Äitiysloma ja täysiaikaisuus!

Virallisesti olen ollut äitiyslomalla jo 2 viikkoa ja eilen pärähti käyntiin 38. raskausviikko (37+1 tänään) eli meidän Naksutin saavutti täysiaikaisuuden!<3 Mulla äitiysloma on mennyt aika verkkaisesti, koska supistuksilta en ole enää yli kuukauteen mitään kovin aktiivista tekemään. Olenkin kutonut ahkerasti! Toistaiseksi on syntynyt Hilmalle nämä pupusukat ja lisäksi olen tehnyt Naksulle ja Hilmalle samanlaiset pipot ja nyt on työn alla Hilmalle pipoon sopiva tuubihuivi.

Meillä alkaa olla kaikki valmiina Naksua varten. Viime viikolla petasin pojan korisängynkin valmiiksi. Vaatehuoneessa on pestynä ja viikattuna vaatteet valmiiksi ja muutkin tavarat on sillä tavalla ulottuvilla, että kun hän päättää tulla ei tarvitse varastoa lähteä ympäri kääntämään. 

Rv 34 aloin juoda vadelmanlehtiteetä, kun olen niin monelta saanut kuulla sen positiivisesta vaikutuksesta etenkin synnytyksen jälkeen kohdun palautumiseen. Monella jälkivuoto on ollut reilusti vähäisempää kuin esimerkiksi aiemmista synnytyksistä ja kohtutulehduksilta on vältytty.

Hilma on ollut nyt pari viikkoa päiväkodissa ja molemmilla viikoilla hän on tullut kipeäksi. Ekan viikon lopulla tuli perus nuhaflunssa. Pari päivää ehti viime viikolla olla päiväkodissa suht terveenä ja torstaina uusi yskänuha kuumeen kera. Lauantaina käytiin lääkärissä tarkistamassa korvat ja siellähän tulehdus olikin. Nyt kuitenkin pikkumuija on tuonkin taudin selättänyt ja toivotaan, että nyt saisi jatkaa terveenä loppuvuoden.

Syyskuun puolivälissä meidän Naksulle järjestettiin babyshoweritkin!<3 Ihania ystäviä, paljon hyvää ruokaa, lahjoja ja hauskoja leikkejä. Ja mä sain ahhh jalkahoidon, hieronnan ja uudet kynsilakat varpaisiin. Näytänpähän edes jaloista sitten hyvältä synnyttäessä! :D 

Viikko sitten alkoi loppuraskauden vaivat, nimittäin turvotukset ja raskausarvet astuivat kehään. Sormukset piti ottaa pois ja aamuisin yön jäljiltä varpaat ja sormet on aikamoiset nakit. Myös navan ympärille ratkesi arvet ja toivon todella, että Naksu siirtyisi mahan tälle puolelle jatkamaan kasvuaan ennenkuin nuo vielä suht pienet arvet ottavat haltuunsa koko masun. 

Viime torstaina oli synnytystapa-arvio. Kohdunkaula oli selvästi pehmeä, mutta edelleen kiinni ja kaulaa ainakin sen 2,5cm jäljellä. Kiinnittynyt hän ei vielä ollut, mutta aika alhaalla jo nätisti raivotarjonnassa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lantiossani ei ole mitään poikkeavaa ja hänen pitäisi kyllä ongelmitta ulos mahtua. Tästä tiedosta olen todella huojentunut, koska isoin pelkoni synnytyksessä on, että kesken kaiken päädytäänkiin sektioon, koska jostain syystä hän ei mahdu ulos. Sain myös kuulla, että hän on hyvin sopusuhtainen ja jos syntyy lähellä laskettua, syntymäpaino voi jäädä jopa alle 3,7kg. Yes please!

Eilen koin ensimmäisiä oikeasti kivuliaita supistuksia, jotka tuntuivat selässä sekä nivusissa. Ne oli kuitenkin satunnaisia, eivätkä yölläkään mitenkään säännöllisiä. Pieni jännitys nyt kuitenkin alkoi, että meinaako tässä pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtua! Toivottua olisi, voin kertoa. Mä olen ihan valmis tähän raskaana olemiseen ja malttamaton saada pikkumies syliin!<3 

Miniheppu!

Eilen käytiin TYKS:ssä kontrollissa sekä synnytystapa-arviossa. Heppu on läpi raskauden ollut vähän pienempi vauva ja mennyt käyrien alarajoilla, siksi loppuraskauteen on meille laitettu muutama ultra, että nähdään hänen kasvu. Toisaalta, tottakai toinen on pieni, kun ei tuo mammaihminenkään sen suurempi ole <3

Ensin istuskeltiin kymmenisen minuuttia huoneessa, jossa Lotan mahasta mitattiin supistuksia, liikkeitä sekä sykettä. Heppu nukkui tyytyväisenä tuon ajan, mutta pari aika kovaa supistusta käyrälle kyllä tallentui. Ultrassa nähtiin, kuinka hän vilkutteli ja köllötteli tyytyväisenä pää alhaalla, vaikkei vielä ollut kiinnittynyt. Kohdunsuu oli hieman auennut ja lyhentynyt, joten kyllä siellä jotain pientä liikettä kohti synnytystä jo on :)

Tänään on raskausviikkoja 37+2 ja täysiaikaisuuden virstaanpylväs on nyt saavutettu! Heppu on jo täysin valmis paketti, mutta kerää vielä hieman rasvaa nahan alle viimeiset hetkensä masussa. Istukka on hoitanut tehtävänsä ja tästä eteenpäin se alkaa surkastua. Heppu on näillä viikoilla vesimelonin kokoinen ja eilisen arvion mukaan painoa hänellä on noin 2,5kg. Se on hieman vähemmän kuin keskiarvo, mutta oikein sopusuhtainen Lottaan sekä muihin mittoihinsa nähden. Meidän pikkuheppu<3

Lotta voi edelleenkin todella hyvin. Tänään juuri puhuttiin, miten Lotalle ei vieläkään ole tullut kyllästymisen tunnetta raskaana olemiseen. Lähinnä ajatukset on malttamattomat, että näkisipä toisen jo tässä päivän valossa ja omassa sylissä, mutta itse raskaana oleminen voisi vaikka jatkuakin. Supistuksiin on tullut viikon aikana menkkamaista kipua, mutta muuten kaikki tyypilliset loppuraskauden oireet, kuten turvotus on pysyneet meiltä, ainakin toistaiseksi, kaukana. 

Syödä tuo kyllä voisi! Ja ihan koko ajan! Ja mikä draama siitä syntyykään, kun ruokavälit venähtävät parillakin minuutilla liian pitkiksi. Sitten on kiukku irti samantien. Lotta on meistä aina ollut se, jolla todella pitkä pinna ja hyvät hermot. Joka nälissään jaksaa kuunella munkin kiukutteluja ja ottaa vastaan niitä purkauksia, joita nälkä mussa herättää. Mutta nyt tämä asetelma on käänytynyt kyllä täysin päälaelleen. Havahdun yhä uudestaan ja uudestaan lepyttelemään vaimoani kaupan käytävillä ehdottaen välipalan hakemista ja tsemppaamassa jaksamaan.

Ollaan suoritettu tällä viikolla viimeisetkin hankinnat Hepulle ja nyt meiltä puuttuu enää vauva. Kestovaippoja Lotta aikoo ainakin alkuun yrittää ja ollaan niitä haalittu hyvä aloitussetti. Mukana on myös mua varten all-in-one vaippoja, jotka puetaan ihan käytännössäkin kuten kertsivaippa. Kuten tästä on rivien välistä luettavissa, mä en ole liian innostunut näistä kestovaipoista, mutta lupaan antaa niille mahdollisuuden. Pesusta ja huoltamisesta Lotta on luvannut itse huolehtia ja kyllä me pidetään myös noita kertsiversioita arjessa mukana niin paljon, kuin on tarve. Sais vaan sen pienen minihepun jo kätösiin ja pääsisi opettelemaan vaipanvaihtoa<3 :D