Sivut

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Heppu-kuulumisia!


Nyt on häät takanapäin ja ollaan viimeinkin saavuttu mökille rentoutumaan. Laitetaan loppuviikosta erillinen postaus häistä, koska muuten tulisi ihan liikaa asiaa yhdellä kertaa :D Lyhykäisyydessään kaikki meni juuri, kuten piti ja nautimme unohtumattomasta päivästä täysin rinnoin, vaimoina!<3

Palataan sen verran ajassa taakse päin, että rv 20 meillä jäi postauksena välistä kaiken kiireen ja touhun keskellä, mutta tuolloin Heppu oli siis mangon kokoinen ja painoi suunnilleen 300g. Viime viikon maanantaina 3.8. (20+0) tunsin ensimmäistä kertaa Hepun potkun masun ulkopuolelle ja siitä lähtien on hän ilahduttanut jokaista päiväämme entistäkin kovemmilla potkuilla.

Viime viikon torstaina meillä oli jännityksellä odotettu rakenneultra (rv20+3). Hoitaja selitti todella kivasti koko ajan meille mitä mittaili milloinkin ja Heppu jumppasi pumppaavilla liikkeillä oikein olan takaa. Varovainen tulkinta tytöstä saatiin, koska Heppu puristi tiukasti polviaan yhteen koko tutkimuksen ajan :D Tutkimus oli jo aivan loppusuoralla, kun yhtäkkiä hoitaja kertoi katsovansa, jos lääkäri olisi vielä paikalla. Kaikki oli siihen asti näyttänyt juuri siltä, kuin pitääkin, Heppu on kasvanut kauttaaltaan raskausviikkojen mukaisesti, kaikki sisäelimet ja keskushermosto on kehittynyt normaalisti. Ei oikein ymmärretty mitä nyt tapahtui, kunnes hoitaja pyysi meitä tulemaan huomenna uudelleen, jotta lääkäri voi katsoa tarkemmin Hepun vasenta nilkkaa, sillä hoitajan mielestä se kääntyy hieman sisäänpäin. 

Tässä kohtaa luultiin kyseessä olevan vain epäselvä kuvakulma, eikä osattu sen enempää stressata tai huolestua, kun ajateltiin, että lääkäri sitten vain katsoo uudelleen. Perjantaiaamuna mentiikin uudelleen kaupunginsairaalaan ja lääkäri totesi saman, kuin hoitaja. Kampura suspisio vasemmassa nilkassa. Meille kirjoitettiin lähete TYKS:n äitiyspolille seuraavalle tiistaille. 

Eilen aamulla käytiin siis kolmannessa ultrassa Hepun kanssa ihan muutaman päivän sisään. Rakenneultra tehtiin TYKS:ssä uudelleen siltä varalta, että vastaan tulisi muitakin löydöksiä, mutta ainoa normaalista poikkeava asia Hepussa oli edelleenkin tuo vasen nilkka. Lääkäri kertoi meille, että hyvin suurella todennäköisyydellä Hepun kohdalla kyseessä on pelkkä rakennepoikkeama eli kampurajalka, joka korjataan heti syntymän jälkeen, mutta mikäli haluaisimme, voisimme antaa suostumuksemme jatkotutkimuksiin kromosomihäiriöiden tutkimiseksi. Se tarkoittaisi lapsivesinäytteen ottoa, johon itsessään liittyy 0,5% keskenmenoriski. Lääkäri selvensi meille, että Hepun kohdalla riski kromosomihäiriöön on pienempi kuin tuo näytteen 0,5% riski, mutta toki sellainen tehdään mikäli niin toivomme. Noh, meidän ei tarvinnut sitä kahtaa kertaa miettiä. Ei tietenkään haluttu lisätä millään tavalla riskiä siihen, että Hepulle sattuisi jotain varsinkin, kun jos kromosomeissa jotain häikkää on, liittyvät ne lääkärin mukaan kromosomihäviämiin, jotka käytännössä tarkoittaisi oppimisvaikeuksia tms. Mikäli Hepulla olisi jokin suurempi kromosomihäiriö eli jotain kromosomia olisi vaikkapa liikaa, olisi ne havaittu jo niskaturvotusultrassa tai yhdistelmäseulonnassa. Näistä molemmista meidän tulokset olivat normaalit, joten hyvin luottavaisia ollaan sen suhteen, että meidän pienellä on vain vino toinen nilkka, eikä siinä sen kummempaa. Vaikkei hänestä tulisikaan kestävyysjuoksijaa tai huippu jalkapallon pelaajaa, tulee hänestä varmasti jotain suurta<3

Ollaan käyty läpi yhtä jos toista tunnetta viime päivien aikana. Kaikkea huolesta, surusta, onnellisuudesta ja ilosta lähtien, mutta mikään ei muuta sitä, että meidän Heppu on tervetullut ja yhtä odotettu maailmaan juuri sellaisenaan kuin hän on (kuten molemmat tulevat mummit asian ilmaisivat)<3. Tässä siis pienet vilkutukset meidän Hepulta:


Lotan maha kasvaa päivä päivältä ja nyt ollaan siinä pisteessä, että enää ei voi tuosta masusta erehtyä onko kyseessä pömppis vai raskausmaha. Maanantaina nautittiin ekat jätskit jokirannassa vaimoina ja Heppu edusti!


Tänään ollaan siis rv21+2 eli 22. viikolla raskaana! Heppu on cantaloupemelonin kokoinen ja painaa jo 400g, vajaan 30 sentin kokonaismitallaan! Kuten jo alussa mainitsinkin, Hepun liikkeet vahvistuvat ja lisääntyvät päivä päivältä. Nyt kovimmat potkut näkyvät jo mahan päältäkin, koska Lotalla ei kauheasti ylimääräistä tuon raskauskummun edessä ole :D 


Olisi ihana kuulla kokemuksia tai tarinoita tuttujen tutuista, joiden kohdalle on sattunut kampura tai muu rakennevika tai poikkeama tms. Itse ollaan tottakai asiaa jo vähän googlailtukin ja tiedetään, että kampurat pystytään hoitamaan todella hyvin eivätkä ne vaikuta jokapäiväiseen elämään, mutta silti mieltä keventäviä sanoja ja tarinoita olisi mukava kuulla. :)

5 kommenttia:

  1. Vaikka omia lapsia ei ole, on kampuravauvoista kokemusta jonkin verran. Vaiva kieltämättä vaatii erityishuomiota esim.vauvan vaatteiden ja pesujen suhteen. Alussa voi myös tuntua että seurantakontrolleissa joutuu käymään tuon tuosta. Lohdutukseksi voin sanoa, että hoidetaan kampuraa vaikka sitten kipsillä tai kengillä, niin niihin tottuu yllättävän nopeasti. Käsittelyn oppii näppärästi, sylittelyyn löytyy ne omat parhaat asennot ja arjen valinnoissa automaattisesti ottaa huomioon vauvan erityistarpeet.

    TYKSssa on hyvät uä-lääkärit, lastenlääkärit ja lastenkirurgit, joten olette hyvissä käsissä. Skyrystä (Suomen kampurajalkayhdistys) saa myös hyvin neuvoja ja vertaistukea.

    Asiaan voi ja toki kannattaakin perehtyä etukäteen. Kampuran tilan/asteen kuitenkin tietää vasta syntymän jälkeen. Esim. kummipojallani kampura oli loppupeleissä "vain" posturaalinen (eli ei rakenteinen, vaan asentovirhe) ja hoitui aktiivisella jumppaamisella/venyttelyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä sanoista! Ollaankin todella luottavaisia sen suhteen, että kampura saadaan hoidettua ja sen kanssa opitaan nopeasti toimeen tulemaan :) Välillä vaan ahdistaa ajatus siitä, että niitä kenkiä tulisi pitää sitten joka yö neljävuotiaaksi asti. Se on hurjan pitkä aika, mutta toisaalta aika lyhyt verrattuna koko loppuelämään.

      Me ollaan vähän mietitty 4D-ultraan menemistä yksityiselle. Jos siinä näkisi vähän tarkemmin nilkan asentoa, niin osaisi paremmin varautua. Ja myös tietysti olisi ihana päästä näkemään Heppu ihan kasvonpiirteitä myöten<3

      Poista
    2. Hei, huomasin, että seuraat blogiani. Lueskelin nyt vuorostani sinun sivuasi, kiitos elämänmakuisista kirjoituksista!

      Kampurat ovat vain ominaisuus. Älkää suotta pohtiko aikaa neljää vuotta eteenpäin. Meillä on nyt yksi vuosi takana ja kas, menipäs se nopeaan. Kipsien ja kenkien kanssa pystyy tekemään täysin samoja asioita, niistä tulee arkea ja rutiinia.
      Tsemppiä! Laura

      Poista
  2. Heippa. Ensinnäkin onnittelut tulevasta vauvasta! Varmasti kaikki menee stressistä huolimatta hyvin. Itselläni oli myös syntyessä alaraajoissa hieman "häikkää" lonkkien kohdalla mutta tukien yms. avulla saatiin ongelmat hoidettua.
    Toiseksi olisin kiinnostunut kuulemaan siitä mihin ratkaisuun te päädyitte hedelmöityksen suhteen. Menittekö klinikan kautta ja käytitte klinikan luovutettuja sukusoluja vai ns. muumimukimenetelmällä anonyymin tai tutun luovuttajan kanssa?
    Tämä on tietysti oma yksityisasianne ja on ymmärrettävää jos ette halua jakaa asiaa näin suuren yleisön kanssa :) Toivottavasti jätätte tämän "utelu" kommentin myös julkaisematta jos se tuntuu tungettelevalta. Kyselen asiaa siksi, että olen itse myös naisparin toinen jäsen ja kaikki perheenlisäykseen liittyvät asian kiinnostavat tällä hetkellä!
    Mukavaa odotusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve!

      Ja kiitos onnitteluista :) Koska kirjoitamme blogiamme omilla etunimillämme sekä kasvoillamme, todettakoon että meidän Heppu sai alkunsa koti-inseminaatiolla. Ymmärtänet varmasti, että haluamme pitää kaikki osapuolet kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti anonyymeina, mutta yksityisesti voimme toki keskustella ja kertoa avoimemmin :)

      Laitahan meille siis sähköpostia osoitteeseen awholelottahappiness@gmail.com niin voidaan jutella aiheesta lisää :)

      Poista