Raskasta olla raskaana!

Huomenna on täynnä tasan 32 viikkoa raskautta. 32 hyvin pitkää ja vaiheikasta viikkoa. Mun kohdallani tämä raskaus on nimittäin ollut kaikkea muuta kuin helppo tai vaivaton. Tuntuu, että kun yksi vaiva on väistynyt, on seuraava ottanut läpystä vaihdon ja vaikka päällisin puolin kaikki onkin sujunut hyvin ja vauva on kasvanut hienosti ja tasaisesti, on mun keho vaan mennyt huonompaan ja huonompaan kuntoon. 

Tällä hetkellä mulla olisi töitä jäljellä vielä 3 viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Koko ensi viikon olen sairauslomalla ja loppuviikosta arvioidaan tilanne uudelleen koskien viimeistä paria viikkoa. Tänään viimeksi kävin TYKS:ssä käyrillä ja tarkastuksessa jatkuvien supistuksien takia ja sain supistuksenestolääkettä. Hyvä uutinen on, että jatkuvat supistukset eivät ole kypsyttäneet tai lyhentäneet kohdunkaulaa, joten suurta riskiä ennenaikaiselle synnytykselle ei ole. However, mun oma jaksaminen ja varsinkin psyykkinen jaksaminen onkin asia ihan erikseen. Puhumattakaan Lotasta ja Hilmasta, koska he joutuu selviytymään tällä hetkellä arjesta aikalailla kahdestaan. Toivon todella, että nää jatkuvat supistukset vielä jossain vaiheessa hellittäisivät tai oppisin edes kestämään ja sietämään niitä siten, etteivät ne rajaisi elämääni sohvan, sängyn ja wc:n välille. Muuten on edessä kyllä vielä toooodella pitkät 8 viikkoa!

Nyt, kun olen tarpeeksi valittanut omasta olostani, voin keskittyä iloisempiin asioihin eli meidän ei-niin-pikku-Naksumieheen! Näillä viikoilla vauvan painoarvo on noin 1800g, mutta viimeksi tänään sain kuulla ja nähdä miten meidän Naksu onkin jo vähän yli 2kg. Hän on alusta asti mennyt yläkäyrällä, joten ilmeisen pitkää poikaa tähän maailmaan odotellaan! Hän on tyyppinä myös melkoinen menijä ja mahassa käy välillä sellainen melske, että tuntuu kuin sisuskaluja järjestettäisiin uudelleen ja maha heilahtelee puolelta toiselle. Hänellä on myös useita kertoja päivässä hikka, jonka erottaa selvästi mahan päältäkin. 

Hän reagoi selvästi musiikkiin ja ilmaisee mielipiteensä myös, jos tila käy liian ahtaaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä mammajooga, jossa olen elokuun käynyt. Jos menen vähänkään liikaa lyttyyn, tulee sellasta monotusta, että tekee mieli kiljasta samalla kun ponnahtaa pystyyn. Öisin Naksu innostuu jumppailemaan aina kun käännän kylkeä tai käyn vessassa ja välillä tuntuu, ettei hän malta nukkua lainkaan. Käyristä tai sörkkimisistä hän ei myöskään pidä, vaan potkii niitä tai yksinkertaisesti lähtee karkuun. Mökö usein makaa aivan mussa kiinni sohvalla ja toisinaan myös Mökö saa osansa Naksun potkutreeneistä. Sitten hän loukkaantuu ja lähtee. Raukka.<3