Rantaloma lähellä

Toukokuun lopulla meidän perhe suuntasi kesän ainoalle ulkomaanreissulle naapuriimme Viroon. Hilman ensimmäinen ulkomaanmatka oli myös Viroon, tuolloin käytiin Saarenmaalla ja nyt oli Heimon vuoro päästä ensimmäiselle seikkailulleen Suomen rajojen ulkopuolelle. Kohteemme oli Pärnu ja se saa meidän perheeltä 10/10!

Lähdettiin laivalla Helsingistä niin, että perillä Pärnussa olimme kahdeksan maissa illalla. Meillä oli kolme kokonaista päivää Pärnussa ja neljäntenä lähdimme ajamaan Tallinnaan heti aamupalan syötyämme. Kolme päivää sai kyllä kulumaan valtavalla vauhdilla ja ihan kaikkeen ei jäänytkään aikaa. Suosittelen siis varsinkin ensimmäistä kertaa Pärnussa vierailevia varaamaan kohteessa ainakin se 4 ellei jopa 5 päivää. 

Majoituttiin kylpylähotellissa ja uimassa käytiinkin melkein joka päivä.

Toinen lähes päivittäinen vierailukohde oli ranta! Siellä lapset olisivat viihtyneet vaikka aamusta iltaan.

Pari tosi hyvää ravintolaa/kahvilaa löydettiin, joista löytyi myös lapsille (tai no lähinnä siis Hilmalle, Heimolle oli vielä omat eväät mukana :) maistuvia ruokia! Yhtenä iltana käytiin pizzalla Steffanissa ja todella herkullinen päivällinen syötiin myös Supelsaksadissa! Näille siis ainakin vahva suositus! :)  

Pärnussa riitti myös leikkipuistoja eikä kaikkia millään ehditty koluta läpi. Yksi mainitsemisen arvoinen vierailu oli myös Mini Zoossa, jossa Hilma pääsi silittämään Lotan pitelemää viljakäärmettä ja oli tapahtuneesta hyvinkin innoissaan ja ylpeä! Tänne kannattaa muistaa varata käteistä, sillä korttimaksupäätettä ei talosta löydy.

Meidän joulu!

Meidän perheellä oli mitä ihanin joulu ja parasta siitä teki katsella tuon tomeran 2-vuotiaan touhuja. kun ensimmäistä kertaa ymmärtää joulupukin, joulupuuhien ja lahjojen päälle. Pienempi tonttummekin jaksoi hienosti joulupyhät kaikkine vierailuineen ja hän on kyllä jo niin skarppi pikkuherra!<3 

Ennen aattoa koristeltiin kuusi ja leivottiin pipareita. Hilmakin hienosti osasi pursottaa pipareihin sokerikuorrutetta ja painella koristeita paikoilleen. Ja siinä sivussa aina taikinaa tai pipareita päätyi suuhunkin :D 

Yllätysyllätys meidän perheen pakettihamsteri oli Hilma. Tuli pyjamaa, vaatetta, kirjoja ja muutama lelu ja neiti oli aina niin onneissaan avaamastaan paketista, että unohtui hetkeksi leikkimään/tutkimaan juuri avaamaansa lahjaa ja piti vähän muistutella että niitä paketteja olisi vielä vaikka kuinka avattavana. 

Joulupukkiin meidän 2-vuotias suhtautui todella reippaasti! Kun ovi avattiin kiljaisi Hilma innoissaan "PUKKI!!!" ja sen jälkeen Hilma hienosti kävi hakemassa itse aina pukilta lahjan ja vei sen oikean saajan luokse. Uskaltautuipa Hilma vielä pukin syliinkin lopuksi istumaan. Ja pieni Heimo myös! :)

Heimo oli reipas pieni vauva kyllä koko joulun! Hänkin sai muutamia paketteja, jotka minä sain kunnian avata. Heimon kuulumisista voisi lyhyesti myös kertoa! Hän on tänään jo 10 viikkoa ja Heimon kasvu ja kehitys on ollut kyllä huimaa. Hän on kova poika juttelemaan, ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään. Hän on jo pari viikkoa seurannut todella tarkasti kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja heti kun bongaa jonkun kasvot alkaa jokeltelu. Mahallaan hän on alkanut viihtyä vasta ihan viime aikoina ja hienosti nostaa jo yläkroppaansa käsien varaan. Kääntyminen selältä mahalleen ei tosin vielä ilman apuja onnistu mutta onpa hän pari kertaa tehnyt sen mitä Hilma ei vauvana tehnyt koskaan. Nimittäin kierähtänyt mahalta selälleen! Tosin ne on saattaneet olla enemmän vahinkoja kuin suunnitelmallisia.. :D 

56 koon vaatteet ovat olleet meille historiaa jo pari viikkoa ja huvittaa kun Heimo käyttää joitain Hilman vanhoja vaatteita jo nyt, joita neiti piti vasta nelikuisena. Yöt menee periaatteessa tosi kivasti (nyt juuri päällä tiheänimun kausi ja oikeastaan 02 eteenpäin yöllä vaan möhnätään ja ähistään kun tutti tai nyrkki on oltava koko ajan suussa) ja hänellä on selkeä yön ja päivän rytmi. Perustyytyväinen poika hän myös on ja onneksemme ollaan säästytty ainakin toistaiseksi suuremmilta masuvaivoilta enkä mitään allergiaan viittaavaa ole vielä ainakaan Heimosta huomannut. Monessakin asiassa Heimo on täysin erilainen kuin siskonsa vauvana, mutta on näillä sisaruksilla kyllä niin paljon samoja piirteitä noin ulkoisesti että ihmekös kun meillä mammoillakin menee Hilmat ja Heimot päivittäin sekaisin :D 

Pikkuherra Heimo!

Muutamat teistä on ehtineet jo kyselläkin mitä meille oikein kuuluu ja tietoa pienestä uudesta perheenjäsenestämme. Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta aika ja energia on tässä kuluneiden viikkojen aikana suunnannut kyllä täysin toisaalle blogin maailmasta. Yritetään skarpata taas! :D 

Puuh, on niin paljon asiaa etten oikein edes tieä mistä aloittaa. Ehkäpä siitä, mihin blogi viimeksi jäi. Mulla tosiaan oli loppuraskaudessa sitä toksemiaepäilyä ja sen takia kävin äitiyspolilla kontrolleissa kerran viikossa ja neuvolassakin parhaimmillaan kahdesti viikossa. Myrkytykseksi ei kuitenkaan onneksi missään vaiheessa edennyt, mutta aika todella väsynyt koko raskauteen aloin olla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Lopulta 19.10. torstaiyöllä vähän ennen kahta, heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka tulivat 4-5min välein. Seurailin tilannetta pari tuntia ja koska supistukset eivät lopahtaneet vaan muuttuivat kipeämmiksi, herätin Lotan ja hälyteltiin isovanhemmat paikalle. Kävin yöllä kuumassa suihkussa ja pidin kuumavesipulloa alaselällä, mihin supistukset kovimmin tuntuivat ja kuuden maissa lähdettiin synnärille katsomaan missä mennään. Noh, eihän siinä vaiheessa vielä missään menty :D Synnytys oli kyllä alkamassa, mutta kohdunkaulaa oli vielä pari senttiä jäljellä vaikka se oli pehmeä ja sormelle auki. Kätilö vinkkasi, että siinä vaiheessa kun supistukset ovat vaan kipeitä ja toinen toistaan kipeämpiä, tietää että on tosi kyseessä. Tuossa aamuyön aikana olin saanut aina välillä väleihin vähän helpompia supistuksia. Lähdettiin takaisin kotiin vähän ennen seitsemää ja tositoimiin päästinkin myöhemmin sinä samana iltapäivänä.

Tässä vaiheessa olisi luonnollista kertoa synnytyskertomukseni, mutta valitettavasti en siihen vielä pysty. Varmasti jossain vaiheessa sen tänne jaan, mutta vielä tuo kokemus on niin tuoreena ja aika kipeänä mielessä, etten pysty sitä tähän jäsentämään. Lyhykäisyydessä kerrottakoon, että Heimo syntyi lopulta perjantai aamuyöllä 03:50 kiireellisellä sektiolla.

Sairaalasta kotiuduttiin vasta seuraavana keskiviikkona ja siitä pikkuhiljaa meidän perheen uusi arki alkoikin sitten opettelulla ja totuttelulla. 

Hilma on ollut mitä upein isosisko ihan alusta alkaen ja Heimosta on tullut hänelle selvästi tärkeä ja rakas. Sisko on innokas vaipanvaihto- ja pukemisavustaja, kiikuttaa tuttia suuhun vauvalle kun tämä itkee ja huutelee mennessään "ei tätääää! (= ei hätää)". Hirvittävän nopeasti on aika hurahtanut, sillä Heimo on tänään tasan 1 kuukautta. Hän kannattelee hienosti päätään ja väläytti jopa ensimmäisen hymynsä terkkarille neuvolassa viime perjantaina! Kaikin puolin hän on aika rauhallinen vauva, joka sanoo vasta kun on oikeasti aihetta ja tykkää kovin seurailla isosiskon touhuja. 

Syysfiiliksiä, toksemia-epäily ja turhautumista!

Niin siinä nyt on vaan kuulkaas käynyt, että kesä on loppunut ja syksy virallisesti ottanut vallan. Edellisviikolla ennen näitä syysmyrskyjä ja sateita ehdittiin ottaa muutamia syksyisiä masukuvia sekä tietysti kuvata taaperomme syysseikkailuja lehtikasassa<3

Hilmakin nauttii syksystä ja hänestä parasta on läiskytellä ja pomppia vesilätäköissä, sekä etsiä kastematoja.

Sitten takaisin raskausrintamalle. Meillä eleltiin viime viikon lopulla vähän jänniä aikoja, kun piti varautua synnytyksen käynnistämiseen. Sain ke-to välisenä yönä kipukohtauksen, jossa vannemainen särky meni kehänä ylävatsalta selkään. Selkälihakset puutuivat, hengittäminen oli hankalaa ja makuuasennossa en pystynyt olemaan lainkaan. Kävelin vain ympäri asuntoa ja yritin löytää asentoa, jossa kipu hieman hellittäisi. Oloa pahensi myös kestosupistus, joka ei hellittänyt oikeastaan koko tuon 2,5h aikana, mitä kipukohtaus kesti. 1g Panadol lopulta hellitti kipua niin, että sain vielä muutaman tunnin unta ennen aamuherätystä. 

Mulla oli joka tapauksessa neuvola torstaiaamuna klo 8, joten kun kipu yöllä lopulta hellitti tiesin, että riittää kun neuvolassa asian otan puheeksi. Siellä huomattiin mulla olevan todella paljon turvotusta ja viikossa painon nousseen melkein 1,5kg. Myös pissassa oli proteiini plussalla. Päänsärkyä mulla ei ole ollut, mutta silloin tällöin kun nousee ylös sinkoilee silmissä tähtiä. Neuvolasta passitettiin suoraan labroihin ja reilun tunnin kuluttua neuvolasta soitettiin, että pitää lähteä äitiyspolille toksemiaepäilyn vuoksi. Uraattiarvo oli reilusti koholla ja hieman ennen yhtä oltiinkin Lotan kanssa TYKS:ssä käyrillä. Naksulla oli kaikki erinomaisesti ja mun verenpaineet oli koko ajan todella hyvät ja alhaalla (korkeimmillaankin paineet vain 78/120). Ultrannut lääkäri oli sitä mieltä, että jään samantien osastolle tarkkailuun ja synnytys käynnistetään seuraavana aamuna, koska oireita on niin paljon ja ollaan jo turvallisilla viikoilla, joten syytä odotella ei ole. 

Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä. Meidät ohjattiin muutaamaa kerrosta ylemmäs osastolle, enkä oikein ymmärtänyt vieläkään mitä oikein tapahtuu ja alanko todella kohta synnyttää. Kun kätilö kävi kanssani juttelemassa, hän kuitenkin vihjasi ettei mitään käynnistystä varmaan ole tarpeen tehdä. Täydessä epätietoisuudessa vietin sitten yhden yön osastolla, kunnes lopulta pe aamulla 10 maissa lääkäri tuli kertomaan, että kaikki koholla olleet arvot ovat nyt normaalit, proteiini pissassa tosi vähäistä ja koska verenpaineet ovat niin hyvät saisin lähteä kotiin jos haluan. Missään nimessä en halunnut jäädä turhaan sairaalaan hengaamaan, koska mun olo oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Vähän vaan ärsytti, kun oltiin jo keretty valmistautua käynnistykseen ja nyt meidät palautettiin takaisin piinaavaan odotukseen ja epätietoisuuteen! :D

Tässä viikonlopun aikana olenkin tehnyt kaikkeni, jotta synnytys ottaisi ja käynnistyisi itsellään. Naksu on jo aika kookas (3250g oli 37+3 eli viime torstaina), joten kovasti toivoisin ettei hän masussa ainakaan yhtään yliaikaa viihtyisi! Lisäksi mulla alkaa olla aika tuskainen ja vaivainen olo tämän ison mahan, närästyksen, turvotuksen ja selkäkipujen kanssa, joten huolettaa miten selviän synnytyksestä jos menen fyysisesti vielä paljonkin huonompaan kuntoon. Kovasti siis joka päivä pompin jumppapallolla, käyn reippailla kävelyillä supisteluista huolimatta, painelen akupunktiopisteitä ja lypsän rintoja :D Kaikki keinot on käytössä, että pikkuinen pian päättäisi maailmaan ponkaista, joten mielelläni kuulen lisää vinkkejä jos niitä löytyy! :D

Äitiysloma ja täysiaikaisuus!

Virallisesti olen ollut äitiyslomalla jo 2 viikkoa ja eilen pärähti käyntiin 38. raskausviikko (37+1 tänään) eli meidän Naksutin saavutti täysiaikaisuuden!<3 Mulla äitiysloma on mennyt aika verkkaisesti, koska supistuksilta en ole enää yli kuukauteen mitään kovin aktiivista tekemään. Olenkin kutonut ahkerasti! Toistaiseksi on syntynyt Hilmalle nämä pupusukat ja lisäksi olen tehnyt Naksulle ja Hilmalle samanlaiset pipot ja nyt on työn alla Hilmalle pipoon sopiva tuubihuivi.

Meillä alkaa olla kaikki valmiina Naksua varten. Viime viikolla petasin pojan korisängynkin valmiiksi. Vaatehuoneessa on pestynä ja viikattuna vaatteet valmiiksi ja muutkin tavarat on sillä tavalla ulottuvilla, että kun hän päättää tulla ei tarvitse varastoa lähteä ympäri kääntämään. 

Rv 34 aloin juoda vadelmanlehtiteetä, kun olen niin monelta saanut kuulla sen positiivisesta vaikutuksesta etenkin synnytyksen jälkeen kohdun palautumiseen. Monella jälkivuoto on ollut reilusti vähäisempää kuin esimerkiksi aiemmista synnytyksistä ja kohtutulehduksilta on vältytty.

Hilma on ollut nyt pari viikkoa päiväkodissa ja molemmilla viikoilla hän on tullut kipeäksi. Ekan viikon lopulla tuli perus nuhaflunssa. Pari päivää ehti viime viikolla olla päiväkodissa suht terveenä ja torstaina uusi yskänuha kuumeen kera. Lauantaina käytiin lääkärissä tarkistamassa korvat ja siellähän tulehdus olikin. Nyt kuitenkin pikkumuija on tuonkin taudin selättänyt ja toivotaan, että nyt saisi jatkaa terveenä loppuvuoden.

Syyskuun puolivälissä meidän Naksulle järjestettiin babyshoweritkin!<3 Ihania ystäviä, paljon hyvää ruokaa, lahjoja ja hauskoja leikkejä. Ja mä sain ahhh jalkahoidon, hieronnan ja uudet kynsilakat varpaisiin. Näytänpähän edes jaloista sitten hyvältä synnyttäessä! :D 

Viikko sitten alkoi loppuraskauden vaivat, nimittäin turvotukset ja raskausarvet astuivat kehään. Sormukset piti ottaa pois ja aamuisin yön jäljiltä varpaat ja sormet on aikamoiset nakit. Myös navan ympärille ratkesi arvet ja toivon todella, että Naksu siirtyisi mahan tälle puolelle jatkamaan kasvuaan ennenkuin nuo vielä suht pienet arvet ottavat haltuunsa koko masun. 

Viime torstaina oli synnytystapa-arvio. Kohdunkaula oli selvästi pehmeä, mutta edelleen kiinni ja kaulaa ainakin sen 2,5cm jäljellä. Kiinnittynyt hän ei vielä ollut, mutta aika alhaalla jo nätisti raivotarjonnassa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lantiossani ei ole mitään poikkeavaa ja hänen pitäisi kyllä ongelmitta ulos mahtua. Tästä tiedosta olen todella huojentunut, koska isoin pelkoni synnytyksessä on, että kesken kaiken päädytäänkiin sektioon, koska jostain syystä hän ei mahdu ulos. Sain myös kuulla, että hän on hyvin sopusuhtainen ja jos syntyy lähellä laskettua, syntymäpaino voi jäädä jopa alle 3,7kg. Yes please!

Eilen koin ensimmäisiä oikeasti kivuliaita supistuksia, jotka tuntuivat selässä sekä nivusissa. Ne oli kuitenkin satunnaisia, eivätkä yölläkään mitenkään säännöllisiä. Pieni jännitys nyt kuitenkin alkoi, että meinaako tässä pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtua! Toivottua olisi, voin kertoa. Mä olen ihan valmis tähän raskaana olemiseen ja malttamaton saada pikkumies syliin!<3