Pikkuherra Heimo!

Muutamat teistä on ehtineet jo kyselläkin mitä meille oikein kuuluu ja tietoa pienestä uudesta perheenjäsenestämme. Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta aika ja energia on tässä kuluneiden viikkojen aikana suunnannut kyllä täysin toisaalle blogin maailmasta. Yritetään skarpata taas! :D 

Puuh, on niin paljon asiaa etten oikein edes tieä mistä aloittaa. Ehkäpä siitä, mihin blogi viimeksi jäi. Mulla tosiaan oli loppuraskaudessa sitä toksemiaepäilyä ja sen takia kävin äitiyspolilla kontrolleissa kerran viikossa ja neuvolassakin parhaimmillaan kahdesti viikossa. Myrkytykseksi ei kuitenkaan onneksi missään vaiheessa edennyt, mutta aika todella väsynyt koko raskauteen aloin olla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Lopulta 19.10. torstaiyöllä vähän ennen kahta, heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka tulivat 4-5min välein. Seurailin tilannetta pari tuntia ja koska supistukset eivät lopahtaneet vaan muuttuivat kipeämmiksi, herätin Lotan ja hälyteltiin isovanhemmat paikalle. Kävin yöllä kuumassa suihkussa ja pidin kuumavesipulloa alaselällä, mihin supistukset kovimmin tuntuivat ja kuuden maissa lähdettiin synnärille katsomaan missä mennään. Noh, eihän siinä vaiheessa vielä missään menty :D Synnytys oli kyllä alkamassa, mutta kohdunkaulaa oli vielä pari senttiä jäljellä vaikka se oli pehmeä ja sormelle auki. Kätilö vinkkasi, että siinä vaiheessa kun supistukset ovat vaan kipeitä ja toinen toistaan kipeämpiä, tietää että on tosi kyseessä. Tuossa aamuyön aikana olin saanut aina välillä väleihin vähän helpompia supistuksia. Lähdettiin takaisin kotiin vähän ennen seitsemää ja tositoimiin päästinkin myöhemmin sinä samana iltapäivänä.

Tässä vaiheessa olisi luonnollista kertoa synnytyskertomukseni, mutta valitettavasti en siihen vielä pysty. Varmasti jossain vaiheessa sen tänne jaan, mutta vielä tuo kokemus on niin tuoreena ja aika kipeänä mielessä, etten pysty sitä tähän jäsentämään. Lyhykäisyydessä kerrottakoon, että Heimo syntyi lopulta perjantai aamuyöllä 03:50 kiireellisellä sektiolla.

Sairaalasta kotiuduttiin vasta seuraavana keskiviikkona ja siitä pikkuhiljaa meidän perheen uusi arki alkoikin sitten opettelulla ja totuttelulla. 

Hilma on ollut mitä upein isosisko ihan alusta alkaen ja Heimosta on tullut hänelle selvästi tärkeä ja rakas. Sisko on innokas vaipanvaihto- ja pukemisavustaja, kiikuttaa tuttia suuhun vauvalle kun tämä itkee ja huutelee mennessään "ei tätääää! (= ei hätää)". Hirvittävän nopeasti on aika hurahtanut, sillä Heimo on tänään tasan 1 kuukautta. Hän kannattelee hienosti päätään ja väläytti jopa ensimmäisen hymynsä terkkarille neuvolassa viime perjantaina! Kaikin puolin hän on aika rauhallinen vauva, joka sanoo vasta kun on oikeasti aihetta ja tykkää kovin seurailla isosiskon touhuja. 

Meidän tuleva isosisko!

Näihin muutamiin viikkoihin on mahtunut paljon jännittäviä hetkiä ja vähän väliä on havahtunut huomaamaan, miten "iso" tyttö meidän Hilma jo on!<3 Vaikka hän on vasta vuoden ja 9kk...

Edellisviikolla oli Hilman ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Odotusaulassa hän luki reippaana tyttönä Aku Ankkaa ja kun häntä kutsuttiin nimellä, otti Hilma reppunsa kantoon ja asteli itse sisään tutkimushuoneeseen. Hammaslääkärin tuolissa Hilma istui Lotan sylissä ja reippaasti avasi suutaan aina isoksi sanoen "aaa". Kävi ilmi, että häneltä puuttuu enää 8 maitohammasta! Taaimmat hampaat ylhäältä ja alhaalta sekä kaikki kulmahampaat, joista itse asiassa yksi onkin jo puhjennut tuon käynnin jälkeen eli tämän hetkinen saldo on enää -7 :)

Hienosti sujuneen hammaslääkärikäynnin jälkeen mentiin tietysti vähän juhlimaan kahvilaan.

Perjantaisin Hilmalla on uintipäivä. Vielä he käyvät Lotan kanssa ohjatussa taaperouinnissa aina perjantai-iltapäivisin, mutta koska Hilmaa ei oikein huvita osallistua yhteisiin leikkeihin ja harjoituksiin päätettiin, että he alkavat käydä jatkossa perjantaisin ihan vain kahdestaan meidän lähiuimahallissa leikkimässä. Hilma nimittäin nauttii, kun saa leikkiä ja läiskytellä ja ihan omaan tahtiin polskutella vedessä.

Tällä viikolla alkoi se ehkäpä jännin uusi asia. Päiväkoti. Koska Lotta palaa töihin vasta ensi viikon jälkeen, saa Hilma rauhassa nämä kaksi viikkoa totutella ja tutustua päiväkotiin sekä siellä oleviin lapsiin ja hoitajiin. Tällä viikolla hän on päivä kerrallaan ollut siellä aina vähän pidempään yksin ja osallistunut erilaisiin aktiviteetteihin ja ensi viikosta olisi tarkoitus viedä hänet aina 8 maissa ja hakea sitten ennen 12. 

Hilma on kyllä todella upeasti jo kolmessa päivässä edistynyt hirmuisesti harjoittelussa. Ja samoin Lotta! Eilen nimittäin Hilma jäi ensimmäistä kertaa yksin tunnin ajaksi ja sain kotiin itkevän vaimon, jonka sydän oli särkynyt jättäessään itkevän lapsen päiväkodille. Hilma oli kuitenkin hienosti reipastunut Lotan lähdettyä ja uusi itku harmitus oli tullut päälle vasta juuri ennenkuin Lotta menikin jo hakemaan häntä. Tänään Hilma oli 1,5h yksin niin, että Lotta oli vaan tiputtanut hänet ryhmäänsä, sanonut heipat ja lähtenyt. Siinä Hilma oli hetken aikaa itkeskellyt, mutta rauhoittunut taas muutamassa minuutissa ja reippasti leikkinyt muiden lasten mukana hakiessa. Ja Lottakin tuli reippaana ja ilman itkuja käymään kotona tuossa välissä! :D

Huomenna mennään koko porukka yhdessä päiväkodille, sillä meillä on edessä alkukeskustelu Hilman omahoitajan kanssa. Katsotaan sitten vähän sen mukaan, miten kauan siinä menee ja miten Hilma on sen ajan muiden lasten ja hoitajien kanssa pärjännyt että jääkö hän lounaaseen asti vai lähdemmekö kaikki suosiolla pidennetyn viikonlopun viettoon. Sovittiin nimittäin, että pidetään perjantai ansaittuna vapaapäivänä. Käydään Skanssissa jäätelöllä ja juhlimassa virallisesti alkavaa äitiyslomaa sekä Hilman ensimmäistä päiväkotiviikkoa :)

Raskasta olla raskaana!

Huomenna on täynnä tasan 32 viikkoa raskautta. 32 hyvin pitkää ja vaiheikasta viikkoa. Mun kohdallani tämä raskaus on nimittäin ollut kaikkea muuta kuin helppo tai vaivaton. Tuntuu, että kun yksi vaiva on väistynyt, on seuraava ottanut läpystä vaihdon ja vaikka päällisin puolin kaikki onkin sujunut hyvin ja vauva on kasvanut hienosti ja tasaisesti, on mun keho vaan mennyt huonompaan ja huonompaan kuntoon. 

Tällä hetkellä mulla olisi töitä jäljellä vielä 3 viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Koko ensi viikon olen sairauslomalla ja loppuviikosta arvioidaan tilanne uudelleen koskien viimeistä paria viikkoa. Tänään viimeksi kävin TYKS:ssä käyrillä ja tarkastuksessa jatkuvien supistuksien takia ja sain supistuksenestolääkettä. Hyvä uutinen on, että jatkuvat supistukset eivät ole kypsyttäneet tai lyhentäneet kohdunkaulaa, joten suurta riskiä ennenaikaiselle synnytykselle ei ole. However, mun oma jaksaminen ja varsinkin psyykkinen jaksaminen onkin asia ihan erikseen. Puhumattakaan Lotasta ja Hilmasta, koska he joutuu selviytymään tällä hetkellä arjesta aikalailla kahdestaan. Toivon todella, että nää jatkuvat supistukset vielä jossain vaiheessa hellittäisivät tai oppisin edes kestämään ja sietämään niitä siten, etteivät ne rajaisi elämääni sohvan, sängyn ja wc:n välille. Muuten on edessä kyllä vielä toooodella pitkät 8 viikkoa!

Nyt, kun olen tarpeeksi valittanut omasta olostani, voin keskittyä iloisempiin asioihin eli meidän ei-niin-pikku-Naksumieheen! Näillä viikoilla vauvan painoarvo on noin 1800g, mutta viimeksi tänään sain kuulla ja nähdä miten meidän Naksu onkin jo vähän yli 2kg. Hän on alusta asti mennyt yläkäyrällä, joten ilmeisen pitkää poikaa tähän maailmaan odotellaan! Hän on tyyppinä myös melkoinen menijä ja mahassa käy välillä sellainen melske, että tuntuu kuin sisuskaluja järjestettäisiin uudelleen ja maha heilahtelee puolelta toiselle. Hänellä on myös useita kertoja päivässä hikka, jonka erottaa selvästi mahan päältäkin. 

Hän reagoi selvästi musiikkiin ja ilmaisee mielipiteensä myös, jos tila käy liian ahtaaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä mammajooga, jossa olen elokuun käynyt. Jos menen vähänkään liikaa lyttyyn, tulee sellasta monotusta, että tekee mieli kiljasta samalla kun ponnahtaa pystyyn. Öisin Naksu innostuu jumppailemaan aina kun käännän kylkeä tai käyn vessassa ja välillä tuntuu, ettei hän malta nukkua lainkaan. Käyristä tai sörkkimisistä hän ei myöskään pidä, vaan potkii niitä tai yksinkertaisesti lähtee karkuun. Mökö usein makaa aivan mussa kiinni sohvalla ja toisinaan myös Mökö saa osansa Naksun potkutreeneistä. Sitten hän loukkaantuu ja lähtee. Raukka.<3

2. hääpäivä!

Pari viikkoa sitten meillä oli jo 2. hääpäivä<3 Sen kunniaksi käytiin brunssilla ravintola Kuoressa. Ruoka oli tosi hyvää ja seura tietysti kohdillaan ;)

Tuntuu, että kun elokuu alkoi, alkoi myös valmistautuminen tulevaan syksyyn. Niin luonnossa kuin ihan meillä kotonakin. Muutamista kesäisitä säistä päästiin vielä nauttimaan uimisen ja leikkipuistoeväsretkien merkeissä, mutta nyt on pitänyt jo useana päivänä pukea Hilmalle sukkia, pitkälahkeisia housuja ja tuulitakkia. 

Meillä syksyyn valmistautuminen on myös tarkoittanut Hilman päiväkodin aloittamiseen valmistautumista. Neidille on ostettu kurahousua, takkia, kuori-ulkovaatteita, kumisaapasta, vaihtovaatetta, päiväkotitossua ja välikerrastoa. Nyt vihdoin pitäisi olla kaikki hankittuna ja Hilma on siirtynyt perhepedistä myös lastenhuoneeseen nukkumaan kerrossängyn alapedissä, joka vihdoin saatiin tuunattua valmiiksi. Hän on jo niin iso tyttö!<3

18.9. mulla alkaa virallisesti äitiysloma ja samana päivänä Hilma menee Lotan kanssa ensimmäistä päivää opettelemaan ja tutustumaan päiväkotiin. Hilma tulee olemaan päiväkodissa aina ma-pe 8-12, jotta mulla on mahdollisuus keskittyä (ja ehkä vähän levätä) vain yhteen lapseen ja Hilma pääsee leikkimään ja sosiaalistumaan ikäistensä parissa. Tutustumisviikon jälkeen Lotta palaakin työelämään ja mä jään vuorostani kotiin. 

Raskaudesta riittää tällä hetkellä niin paljon kerrottavaa, että kirjoittelen siitä erillisen postauksen heti, kun vain jaksan. Pääpiirteittäin Naksulla on kaikki oikein hyvin, mun kroppa vaan on kovalla koetuksella ja rasituksella. Töitä olisi vielä 3 viikkoa ennen äitiyslomaa, mutta ainakin ensi viikon olen sairauslomalla, jonka jälkeen tilanne arvioidaan uudelleen koskien 2 viimeistä viikkoa. 

Raskauden alku ja rv 14!

Kiitos kaikille ihanista onnitteluviesteistä!<3 Me ollaan tosiaan makusteltu jo tässä vuoden päivät Lotan kanssa ajatusta, että kumpi synnyttää seuraavan lapsen. Mulla on ihan lapsesta asti ollut kova synnytyspelko, joka on oikeastaan vasta Hilman syntymän ja monen läheisen synnytyskertomuksen kuultuani alkanut helpottaa ihan toden teolla. Hyvin pitkään vain tämä pelko seisoi mun raskausajatusten edessä ja aika isostikin olin sitä mieltä, ettei mua ole tehty sitä varten. Kuitenkin mitä lähemmäs syksy ja talvi tuli sitä enemmän aloin raskautta miettiä, jopa odottaa ja toivoa. Olin vihdoin valmis! 

Meille on ollut alusta asti selvää, ettemme halua lapsille kovin suurta ikäeroa. Mielellään pari vuotta. Kun Hilma sitten joulukuussa täyttikin jo vuoden, oli aika ryhtyä tositoimiin jos tämän toiveen halusi toteutuvan. Loppusyksystä tikuttelin kiertoja ja yritin tunnistaa kehostani kierron eri vaiheita. Hassua miten sellaisiinkaan ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt väitän melko varmasti tunnistavani missä vaiheessa kiertoa mentäisiin ihan vaan peilistä ja fiiliksistä. 

Tammikuun lopulla osui kohdalle kierto, joka saatiin sovittua hienosti yhteen luovuttajan aikataulujen kanssa. Kerrottakoon tässä kohtaa, että tulevan Naksumme luovuttaja on siis sama kuin Hilmalla, joten sisaruksilla tulee olemaan myös ihan biologinenkin side :) Pari viikkoa ihmettelin nippailua alavatsassa jos käveli liian kovaa ja sitä, ettei maha kestänyt aamulla kahvia lainkaan. Vihdoin piinaviikot oli ohi ja teimme odotetun raskaustestin. Ensin pari päivää viivatesteillä tuijottelimme haaleaakin haaleampia viivoja, jotka selvästi näimme muka vahvistuvan, kunnes lopulta päätimme tehdä ClearBluen digitestin joka kertoisi selvästi KYLLÄ tai EI. Raskaana 1-2 viikkoa välähti ruutuun ja multa pieni pisara housuun! 

Siitä alkoikin pahoinvointi, joka jatkui aina 11. raskausviikolle asti. Joka päivä ei välttämättä oksentaa tarvinnut, mutta etosi ja kuvotti ja hajut saivat aikaan yökkäyksiä. Kun rv 11 alkoi, loppui pahoinvointi kuin seinään. Luojan kiitos!! Ja vaikka tuosta on vasta pari viikkoa aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut joskus viime vuonna. Hassua miten nopeasti aika kultaakin muistot.. :D 

Viime viikolla käytiin niskaturvotusiltrassa eikä seulonnoista löytynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Naksu nukkui lähes koko ultrauksen ajan ja kätilö ultrasi huolella selittäen meille tarkasti kaikkea kuvaruudulla näkyvää. Jäi todella levollinen olo, että kyllä Naksu siellä pärjää ja kehittyy juuri kuten pitääkin. 

Tänään on 13+4 ja käynnissä siis jo 14. raskausviikko! Viikon sisään on kohtu pullahtanut näkyville niin, että pääsiäislomalla oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitysfarkut ja pari paitaa. Selkä vihoittelee välillä, jos paljon joutuu kumartelemaan, mutta muuten olo on mitä mainioin! Ihanaa kun pahoinvoinnin jäätyä pois on taas energiaa tehdä kaikkea! Lääkärineuvollassakin oli kaikki hyvin kohdunsuun ollessa kiinni ja Naksun sydän polki tasaista 157 sykettään. Naksu on muuten tällä hetkellä persikan kokoinen. Persikkanaksu<3 Tämän viikon ehdoton food craving on ollut mämmi! Olen jo useampana pääsiäisenä sitä opetellut syömään, mutten voi väittää että tähän asti olisin tuota outoa tummaa tahnaa mitenkään järin innoissani odottanut. Toista oli tämä pääsiäinen! Olisin voinut syödä sitä vaikka joka päivä kahdesti! 

Pääsiäisyllätyksiä!

Me ollaan päästy nauttimaan pääsiäisestä ja pienestä lomasta täysin rinnoin. Rairuohoa ei viitsitty kasvattaa, koska Toivo kaivaisi ne heti ylösalaisin ja söisi korret. Munia on kuitenkin maalattu ja pajunoksia koristeltu. Ja sekös rankkaa olikin!

Viikko sitten palmusunnuntaina meidän pikkunoita lähti ensimmäistä kertaa virpomaan! Käytiin vaan muutamien tuttujen luona ja loppua kohden Hilma selvästi pääsi jo jyvälle oksan heiluttamisesta. Viimeisessä kyläpaikassa risu heilui nimittäin sellaista tahtia, että sai itse varoa silmiensä puolesta :D

Muutoin meidän pääsiäiseen on kuulunut ulkohommia, pihan laittoa ja suunnittelua, paljon kyläilyjä isovanhempien luona ja uskalsinpa jopa vaihtaa isäni kanssa autoomme jo kesärenkaatkin. Tänään olisi tarkoitus istuttaa takapihalle pari pensasta, leikellä ylikasvanutta syreeniä ja koota Hilmalle ihan ikioma hiekkalaatikko omalle takapihalle. Tässä kevään aikana tullaan tuossa takana paljon puuhastelemaan, koska piha on täysin laittamatta edellisiltä asukkailta ja hirveässä kunnossa. Lisäksi aiomme rakentaa siihen terassin ja katoksen, johon myöhemmin asennamme myös lasit. Kaikille helpompi puuhastella, kun Hilmallakin riittää jotain omaa viihdykettä :)

Ja ollaan me itseasiassa vähän muutakin puuhasteltu hyvässä hiljaisuudessamme tässä alkuvuoden aikana..

Tuo suurin pääsiäismuna aukeaa nimittäin vasta lokakuun 23. päivä tienoilla! Kerromme tästä yllätyksestä lisää seuraavassa postauksessa ja jatkossa tulemme päivittämään (tai ainakin yritämme) raskauden etenemistä viikko viikolta :) 

Mukavaa viimeistä pääsiäispyhää kaikille!

Meidän 1-vuotias!

Maanantaina oli se päivä, jota vielä viikko sitten kauhistelin. Meidän pieni vauva täyttää vuoden ja hänestä tulee virallisesti taapero! En ala edes kirjoittaa siitä, miten nopeasti aika menee koska se lienee sanomattakin selvää. Hilma on jo 1 vee!

Vaikka meidän pienen tytön syntymästä onkin kulunut vuosi, oli jännä huomata miten elävästi kaikki muistot ja hetket palautuivat mieleen tuona vuosipäivänä. Vatsanpohjaa alkoi kutitella, kun muistelin miten soitin TYKS:iin kahdelta aamuyöstä vesien mentyä. Miten juoksin keskellä yötä pikkujoulu-juhlijoiden keskellä siirtämästä autoa takaisin synnärille ja teki mieli vaan huutaa kaikille että "VÄISTÄKÄÄ, MUN VAIMO SYNNYTTÄÄ!". Ja miten säikähdin ja pakahduin yhtä aikaa tuon pienen nyytin parkaistessa ensimmäistä kertaa.

Pitkälle on tultu ja ihan käsittämättömän paljon Hilma on oppinut, kasvanut ja kehittynyt. Vielä tämä neiti ei puhu, mutta kommunikoi kovasti omalla tavallaan. Pään pudistaminen on selkein ele, jolla hän viestii, mikäli ei tahdo jotain tai jokin asia ei muuten vain sovi. Lisää ruokaa saadaan hakkaamalla kättä pöytään, Toivosta on kyse silloin, kun äännellään korkealta ja matala örinä tarkoittaa lehmää. Autosta puhuttaessa Hilma osaa hienosti pärisyttää kieltään ja syliin halutaan nostamalla kädet ylös tai roikkumalla lahkeessa. Eikä pidä unohtaa väliaplodeja, joille on aihetta pienimmästäkin onnistumisesta tai välillä jopa ylipäätään olemisesta.

Syntymäpäivänään Hilma sai pannukakku-mangokermakakun, jonka "kermavaahtona" käytettiin siis vispautuvaa kaurakermaa. Hilma meni kermasta niin pähkinöiksi, että alkoi vaan lapata kaksin käsin mangososetta ja kermaa kakun päältä suuhun. Taisi maistua!

Käy Muumilaaksoon!

Tänään koitti se päivä, kun meidän pieni muumivauva pääsi ensimmäisen kerran Muumimaailmaan! Siitä on jo useampi vuosi, kun ollaan viimeksi Lotun kanssa muumeja moikkaamassa oltu ja kaikki se symboliikka mennä sinne nyt ensimmäistä kertaa perheenä sai vatsanpohjan kuhisemaan perhosia!<3

Vaikka moni rakennus ja asia oli muuttunut, oli niin moni asia kuitenkin pysynyt juuri samana, kuin tuolloin kahdeksan vuotta sitten. Hahmikselta laaksoon asteli edelleen toinen toistaan suloisempia muumihahmoja ja sama muumi-CD tuuttasi repeatilla kaiuttimista.

Sitten nähtiin Muumimamma. Tuo kaikkien äitien äiti. Ihana pannukakun ja mansikkahillon tuoksuinen mamma, jonka käsilaukusta löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva ratkaisu. Ensin Hilma varovaisesti tutki mamman kättä ja uskaltautui vähän silittelemään mamman kuonoakin. Hetki oli niin liikuttava, että melkein itketti!<3

Ehkä parasta Hilman mielestä Muumimaailmassa oli kuitenkin teatteriesitys. Hän hyppi musiikin tahdissa sylissä, hihkui, kun muumit juoksivat lavalla ja taputti mukana, kun yleisö innostui lyömään käsiään yhteen. 

Muumikaupasta Hilma sai itse valita mikä lelu hänelle muistoksi ostetaan. Ensin näytettiin hänelle yksitellen kaikki pehmolelut läpi. Mikään ei kelvannut. Ei siis pehmolelua. Mutta sitten löytyivät 0+ kylpylelut! Käsi alkoi lyödä pakettia vimmatusti "Tämä tämä, otetaan tämä!". Ja kotiin päästyämme pieni muumivauva pääsi vielä leikkimään ikiomilla muumileluillaan.

Hilma 6 kk!

Meidän pieni pallero täytti jo puoli vuotta edellissunnuntaina! Hilma kasvaa hienosti ja puolivuotismitat neidillä olivatkin 6880g ja 63,4cm!

Tällä hetkellä Hilmalla on hillitön meno päällä. Juuri ennen puolivuotissynttäreitään neiti keksi, miten päästään eteenpäin. Sen jälkeen meno onkin ollut aika pysäyttämätöntä. Mökön vesikippo on asia, jonka luona rynnätään välittömästi, ellei parempaa viihdykettä ole tarjolla.

Mitään ei saa myöskään enää lukea rauhassa. Oli se sanomalehti, aikakausilehti, kartta tai vaan joku esite, Hilman täytyy saada tutkia sitä ensin.

Pidettiin viime viikolla Hilman ja tämän pikkuserkun puolivuotissynttärit. Ikäeroahan näillä kahdella on vain 4 päivää. Pienet saivat lahjoja ja me vanhemmat herkkuja mahan täydeltä!

Puolivuotispäivän kunniaksi Hilma sai myös maistella ensimmäistä kertaa maissinaksuja. 

Ne oli pikkuneidin mielestä hitti! Mua tosin ahdisti koko ajan se sotku, mikä niiden syömisestä tuli.. Että sormiruokailua ja "minä itse"-syömistä odotellessa.. :D En tykkää yhtään sotkusta ja ruualla leikkimisestä, vaikkei se tietenkään ole sama asia näin pienellä ihmisellä, joka tutkii ja maistelee ja haistelee ja tutustuu raaka-aineisiin ja syömiseen ylipäätään. Kulinaristina tuollainen touhu silti vain vähän riipaisee, mutta enköhän mä sopeudu. 

Hampaiden puhkeamista meillä edelleen odotellaan. Jo kuukauden päivät hampaat ovat tehneet tuloaan, mutta vieläkään ei mitään näy. Liikkeelle lähtö on tehnyt Hilman öistä vähän levottomia, sillä konttausasentoon pungetaan unissaankin. Vierastaminen on vähän alkanut helpottaa, kun Hilma selvästi jo muistaa ihmisiä vähän pidempään, kuin päivän kerrallaan. Samalla Hilmalle on tullut kuitenkin myös hyvin selväksi, kuka hänen mamma on. Toisinaan kenenkään muun syli ei kelpaa, kuin Lotan. Musta on tullut selvästi se hauska äiti, jonka kanssa pelleillään ja nauretaan ja riehutaan. Illalla kuitenkin halutaan nukahtaa mamman syliin. 

Uskomatonta ajatella, miten tasan vuosi sitten julkaistiin täällä blogissamme uutinen pienestä Heppusesta. Nyt tämä sama pieni Heppunen, joka tuolloin oli kiivin kokoinen ja osasi vasta avata ja sulkea käsiään nyrkkiin painelee jo menemään täysin omatahtoisena ja tomerana minimuijana. Meijän pikkuheppu<3

Kesäloma osa 1!

Mulla alkaa olla ensimmäinen kesälomarupeama takana päin ja maanantaina taas työt kutsuu! Tähän kaksiviikkoiseen on mahtanut läjäpäin kyläilyjä sekä ulkoiluja ja ihania kesäjuttuja!<3 

Viime viikonloppuna tehtiin reissu Itä-Suomeen! Ensin käytiin yhden yön verran ilahduttamassa mun mummia Imatralla ja lauantaina siirryttiin Lappeenrantaan Lotan sukulaisia tervehtimään. Hilma pääsi myös ensimmäistä kertaa hotelliin yöksi.  

Ihanan kesäisiä päiviä on myös osunut mun lomalle useampi! Viime viikolla päästiin jopa korkkaamaan terassikausi, kun grillailtiin ja syötiin ulkona. 

Hilman kanssa käytiin myös testaamassa leikkipaikan keinu ja sehän oli jännä! Innostuin vähän liikaa kiikkumaan, kun neiti niin ilakoi ja tämä kiikku-hetki päätyi valtavaan mun reideltä kantapäähän valuvaan pukluun. Nice. 

Lomakisu Toivo on myös pitänyt ahkerasti huolen avattujen kaappien ja laatikoitten valloituksesta! 

Osallistuttiin myös MLL:n järjestämälle vauvahierontakurssille, jota oli 2x45min. Suurin osa muista vauvoista oli 2-3kk ikäisiä ja kieltämättä sen ikäisen kanssa hieronta olisi ollut hieman helpompaa! Nyt tämä meidän pikku partyprincess vaan kääntyili ja keimaili jatkuvasti muille, ryömi ja esiintyi minkä kerkesi. Mutta ainakin saatiin materiaalit ja opittiin itse kaikki hierontaotteet, niin voi sitten myöhemmin, kun Hilma joskus malttaa vähän rauhoittua kokeilla hieromista. 

Hilman pahin vierastamiskausi alkaa ilmeisemmin väistyä. Tai sitten hän lamaantui näistä parista viikosta, kun joka päivä nähtiin eri ihmisiä ja käytiin eri paikassa kylässä. Mutta itkua ei ole pitkään aikaan tullut! Päin vastoin, meillä arkea ovat nykyään mahdottomat iltahepulit, loputtomat pomppimiset hyvien biisien tahdissa sekä kahden oktaavin monologiserenadit aiheesta kuin aiheesta. 

Mahtavaa alkanutta kesää!

Hilma 5 kk!

Torstaina meidän minimuija täytti jo 5 kuukautta!<3 Neuvolassa annettiin viimeinen rota-rokote sekä 2 piikkiä molempiin reisiin. Hilma loukkaantui tällaisesta toiminnasta syvästi, raukka. Onneksi meille ei muuta erikoista rokotteista ilmennyt, kuin että pistokohtiin nousi muutamaksi päiväksi punottavat poukamat, mitkä ovat jo hävinneet. 

Hilma on nyt tuplannut syntymäpainonsa ja tällä hetkellä mitat ovat 6140g ja 61,5cm! Pituuskäyrällä Hilma menee omaa, hieman keskiarvoa alhaisempaa, tasaista käyräänsä. Selältä käänytään makuulle jo molemmilta puolilta ja kova yritys on päästä eteenpäin. Tyyli muikkelilla on vaan vielä vähän hakusessa. Täällä nimittäin isketaan naama lattiaan ja pungetaan peppu pystyyn!

Perjantaina Hilma keksi ensimmäisen kerran, miten lelu kädessä pääseekin eteenpäin! Hän lähti leikkimatolta ja oli tovin ähellyksen jälkeen edennyt huimasti:

Ensimmäinen hammas tekee meillä myös kovasti tuloaan! Vielä ei ole puhjennut läpi, mutta paikan mihin hammas on tulossa erottaa selvästi ja sen myös Hilmasta näkee ja kuulee. Kuolaa tulee litratolkulla, suuhun pitää jatkuvasti saada jotain, mielellään riepu tai viileä kuminen purulelu ja välillä olo on niin inhottava ettei siihen auta muu kuin huuto ja sylittely. 

Hilma on nyt myös siirtynyt omaan pinnasänkyynsä! Ollaan tuettu ja vuorattu sänkyä vähän kapeammaksi, sillä aluksi sängyssä oli niin paljon tilaa, ettei neiti tahtonut rauhoittua sinne lainkaan. Nyt meillä nukutaan yöunet ja osa päiväunista jo hyvin tyytyväisinä omassa sängyssä.

Tällä hetkellä Hilmasta hauskimpia juttuja ovat Mökö ja Toivo, niiden ei tarvitse edes tehdä mitään erikoista niin neitiä hekotuttaa. Myös mä olen Hilman mielestä naurettava. Eikä munkaan usein tarvitse tehdä mitään kovinkaan erikoista. Riittää, että laitan hatun päähän tai sanon jotain. :D 

Kiinteät maistuu neidille ja viikko toisensa jälkeen kokeillaan uusia makuja. Tähän asti neidille on maistunut päärynä, kesäkurpitsa, bataatti (siitä tosin tuli pukluja, joten kokeillaan muutaman viikon päästä uudelleen) ja puuro. Seuraavaksi makulistalla on kukkakaali ja luumu. Hilman allergian takia otetaan aina yksi uusi raaka-aine kerrallaan käsittelyyn, jotta mahdolliset ristiallergiat olisi mahdollisimman selkeä huomata. Usein maitoallergiaan ei välttämättä liity ristiallergioita, yleisimpänä on huomattu kananmuna-allergia, siksi meillä sen maistelu onkin vasta 6kk jälkeen. Tällä hetkellä siis neiti syö lounasaikaan yhtä lämmintä kiinteää ja illalla viimeisellä syötöllä puuroa. 

Hilma on muutaman viimeisen viikon aikana myös alkanut vierastaa. Selvästi ne ihmiset, joita ei nähdä viikottain aiheuttavat neidissä todellisia kauhun ja hädän hetkiä. Hän nimittäin alkaa itkeä oikein kyyneleet virraten. Eniten vierastamista aiheuttaa miespuoleiset henkilöt outoine partoineen ja möreine äänineen. Nyt, kun mulla alkoi parin viikon kesäloma, aiotaankin viedä Hilmaa paljon kylään ja ihmisten luo, varsinkin miesten. Eli äijä, vaari, pappa, eno ja kummisedät täältä tullaan!