Meidän (tai eihän se meidän meidän ole, mutta tiedätte kyllä) mökillä on sähköt, mutta ei juoksevaa vettä, vaan vesi tulee hakea 100 metrin päästä lähteeltä ämpäreistä. Vaikka ulkona tälläkin viikolla oli liki 30 astetta joka päivä, on lähdevesi silti ihanan jääkylmää ja niin raikasta, ettei mistään muualta saa niin hyvää! Lähteelle päästäkseen on kuitenkin tallustettava kosteassa heinikossa metsän keskellä muutama kymmenen metriä ja hyttysiä ynnä muita ällöttäviä hörhiäisiä on koko ajan pyörimässä päässä ja joka paikassa. Nyt löysin siihen kuitenkin ratkaisun:

..Lotu ehkä vähän kuoli nauruun joka kerta, kun vedin tuon suoja-asun päälle :DD Ja sama "hei nauretaan Ansulle, kun se näyttää tyhmältä" -meininki jatkui myös torstaina! Torstaille oltiin nimittäin povailtu kesän pahinta ukkosmyrskyä ja mähän siis pelkään ukkosta ihan tajuttoman paljon. Eniten pelkään sitä, sen äänen takia, kuten pelkään ilotulitteitakin ja muita kovia äkillisiä ääniä. Kokemuksesta keksinkin, että jos laitan kuulosuojaimet päähän, enkä kuule pamauksia niin kovaa, se varmasti helpottaisi ahdistustani. Ja se muuten toimi! Toistaalta, tätä kesän hurjinta ukkosmyräkkää kesti vain noin puoli tuntia, jonka aikana nähtiin yksi väläys ja muuten se jyrisi jossain kauempana. Hyvä niin!
Perjantaiaamulla, kun käytiin kokemassa verkot ja samalla nostamassa ne ylös, nousi Päijänteestä samalla jotain poikkeuksellista. Tunsin heti, kun aloin toista verkkoa nostaa, että nyt siellä on joku iso kiinni. Sanoinkin Lotalle, että varmaan hauki, kun pyristelee vastaan. Tyhjää verkkoa nousi ja nousi ja ehdin jo huolestua, että eikö siellä nyt ketään sitten ollutkaan, kunnes aivan verkon loppu päässä, mulle valkeni.. Ei hauki, ei kuha.. Se on lohikala...! Se on jumankauta JÄRVITAIMEN! Ja siitä sitten alkoi pieni innostuksen ja kiroilun ja jännityksen sekainen kiljahtelu, kun tuon jötkön veneeseen nostin. Kyllä on upea kala, ei voi muuta sanoa! 3250g!
Mitään varsinaista meidän juhlimista me ei perjantaille järjestetty, koska koko mökkipyörähdyksen ideana oli vain viettää yhdessä aikaa. Mähän olen 6-vuotislahjani jo alkukesästä Lotulle antanut (siitä sitten loppuvuodesta lisää), mutta Lotu päätti ilahduttaa meitä molempia vielä perjantaina lipuilla Jenni Vartiaisen keikalle! :)) Jeee!!
Perjantaina Lotu myös keksi, että hänellä on mökillä jossain perhosuimapatja, jonka kanssa hän on lapsena järvessä lillunut ja se tarvitsee etsiä nyt. Sitä sitten pengottiin joka paikasta ja löytyikin onneksi, mutta kuka sen täyttäisi kun pumppua ei löydy?
JEP! :DD
Mutta kattokaa miten onnelliseksi se tuli!<3 Joten, bring on 6, 16 and 60 more, mä kyllä puhallan sun ilmapatjat täyteen :) Puss o kram, minun rakas Lotta<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti