Hankoon!

Maanantaina tehtiin extempore vapaapäivä retki Hankoon! Tuhansien muiden Vadelmavene-biisistä inspiroituneiden lailla suuntasimme auton nokan kohti etelää ja kaasutimme kaupunkia pakoon :) Ensi töiksemme haimme jäätelökioskilta jätskit ja suunnattiin niiden kanssa fiilistelemään helteistä kesäpäivää kallioille meren rantaan. Ei mennyt aikaakaan kun ampiainen ja paniikkikohtaus numero yksi tapahtui.. :D Mä siis pelkään ampiaisia ja mehiläisiä ihan hysteerisesti. Tiettyyn pisteeseen asti pysyn rauhallisena, mutta kun ne lähtee lähestymään kroppaa yli olkapäiden, meen totaaliseen paniikkiin. Oon todella yliherkkä kaikille pistoille (hyttyset, paarmat, mäkäräiset, ampparit u name it...), joten melko varmasti edessä olisi sairaalareissu, mikäli ampiainen mua oikeasti pääsisi kaulaan tai siitä ylöspäin pistämään. Kun yksi pörriäinen päätti sitten lähestyä mun naamaa, heitin laukun kallioille ja lähdin paniikin vallassa juoksemaan, huitomaan ja huutamaan pitkin poikin rantakallioita... :D  

Turisti-infosta poikkesimme hakemaan Hangon kartta ja käsikirja avuksi suunnistukseen, missä kannattaisi poiketa ja missä lounastaa. Infon ulkopuolelle oli pystytetty ständi houkuttelemaan asiakkaita Hangon vesitorniin, sekä kirjastossa sijaitsevaan valokuvanäyttelyyn, mutta me päätettiin suunnistaa luonnonkeskelle, kun oltiin Keskusta-alue läpi kävelty.

Ei etukäteen ymmärretty tutkia, että Suomen eteläisimpään kärkeen ei pääse muutoin kuin kävellen, koska se sijaitsee luonnonsuojelualueella. Meillä ei siis ollut 6km kävelylenkkiin soveltuvat kengät eikä vaatteet muutenkaan, joten päädyttiin vain käydä katselemassa sitä rantaa, joka sitten johtaa eteläisimpään kärkeen. Täällä tuli muistaakseni ampiaispaniikkikohtaus numero 2, kun se lennähti avoimesta ovesta auton sisään.. :D Bongattiin oppaista kuitenkin tällainen reitti:

Rakkauden polku!<3 Sinne! Herttainen vajaan parin kilometrin lenkki aivan meren rannassa upeine maisemineen ja getaway-rantapoukamineen. Ampparipaniikkikohtaus numero 3 tuli juuri, kun oltiin autosta kävelemässä kohti rakkaudenpolkua. Yhtäkkiä kuulin, miten korvanjuurellani surisi, kiljahdin ja ampaisin taas kädet jokaiseen ilmansuuntaan huitoen 20 metrin pikaspurttiin. Tässä vaiheessa Lottaa alko jo naurattaa, että hyvä retki, kun vaimo vaan koko ajan juoksee karkuun :D

Kun nälkä pääsi iltapäivällä yllättämään, suunnattiin Pirate ravintolaan. Vähän ylihinnoiteltu paikka, nopea rivakka palvelu, mutta kasvispizzastani löytyi kananpala. Tunnelmaltaan oikein kiva eli puitteet kohdillaan, vielä kun asiakaspalveluun ja ruuan laatuun vähän panostettaisiin, olisi koko paketti kasassa :)

Kiitos Hanko tästä mukavasta, helteisestä ja ampiaisia täynnä olevasta päivästä! :D Oikeesti luultiin, että Hangossa on joku poikkeuksellinen ampparikanta, joka haistaa pelon ja haluaa vaan tuhota kaikki turistit, mutta sitten alkoikin uutiset siitä, miten ampiaiset ovat nyt hyvin aggressiivisia ja massoittain liikkeellä, kun niiden elämältä on hävinnyt tarkoitus, kun kuningatar on jättänyt ne. Melkein makes u feel sorry for the tiny bastards. Mut vain melkein.

Jo kuusi vuotta!

1. päivä elokuuta eli perjantaina, meille tuli Lotan kanssa yhteistä taivalta taakse jo kuusi vuotta<3 Koska juuri alle viikko sitten palattiin kesälomareissulta, oltiin valmiiksi sovittu, että lähdetään muutamaksi päiväksi mökille juhlistamaan tätä merkkipäivää eli toisin sanoen, ihan vain olemaan ja nauttimaan. Me rakastetaan mökkiä ja kaikki työt ja hääräämiset, mitä siellä tekee, sujuu siten siis täysin ongelmitta ja aina on rentoutunut olo mökiltä palatessaan, vaikka olisi kolme päivää puuhastellut non stop. Alla oleva kuva ei nyt ehkä ihan täysin vastaa tuota edellistä lausettani, mutta kyseessä onkin aamujumitus kun odotin kahvia, joten se sallittakoon :D

Meidän (tai eihän se meidän meidän ole, mutta tiedätte kyllä) mökillä on sähköt, mutta ei juoksevaa vettä, vaan vesi tulee hakea 100 metrin päästä lähteeltä ämpäreistä. Vaikka ulkona tälläkin viikolla oli liki 30 astetta joka päivä, on lähdevesi silti ihanan jääkylmää ja niin raikasta, ettei mistään muualta saa niin hyvää! Lähteelle päästäkseen on kuitenkin tallustettava kosteassa heinikossa metsän keskellä muutama kymmenen metriä ja hyttysiä ynnä muita ällöttäviä hörhiäisiä on koko ajan pyörimässä päässä ja joka paikassa. Nyt löysin siihen kuitenkin ratkaisun:

..Lotu ehkä vähän kuoli nauruun joka kerta, kun vedin tuon suoja-asun päälle :DD Ja sama "hei nauretaan Ansulle, kun se näyttää tyhmältä" -meininki jatkui myös torstaina! Torstaille oltiin nimittäin povailtu kesän pahinta ukkosmyrskyä ja mähän siis pelkään ukkosta ihan tajuttoman paljon. Eniten pelkään sitä, sen äänen takia, kuten pelkään ilotulitteitakin ja muita kovia äkillisiä ääniä. Kokemuksesta keksinkin, että jos laitan kuulosuojaimet päähän, enkä kuule pamauksia niin kovaa, se varmasti helpottaisi ahdistustani. Ja se muuten toimi! Toistaalta, tätä kesän hurjinta ukkosmyräkkää kesti vain noin puoli tuntia, jonka aikana nähtiin yksi väläys ja muuten se jyrisi jossain kauempana. Hyvä niin! 

Mökillä kuuluu myös tottakai herkutella ja poimittiinkin sen verran mustikoita (no okei, Lotta poimi..) etta saatiin piirakka kasaan kyhättyä! (siis Lotta sai.. :D Hän hoitaa meillä tuon pastry-puolen ja mä suolaisen) Nams!

Mä olen pienestä pitäen ollut kova kalastamaan. Niin kauan kuin muistan, olen kykkinyt laiturin nokassa tai kalliolla onki ojossa aina tilaisuuden tullen. Vanhemmiten onki on vaihtunut uistimeen ja nyt mökillä tehokkaimmaksi tavaksi olen havainnut verkkokalastuksen. Jos siis takuuvarmasti haluaa kalaa. Kyllä edelleenkin kalassa täytyy käydä tai edes ongella, mutta verkkojen lasku on nykyään traditio, joka tulee suorittaa lähes heti mökille saavuttuaan. Ensimmäisen yön saldona verkoista nousi neljä hyvän kokoista siikaa!

Perjantaiaamulla, kun käytiin kokemassa verkot ja samalla nostamassa ne ylös, nousi Päijänteestä samalla jotain poikkeuksellista. Tunsin heti, kun aloin toista verkkoa nostaa, että nyt siellä on joku iso kiinni. Sanoinkin Lotalle, että varmaan hauki, kun pyristelee vastaan. Tyhjää verkkoa nousi ja nousi ja ehdin jo huolestua, että eikö siellä nyt ketään sitten ollutkaan, kunnes aivan verkon loppu päässä, mulle valkeni.. Ei hauki, ei kuha.. Se on lohikala...! Se on jumankauta JÄRVITAIMEN! Ja siitä sitten alkoi pieni innostuksen ja kiroilun ja jännityksen sekainen kiljahtelu, kun tuon jötkön veneeseen nostin. Kyllä on upea kala, ei voi muuta sanoa! 3250g! 

Mitään varsinaista meidän juhlimista me ei perjantaille järjestetty, koska koko mökkipyörähdyksen ideana oli vain viettää yhdessä aikaa. Mähän olen 6-vuotislahjani jo alkukesästä Lotulle antanut (siitä sitten loppuvuodesta lisää), mutta Lotu päätti ilahduttaa meitä molempia vielä perjantaina lipuilla Jenni Vartiaisen keikalle! :)) Jeee!! 

Perjantaina Lotu myös keksi, että hänellä on mökillä jossain perhosuimapatja, jonka kanssa hän on lapsena järvessä lillunut ja se tarvitsee etsiä nyt. Sitä sitten pengottiin joka paikasta ja löytyikin onneksi, mutta kuka sen täyttäisi kun pumppua ei löydy? 

JEP! :DD

Mutta kattokaa miten onnelliseksi se tuli!<3 Joten, bring on 6, 16 and 60 more, mä kyllä puhallan sun ilmapatjat täyteen :) Puss o kram, minun rakas Lotta<3

Tour de Saarenmaa!

Tämän kesän lomareissu suuntautui Saarenmaalle 23.-27.7.! Lotan serkku on matkatoimistossa töissä ja oli järjestänyt matkan Saarenmaan Oopperapäiville, jonne hän itse lähti mukaan matkanjohtajana. Tuolle kyseiselle reissulle osallistui Lotan mummi, täti, tämän mies, serkku (matkanjohtaja) sekä serkun poika. Lisäksi, Lotan toiset isovanhemmat omistavat asunnon Kuressaaressa ja olivat siis siellä jo valmiiksi. Mun syntymäpäivä lahjaksi Lotu oli hankkinut meille liput mukaan tuolle matkalle lähinnä kyyditysten puolesta. Muutoin ei ohjelmaan osallistuttu saatika Oopperapäiville, vaan otimme pyörät bussin tavaratilaan ja seikkailimme 3 päivää fillareilla Saarenmaalla.

Keskiviikkoaamulla polkastiin Espoon IKEAlle, josta Vainion linja-auto noukki meidätkin kyytiin. Viikkarilla ylitimme Suomenlahden ja Tallinnassa matka bussin kyydissä jatkuikin kohti Saarenmaata ja Kuressaarta. Menomatkaan kuului vierailu goodkaarman saippuatilalla, jossa katseltiin ympärillemme noin puolisen tuntia. Tilan omistaa virolainen nainen ja tämän britti mies. He asuivat pitkään Lontoossa ja saivat tarpeekseen kaupunkielämästä. Täysin uudenlaisen ympäristön ja alun perässä he muuttivat Saarenmaalle ja päättivät alkaa valmistaa saippuaa tietämättä mitään sen tekemisestä tai myymisestä. Kaikki raaka-aineet ovat luonnontuotteita ja suurilta osin vielä luomua. Tällä hetkellä heillä on Virossa kaksi myymälää, yksi Kuressaaressa ja toinen Tallinnassa sekä verkkokauppa. Omistaja pariskunta kertoi, miten kesällä heillä käy niin paljon turisteja päivittäin, etteivät he ehdi valmistaa saippuaa kesällä lainkaan, vaan tuontanto painottuu syys-kevät aikavälille. 

Kuressaaressa majoituttiin Lotan sukulaisten tuttujen omistamaan guesthouseen, josta alunperin meille oli varattu talon alakerta pienellä keittiöllä ja saunalla. Talon yläkerran huoneistoon oli kuitenkin tullut peruutus ja saimme käyttöömme loman ajaksi huoneiston kolmella makuuhuoneella, keittiöllä, olohuoneella sekä kylpyhuoneella, jossa oli poreamme! 

Torstaiaamuna lähdettiin bussinkyydissä mukaan Hiidenmaalle. Pakettimatkalaisille oli tarkka aikataulu, missä mihinkin aikaan oli mikäkin vierailu, mutta mentiin vain bussin kyydillä lauttarantaan ja takaisin. Aamusta piti tankata kunnon aamupala ja mukaan pakata evästä, kun heikko olo pääsi yllättämään. 

Hiidenmaalla meillä jäi aikaa noin neljä tuntia polkea haluamiimme paikkoihin ja hyvin pian huomattiin, että se oli aivan liian vähän. Ei millään ehditty tekemään sellaista rundia, kun oltiin etukäteen ajateltu, mutta toisaalta, ei ehkä oltaisi edes jaksettu, koska vaikka tässä kuvassa vielä hymyilyttääkin, poljettiin mammapyörillä tuona päivänä reilut 60km.. :D

Perjantaina oli pakko pitää välipäivä hullusta polkemisesta ja päätimme polkea 15km päähän Mändjalan upeille hiekkarannoille. Merivesi oli ihan kirkasta, ei merkkiäkään sinilevästä ja +24 asteista! Syötiin rannalla eväitä, etsittiin simpukankuoria ja näkinkenkiä ja käytiin polskimassa meressä. Ja tietty vähän söpöiltiin kuvissa.<3

Loppupäivä pyörittiin Kuressaaren keskustan kaupoissa, linnassa sekä lähiympäristössä kuvailemassa ja fiilistelemässä kesää.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Saarenmaalla poljettiin jälleen kunnolla Kaalin meteoriitti järvelle. Näin kuumalla ja kuivalla tämä "järvi" oli pelkkä pieni lätäkkö, mutta sen syvyys voikin vaihdella neljästä kolmeenkymmeneen metriin. 

Sain kaikesta liiallisesta auringosta todella pahaa aurinkoihottumaa niskaani ja jalkoihin ja jouduin lauantain pitämään huivia sekä pitkiä housuja. Huivi tosin osoittautui hyödylliseksi muutaman kilometrin hiekkatiepätkällä, jossa hiekkaa pöllysi joka rööristä sisään aina auton ajaessa ohi! 

Paluumatkalla piti pysähtyä jätskille Saksan tilalle, koska ne hehkuttivat tekevänsä Saarenmaan parasta jäätelöä. Ja olihan se sitä! :P

Lauantaina oli myös Lotan serkun 30-vuotissynttärit ja juhlistettiin niitä Lotan vaarin kellariin rakentamassa pubissa pelaamalla flipperiä :D Lotan 5-vuotias serkunpoika oli auttamatta meistä paras.. :D

Sunnuntaina saavuttiin Tallinnaan sen verran ajoissa, että oli pari tuntia aikaa tehdä ostoksia ja käydä syömässä, ennen laivan lähtöä. Käytiin syömässä vanhassa kaupungissa tällaisessa ravintolassa:

Aivan upea paikka, kuin salainen puutarha keskellä kaupunkia ja ihan mielettömän hyvää ruokaa :)

Näistä karttakuvista käy ilmi vielä tärkeimmät etapit, joihin mammiksillamme reissun aikana suuntasimme. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkieen rapiat 150 ja mun ei tarvinnut satulassa istua ainakaan viikkoon sen jälkeen.. :D Seuraavalla kerralla täytyy mennä omalla autolla, että pääsee vielä laajemmin tutustumaan koko Saarenmaahan, upea paikka! :)

Kesäjuttuja!

Viimeisimmästä kunnon postauksesta on ehtinyt vierähtää jo kuukauden päivät ja meidät tuntien, huimasti asioita on ehtinyt jälleen tapahtua! Luonnoksissa odottaa kuvina neljä eri postausta, joihin minun pitäisi nyt näpytellä tekstit seuraavien päivien aikana, so better start catching up! :) Mulla tuli lomailtua heinäkuussa kaikkinensa 3 helteistä viikkoa, ensin sairasloman muodossa (sormet oli toisesta kädestä niin turvoksissa, ettei kättä saanut kunnolla nyrkkiin), sitten ihan oikean viikon mittaisen kesäloman muodossa ja lopulta töihin paluu pitkittyi vielä viikolla vähäisten asiakkaiden takia. 

Suurin syy kuitenkin siihen, miksei blogiin ole mitään näin pitkään aikaan päivittynyt, on se mistä jo lyhyesti mainitsinkin, tietokoneen huollon viivästyminen. Veimme koneemme huoltoon 9. heinäkuuta, koska se alkoi yhtäkkiä toimia toooodella hitaasti. Kone on vain 14kk vanha, joten mistään muusta kuin lähtiäpäältä perusteellisesta viasta ei siis voinut olla kyse. Ja kolme viikkoa myöhemmin se vika löytyikin. Kuulemma kovalevyn kaapeli oli viallinen. Onneksemme saimme huollon veloituksetta ja vihdoin ja viimein, hyvin rullaavan ja toimivan koneemme takaisin. Okei, enough nerd talk!

Heinäkuussa kun on hellettä riittänyt, ollaan hengailtu paljon ulkona, varsinkin takapihan uudella patiolla. Yksi päivä tehtiin tattarikeksejä ja huomaamattamme kirjoja lueskellessamme, popsimme koko pellillisen keksejä naamariin. En suosittele! Varsinkaan, kun kyseessä oli tattarihiutaleista valmistetut keksit. Hiutaleitten turpoamisen vatsalaukussa saattoi tuntea ja hetken päästä olo oli niin ähky, ettei enää loppupäivänä voinut syödä mitään. Oletettava lopputulos, jos vetäsee noin 5 lautasellista puuroa.. :D

Tehtiin myös ihan mahtava kirpparilöytö! Täysin uudenveroinen Alphapet vain 4 eurolla! Sitä on tullut monet kerrat lomalla pelailtua ilta-auringosta nauttien. 

Ollaan käyty myös muutama kerta torilla ja popsittu tuoreita kotimaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja nyt, kun ne ovat parhaimmillaan. Toisen kerran käytiin myös poimimassa mansikoita. Niitä tuli reilut 6kg noukittua ja nyt on pakastinkin, ainakin hetken (LOTTA :D), pullollaan kotimaista marjaa. 

Heinäkuun puolenvälin paikkeilla vietettiin myös perinteistä vanhempien retkipäivää! Tänä vuonna suunnattiin Isoon Vasikkasaareen, jossa syötiin, pelailtiin mölkkyä sekä nauraa räkätettiin ja kikatettiin koko poppoo erinäisille aktiviteeteille, joita oltiin Lotun kanssa retkipäivälle suunniteltu. Talviriehaa varten meidän täytyy kyllä madaltaa aikalailla retken fyysisiä tehtäviä ja osuuksia, koska selkeästi, ei meidän vanhemmat olekaan enää nuoria ja vetreitä! :D