa lasten kynsilakkaa, joka on siis täysin vesiliukoista. Sillä sai pikkuneitikin elämänsä ensimmäiset lakat varpaisiin :)

Lotta ja Hilma on myös ulkoilleet ahkerasti ja syöneet ulkona lähes joka kerta, kun lämpötila on hiponut 20 astetta.

Tämän viikon juttu on ehdottomasti ollut raparperi. Löydettiin takapihaltamme jonkun aikaisemman asukkaan istuttama raparperipensas ja ollaankin jo innoissamme valmistettu raparperipaistosta sekä raparperipiirakkaa.

Ja Naksu on tykännyt myös! Mun vatsa pullahti ihan toden teolla tässä toukokuun aikana esiin eikä tavallisiin housuihin ole enää mitään asiaa. Kasvava vatsa aiheutti (välillä edelleen aiheuttaa) liitoskipuja ja varsinkin selkä on muodostunut töissä todella ongelmalliseksi. Se kun kipeytyy heti jos olen jaloillani vähänkään pidempään ilman reiluja istumataukoja. Myöskään kumartelut, nostot ja kanniskelut eivät tällä selällä enää onnistu ja töissä nyt selvitelläänkin mulle jotain mahdollista istumatyötä raskauden loppuajaksi. On sanomattakin nimittäin selvää, ettei nuo vaivat tule ainakaan helpottamaan raskauden edetessä. Muuten oon voinut todella hyvin! Ainoastaan nuo työn fyysisyyden tuomat esteet on harmittaneet ja vaikeuttaneet oloa viimeisen kuukauden ajan.

Rv18 tunsin ensimmäistä kertaa parit pienet tökkäisyt. Nyt liikkeitä on tuntunut jo päivittäin, mutta vielä niitä ei tunne vatsan päältä. Hilma on ihanasti hokannut kasvaneen vatsan ja silitteleekin sitä aika ajoin hokien "vauva vauva vauva". 

Ensi viikon perjantaina 9.6. meillä on vihdoin rakenneultra! Vielä yli viikon siis odotettava ja jännitettävä onko kaikki edelleen hyvin ja suostuisiko Naksu meille itseään vähän vilauttamaan. Sukupuoli halutaan siis ehdottomasti tietää, mikäli se vain on mahdollista nähdä. On kiva tietää etukäteen, jos lastenhuonetta odottaa esimerkiksi pieni pintaremontti vähemmän tyttömäiseksi :D

Rv 15 ja pihahommia!

Tällä viikolla on tehnyt mieli lakritsijäätelöä. Ihan sikana. Mielellään joka päivä, ainakin yksi annos. Liitoskivut ovat myös ilmestyneet. Keskiviikkoiltana ne iskivät niin kovina, että jouduin lähteä töistä pari tuntia aiemmin lepäilemään. Siitä alkanut yö oli pahin tähän astisista. Heräsin vähän väliä tunteeseen, että joku iskee puukon kohtuun tai nivusiin. Sain myös pari ensimmäistä harjoitussupistusta. Onneksi kroppa siitä kuitenkin rauhottui ja nyt on pari päivää ollut vain satunnaisia vihlovia särkyjä, ei jatkuvaa jomotusta.

Olo on ollut taas vähän energisempi, kun kolotukset tai jomotukset eivät ole menoa liiemmin haitanneet ja saatiinpa tämän viikon aikana tehtyä takapihalle terassikin! Olihan meillä onneksi rakennusmiehenä Lotan iskä, mutta toki autoimme parhaamme mukaan. Ja tänään vihdoin ruuvailin kaikki loput laudat paikalleen kiinni, joten se on nyt valmis ja odottaa katosta!

Hilma on ahkera tyttö osallistumaan pihatalkoisiin lapioillaan tai vaikka käpyjä keräten ja nauttii todella paljon ulkoilusta ylipäätään. Toivottavasti huomisaamulla sää on sen mukainen, että saataisiin vietyä takapihalta kaatopaikkakuorma pois ja sinne saisi pystytettyä oman hiekkalaatikon, niin tuo pihan viihtyvyyskin lisääntyisi kaikkien kannalta. 

Huomenna mennään Hilman serkun 1-vuotissynttäreille ja vappuaattoiltana mennään ensimmäistä kertaa lakitukseen Turun taidemuseon mäkeen. Se on kuulunut mun vappuperinteisiin, mutta nyt en ole toisella paikka kunnalla asumisen tai töiden takia päässyt osallistumaan ainakaan 7 vuoteen, joten kivaa päästä vihdoin ja koko perheen kera painamaan tuo joskus hankittu lakki päähän. Lotta ja Hilma menevät vappupäivänä brunssille ja itselläni päivä menee töissä skumppaa kaadellen :) Ehkä ensi vappuna itsekin olen nauttimassa vappupäivän brunssista lasillisella!

Hyvää vappua kaikille! Toivoo yks vappupallo perheineen.

Raskauden alku ja rv 14!

Kiitos kaikille ihanista onnitteluviesteistä!<3 Me ollaan tosiaan makusteltu jo tässä vuoden päivät Lotan kanssa ajatusta, että kumpi synnyttää seuraavan lapsen. Mulla on ihan lapsesta asti ollut kova synnytyspelko, joka on oikeastaan vasta Hilman syntymän ja monen läheisen synnytyskertomuksen kuultuani alkanut helpottaa ihan toden teolla. Hyvin pitkään vain tämä pelko seisoi mun raskausajatusten edessä ja aika isostikin olin sitä mieltä, ettei mua ole tehty sitä varten. Kuitenkin mitä lähemmäs syksy ja talvi tuli sitä enemmän aloin raskautta miettiä, jopa odottaa ja toivoa. Olin vihdoin valmis! 

Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme halua lapsille kovin suurta ikäeroa. Mielellään pari vuotta. Kun Hilma sitten joulukuussa täyttikin jo vuoden, oli aika ryhtyä tositoimiin jos tämän toiveen halusi toteutuvan. Loppusyksystä tikuttelin kiertoja ja yritin tunnistaa kehostani kierron eri vaiheita. Hassua miten sellaisiinkaan ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt väitän melko varmasti tunnistavani missä vaiheessa kiertoa mentäisiin ihan vaan peilistä ja fiiliksistä. 

Tammikuun lopulla osui kohdalle kierto, joka saatiin sovittua hienosti yhteen luovuttajan aikataulujen kanssa. Kerrottakoon tässä kohtaa, että tulevan Naksumme luovuttaja on siis sama kuin Hilmalla, joten sisaruksilla tulee olemaan myös ihan biologinenkin side :) Pari viikkoa ihmettelin nippailua alavatsassa jos käveli liian kovaa ja sitä, ettei maha kestänyt aamulla kahvia lainkaan. Vihdoin piinaviikot oli ohi ja teimme odotetun raskaustestin. Ensin pari päivää viivatesteillä tuijottelimme haaleaakin haaleampia viivoja, jotka selvästi näimme muka vahvistuvan, kunnes lopulta päätimme tehdä ClearBluen digitestin joka kertoisi selvästi KYLLÄ tai EI. Raskaana 1-2 viikkoa välähti ruutuun ja multa pieni pisara housuun! 

Siitä alkoikin pahoinvointi, joka jatkui aina 11. raskausviikolle asti. Joka päivä ei välttämättä oksentaa tarvinnut, mutta etosi ja kuvotti ja hajut saivat aikaan yökkäyksiä. Kun rv 11 alkoi, loppui pahoinvointi kuin seinään. Luojan kiitos!! Ja vaikka tuosta on vasta pari viikkoa aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut joskus viime vuonna. Hassua miten nopeasti aika kultaakin muistot.. :D 

Viime viikolla käytiin niskaturvotusiltrassa eikä seulonnoista löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Naksu nukkui lähes koko ultrauksen ajan ja kätilö ultrasi huolella selittäen meille tarkasti kaikkea kuvaruudulla näkyvää. Jäi todella levollinen olo, että kyllä Naksu siellä pärjää ja kehittyy juuri kuten pitääkin. 

Tänään on 13+4 ja käynnissä siis jo 14. raskausviikko! Viikon sisään on kohtu pullahtanut näkyville niin, että pääsiäislomalla oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitysfarkut ja pari paitaa. Selkä vihoittelee välillä, jos paljon joutuu kumartelemaan, mutta muuten olo on mitä mainioin! Ihanaa kun pahoinvoinnin jäätyä pois on taas energiaa tehdä kaikkea! Lääkärineuvollassakin oli kaikki hyvin kohdunsuun ollessa kiinni ja Naksun sydän polki tasaista 157 sykettään. Naksu on muuten tällä hetkellä persikan kokoinen. Persikkanaksu<3 Tämän viikon ehdoton food craving on ollut mämmi! Olen jo useampana pääsiäisenä sitä opetellut syömään, mutten voi väittää että tähän asti olisin tuota outoa tummaa tahnaa mitenkään järin innoissani odottanut. Toista oli tämä pääsiäinen! Olisin voinut syödä sitä vaikka joka päivä kahdesti! 

Avioliitto!

Meille on maistunut ehtaa avioelämää jo yli viikko, kun 3.3.2017 käytiin maistraarissa allekirjoittamassa paperit, joilla rekisteröity parisuhde muutetaan avioliitoksi. Samalla vihdoin hoitui nimiasiakin kuntoon ja sain kaipaamani yhdistelmä sukunimen, joka ei siis rekisteröidyssä parisuhteessa ollut lainkaan mahdollista. Edes maksamalla. Onneksi tämäkin vääryys on saatu korjattua! :) 

Mitään erikoisempia seremonioita tai menoja ei tuohon päivään järjestetty, sillä häämme olemme jo viettäneet ja ne oli täydelliset. Käytiin kuitenkin kaupungilla vähän kahvilla ja herkuttelemassa.

Illalla hautauduttiin sohvan nurkkaan Hilman mentyä nukkumaan, katsottiin Tyttö nimeltä Varpu -elokuva ja syötiin perjantai-irtsareita<3 

Sunnuntaina vietettiin paitsi perinteistä vohvelisunnuntaita, oltiin myös kutsuttu sisaruksemme sekä vanhempamme meille avioliittokahveille. 

Leivottiin suolainen piirakka ja tällainen marenki-vadelma-mascarponekakku. Siinä vähän perheen kesken kilisteltiin ja vietettiin yhdessä mukava iltapäivä :)

Suuret onnittelut kaikille "tuoreille" aviopareille meidän perheeltä!<3

Tammikuu taaperon silmin!

Taas on vuosi vierähtänyt - ja lujaa! Ihan hullua, miten Facebook muistuttelee vuoden takaisista päivityksistä samoille päivämäärille ja samaan aikaan tuntuu, että tuohan oli viime kuussa tai ainakin 2 vuotta sitten. Mitä sitä turhaan tahtia siis tässäkään kohtaa hidastamaan, sillä ainakaan meidän Hilma ei niin tee!

Tammikuu on ollut meidän perheessä täynnä menoa ja meininkiä. Muutaman viikon sai nauttia jopa lumesta ja pulkkamäestä! Mäen vain tulee olla tarpeeksi jyrkkä tai pitkä, jotta se Hilmaa jaksaa viihdyttää. Lällärimäet eivät ole tätä hurjapäätä varten. 

Laivaristeilyjä mahtui tammikuuhun kaksi. Tosin erikseen. Ensin olin äitini kanssa kahdestaan perinteisellä äiti-tytär risteilyllä ja seuraavalla viikolla Lotta lähti Hilman, siskonsa ja tämän pojan kanssa testaamaan uutta Viking Linen Gracea. 

Tammikuun puolessa välissä käytiin Helsingissä viikonloppureissulla tapaamassa ystäviä ja yöpymässä vähän hotellissa. Ja tietysti asianmukaisissa vermeissä, kuten mätsäävissä legginsseissä..

Kirjasto on yksi Hilman lempipaikoista. Siellä käydäänkin vähintään kuukausittain, mutta useamminkin voisi. On liikuttavaa, miten tuo ikiliikkuja-vauhtimenijä malttaa istahtaa hetkeksi aloilleen lukemaan kirjaa. 

Hilma kävi viime viikolla ekaa kertaa elokuvissa! Käytiin vauvakinossa katsomassa La La Land ja Hilma jaksoi upeasti koko yli 2h kestäneen näytöksen! Ei hän tietenkään paikoillaan istunut tuota aikaa, mutta onneksi salin etuosaan oltiin tuotu kaikenlaisia leluja, liukumäki ja keinuja, joilla taaperot pääsivät remuamaan. Lotalta meni hiukan ohi leffan alku ja multa vastaavasti loppu, mutta kokonaisuutena leffa vaikutti kyllä hyvältä. Ehdottomasti aiotaan katsoa uudelleen, ehkä kuitenkin ilman Hilmaa :)

Tammikuun hitti on ehdottomasti äijän askartelema jakkara Hilmalle! Facebookissa nähtiin kuva, kun joku oli askarrellut ikea-jakkaran jatkeeksi kehikon, jotta lapsi voi seistä tuolin päällä ilman, että putoamisvaaraa. Hilma onkin jo osallistunut vaikka mihin kotitöihin omalta jakkaraltaan käsin. Lempipuuhaa on tiskaaminen ja erilaisten raaka-aineiden laittaminen kulhoon.

Meidän 1-vuotias!

Maanantaina oli se päivä, jota vielä viikko sitten kauhistelin. Meidän pieni vauva täyttää vuoden ja hänestä tulee virallisesti taapero! En ala edes kirjoittaa siitä, miten nopeasti aika menee koska se lienee sanomattakin selvää. Hilma on jo 1 vee!

Vaikka meidän pienen tytön syntymästä onkin kulunut vuosi, oli jännä huomata miten elävästi kaikki muistot ja hetket palautuivat mieleen tuona vuosipäivänä. Vatsanpohjaa alkoi kutitella, kun muistelin miten soitin TYKS:iin kahdelta aamuyöstä vesien mentyä. Miten juoksin keskellä yötä pikkujoulu-juhlijoiden keskellä siirtämästä autoa takaisin synnärille ja teki mieli vaan huutaa kaikille että "VÄISTÄKÄÄ, MUN VAIMO SYNNYTTÄÄ!". Ja miten säikähdin ja pakahduin yhtä aikaa tuon pienen nyytin parkaistessa ensimmäistä kertaa.

Pitkälle on tultu ja ihan käsittämättömän paljon Hilma on oppinut, kasvanut ja kehittynyt. Vielä tämä neiti ei puhu, mutta kommunikoi kovasti omalla tavallaan. Pään pudistaminen on selkein ele, jolla hän viestii, mikäli ei tahdo jotain tai jokin asia ei muuten vain sovi. Lisää ruokaa saadaan hakkaamalla kättä pöytään, Toivosta on kyse silloin, kun äännellään korkealta ja matala örinä tarkoittaa lehmää. Autosta puhuttaessa Hilma osaa hienosti pärisyttää kieltään ja syliin halutaan nostamalla kädet ylös tai roikkumalla lahkeessa. Eikä pidä unohtaa väliaplodeja, joille on aihetta pienimmästäkin onnistumisesta tai välillä jopa ylipäätään olemisesta.

Syntymäpäivänään Hilma sai pannukakku-mangokermakakun, jonka "kermavaahtona" käytettiin siis vispautuvaa kaurakermaa. Hilma meni kermasta niin pähkinöiksi, että alkoi vaan lapata kaksin käsin mangososetta ja kermaa kakun päältä suuhun. Taisi maistua!

Höyryjunalla kohti joulua!

Vietettin eilen ihana perhepäivä, kun lähdettiin höyryjunalla kohti joulua! Matka siis taittui yli 60 vuotta vanhalla Ukko-Pekka höyryveturilla Turusta Uuteenkaupunkiin ja sieltä iltapäivällä takaisin. 

Veturi tuntui aiheuttavan nostalgian purkauksen minne tahansa se menikin ja katselijat nostivat heti käsiään pystyyn ja vilkuttivat. Myös asemalle saapuessaan konduktööri soitti trumpettia tervehtiäkseen ja ennen junan lähtöä junan pilliä soitettiin lähdön merkiksi. 

Junassa vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia (myös meidän alle 1-veelle :D) eikä Hilma ollut pukista moksiskaan! Hyvää harjoitusta jouluaattoa ajatellen!

Itse matka Turusta Ukiin ei kestänyt kuin 1h15min-1h30min ja perillä Uudessakaupungissa aikaa oli puolisentoista tuntia. Meille tuo aika ei ihan tahtonut riittää, sillä heti saavuttuamme Hilma kävi päiväunille vaunuihin. Käytiin joulutorilla, josta kotiinviemisiksi ostettiin kuusikranssi oveen. Lopuksi meidän piti käydä pizzeriassa lounaalla, mutta tilauksessa kesti sen verran, että otimme pizzat kotimatkaksi mukaan junaan. 

Paluumatka ei sujunutkaan aivan yhtä mallikkaasti, mitä tulomatka. Vastaantullut toinen museojuna oli nimittäin kolaroinut auton kanssa tasoristeyksessä ja jouduimme odottamaan matkan puolivälissä raiteilla 1,5h. Kuljettaja oli onneksi selviytynyt, tosin pahoin vammoin jaloissaan. Hilmalle tämä kolmen tunnin paluumatka meinasi käydä turhan rankaksi, mutta hän jaksoi silti hienosti loppuun saakka ja hurmasi kanssamatkustajia vaunussa.

Käy Muumilaaksoon!

Tänään koitti se päivä, kun meidän pieni muumivauva pääsi ensimmäisen kerran Muumimaailmaan! Siitä on jo useampi vuosi, kun ollaan viimeksi Lotun kanssa muumeja moikkaamassa oltu ja kaikki se symboliikka mennä sinne nyt ensimmäistä kertaa perheenä sai vatsanpohjan kuhisemaan perhosia!<3

Vaikka moni rakennus ja asia oli muuttunut, oli niin moni asia kuitenkin pysynyt juuri samana, kuin tuolloin kahdeksan vuotta sitten. Hahmikselta laaksoon asteli edelleen toinen toistaan suloisempia muumihahmoja ja sama muumi-CD tuuttasi repeatilla kaiuttimista.

Sitten nähtiin Muumimamma. Tuo kaikkien äitien äiti. Ihana pannukakun ja mansikkahillon tuoksuinen mamma, jonka käsilaukusta löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva ratkaisu. Ensin Hilma varovaisesti tutki mamman kättä ja uskaltautui vähän silittelemään mamman kuonoakin. Hetki oli niin liikuttava, että melkein itketti!<3

Ehkä parasta Hilman mielestä Muumimaailmassa oli kuitenkin teatteriesitys. Hän hyppi musiikin tahdissa sylissä, hihkui, kun muumit juoksivat lavalla ja taputti mukana, kun yleisö innostui lyömään käsiään yhteen. 

Muumikaupasta Hilma sai itse valita mikä lelu hänelle muistoksi ostetaan. Ensin näytettiin hänelle yksitellen kaikki pehmolelut läpi. Mikään ei kelvannut. Ei siis pehmolelua. Mutta sitten löytyivät 0+ kylpylelut! Käsi alkoi lyödä pakettia vimmatusti "Tämä tämä, otetaan tämä!". Ja kotiin päästyämme pieni muumivauva pääsi vielä leikkimään ikiomilla muumileluillaan.